Muutin töiden perässä toiseen paikkakuntaan. Asuimme puolison kanssa samassa taloudessa monta vuottaja, mutta nyt tuli tämä eteen. Seurustelemme kyllä vieläkin, mutta se näkeminen on niin vähäistä. Vain viikonloput. Toki onhan toisilla asiat voisiko sanoa "ehkäpä vähän heikommin". Olen kuitenkin huomannut, että elämässä tulee vastaan aina yhä vaikeampia ja vaikeampia valintoja eteen. Varsinkin kun mitä aikuisemmaksi kasvat. Kunpa olisinkin vielä nuori ja antaisin vanhempien tehdä ne oikeat päätökset puolestani, se kun tuntui niiltä sujuvan oikein. Tiedän, että pitäisi olla onnellinen, jos ei nyt niin koska sitten. Tielle ei ole ratkaisua, vaan se itse tie on se ratkaisu. Se on sitä elämää, mutta tiellä kulkeminen on sitä ongleman kohtaamista, ratkaisua ja pohtimista eli ns. "elämistä". Mutta mistä tiedät kulkevasi oikeasta ovesta? Onko tämä nyt sitten hienoa elämää, että kerron murheistani jossain keskustelupalstalla? Luulin tekeväni oikein, mutta teinkin väärän valinnan. Sanotaan että asioilla on aina kaksi puolta ja voit aina korjata tilanteen, mutta jossakin tapauksissa se ei vain yksinkertaisesti mene niin. Aivan liikaa vaihtoehtoja ja valintoja, se stressaa ja varsinkin ajatus siitä, että välillä tuntuukin, ettei pysy enää edes valinnoissaan mukana. Kunpa voisinkin joskus pysäyttää ajan ja jäättää asioiden pohtimiset ja murhetimiset taakse ja nauttia elämästäni pienen hetken oman kullan kainalossa. Edes se pieni hetki. Nykyajan yhteiskunta onkin niin kiireistä, että se taitaa olla liikaa pyydetty? Tämäkin avautuminen kostautuu minulle. Miksi ihmeessä päädyin tänne kirjoittamaan? Minkälaisia vastauksia, lohdutuksia täältä haen muilta? Mitä oikein etsin? Voi hyvä tavaton! Mä olen yksi niistä hukkaan menneistä joka heitti viimeisenkin kolikkonsa toivekaivoon.
Mitä teinkään???
:( :( :(
11444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinä olet osa nykyaikaista yhteiskuntaa,ei se ole mikään kasvoton hirviö joka sitä kiirettä suoltaa "sieltä jostain".Itse päätät omista kiireistäsi.Työtä kyllä tällä hetkellä löytyy tekevälle melkein mistä vaan(kunhan ei ole kranttu).Eri asia sitten on,onko valmistunut jonkun erityisalan osaajaksi.
Itse piden elämäni ja työ'elämäni' erillään.Voisin olla valmis vaihtamaan vaatimattomampaan työhön/palkkaan rakkauden takia.
Valitat yhteiskunnan kovuutta ja kiireellisyyttä,ei pahalla,mutta etkö sinä tuolla omalla valinnallasi juuri tehnyt maailmasta taas hieman astetta kylmemmän ja kovemman paikan.Meneekö työ ihmissuhteen edelle?Sen päättäköön jokainen itse.Mutta uskoakseni Sinulle tai minulle ei "niitä oikeita" ihmisiä ole ikinä liikaa olemassa,kun semmoisen löytää,kannattaa suhde laittaa etusijalle,unohtamatta kuitenkaan elämän muita osa-alueita sokeasti.Mielestäni kestävää rakkautta arvokkaampaa asiaa ei voi saavuttaa pinnallisesta,kovasta ja kylmästä työelämästä.Työelämässä hukataan minuuskin toisinaan.Voiko raha korvata ne hetket,kun saat olla rakkaasi kanssa ihan vain sinä,tuntea lämpöä ja riemua siitä,että olen tässä vain omana minuna,minusta pidetään.
Itse aion ainakin tehdä kaikkeni oman rakkauteni edestä,tosin tilanteita ei ole tullut eteen,mutta lähitulevaisuudessa voi tulla työpaikan vaihtoa ym.säätöä.Mutta minulle on päivänselvää,että osapuoli,kumman on helpompaa/järkevämpää tehdä muutoksia työelämänsä suhteen,niitä tekee.tsemppiä