Pää on ihan sekaisin.. Ollaan oltu miehen kanssa noin kolme vuotta yhdessä, oon ollu suurimman osan ajasta hirmu mustasukkainen. Epäilen enkä osaa luottaa. Vaikka tiedän toisaalta että hän ei ikinä pettäisi minua. Suurin syy on minussa, en vain uskalla luottaa.. Eroa olen miettinyt, tai ollaan mietitty, mutta aina päätetty vielä yrittää.. Mut nyt alkaa tuntua et ei tää tästä ehkä parane enää, mä tuhoon kaiken hyvän mun epäilyillä. Oon ihan kiinni miehessäni, kun muutin hänen luokseen aika alussa. Kaverit ja muut jäi toiselle paikkakunnalle. Ollaan aina oltu yhessä, koko ajan. Meillä ei oo oikein mitään yhteisiä harrastuksia.. Riitaa on alkoholinkäytöstä, en pidä että mieheni juo liikaa kerralla tai liian usein. Ero kuitenkin pelottaa, jäisin aivan yksin ja koko ajan tuntuu että voisi vielä yrittää.. Että kyllä se tästä, vaikka toisaalta tuntuu että ei mikään auta kun en pysty muuttumaan.. Mitä voin tehdä?? Onko kukaan päässy vaikeasta mustasukkaisuudesta yli? En haluaisi erota, tai olla yksin. ja pelottaa että en ikinä löydä enää ketään, ainakaan parempaa. Että pitäisi tyytyä tähän. Tämä on vielä varsinainen eka vakava suhteeni, sekin ehkä on syy mustasukkaisuuteeni.. Itkettää vaan koko ajan kun on pää niin sekaisin..
Neuvoja?
mitä tehdä??
71453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oli suhteessa ihan samoja tuntemuksia kuin sulla. Olin tosi mustis, vaikkei aihettakaan ollut. Söi kyllä aika paljon itseltä voimia silloin. Pää oli myös minulla ihan sekaisin, enkä tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.. turhia riitoja paljon, ero uhkailuja mieheltä, itkua... Ihan "turhaan"! Muutimme melkein heti silloin yhteeen ja olimme alkuaikoina tosi tiiviisti yhdessä, jotenkin kaikki muu ympäriltä jäi, mutta suhteen loppuaikoina hyvä jos illalla näimme ennen nukkumaan menoa. Pelotti silloin ihan hirveästi yksinjääminen, tuntui myös että en varmaan tule löytämään ketään, kadotin suhteessa jotenkin kokonaan oman itseni eikä ollut hyvä olla. Ja ensimmäinen suhde oli.. 3 ja puoli vuotta yritin pitää suhteesta kiinni, mutta sitten tapahtui jotain.... Olin jo kauan miettinyt eroa, mutta enuskaltanut tehdä sitä, en jaksanut riidellä, en jaksanut pitää suhdetta kasassa, inhosin enää vaan miestä. Jostain sain voimia tehdä konkreettisesti päätöksen, erota. Voin sanoa että se oli parasta mitä minulle oli pitkiin aikoihin tapahtunut. En olisi ikinä uskonut että se tuleekin olemaan minulle näin helppoa henkisesti, ja mulla on nyt niin hyvä olla, olen saanut itseni takaisin. Elän.
Ja tää yksinolo onkin ihanaa, vaikka asun yksin niin olo ei ole yhtään niin yksinäinen kuin suhteessa.
Sä olet nuori, eroa nyt, kasva ihmisenä ja tutustu uusiin ihmisiin... Löydät varmasti paremman itsellesi. Usko viisastunutta. ;)
Joo. Ero on kuitenkin niin lopullista ja kuitenkin kaduttaisi. Kuitenkin vika on itsessään ja se pitäisi pystyöä korjaamaan. Oletko sitten saanut nyt yksinasuessasi itsetuntosi takaisin?
Itsetuntoni nyt moninkertaisena takaisin.
Eikä ero kaduta yhtään, sitä en olisi ikinä suhteessa ollessani uskonut.
Olen käynyt myös juttelemassa psygologilla ja psykistrilla. Ihan ilmaisia ne on olleet... Mun käsittääkseni kaikissa kunnissa on ilmainen Mielenterveystoimisto. Mene rohkeasti vain.
"vika on itsessään ja se pitäisi pystyöä korjaamaan."------------ tavallaan, mutta jos suhteessa on huono olla niin ei auta että korjaa vain itseään ja jatkaa suhdetta.
toisillenne niin vaikka nyt eroaisittekin niin voitte löytää toisenne myöhemmin uudestaan.
Juttele miehesi kanssa tilanteesta/ suhteestanne.. Mitä mieltä hän on??
"Ihmisen täytyy oikeasti ensin löytää itsensä ennen kuin voi olla kokonainen"
Se ongelma todellakin on sinun omassa päässäsi ja sen voi hoitaa menemällä terapiaan. Rakkautta tuo ei kyllä minun mielestäni enää tällä hetkellä ole, vaan läheisriippuvuutta. Jos et tee asioille pian jotakin, niin sinun suurin ongelmasi ei ole enää sitten sen pohtiminen löydätkö kenties parempaa kuin nykyisesi, sillä hän löytää kyllä taatusti parempaa, kuin mustasukkaisuuteen sairastuneen epätoivoisen roikkujan. Olen pahoillani, jos viestini on tyly, mutta haluan herätellä sinua siihen, että sinun itsesi on oikeasti haettava apua. Ei tuo tilanne toivomalla ja itkemällä parane.
Joo siis aivan totta, oot ihan oikeessa. Oon harkinnu terapiaa mut en oo vielä saanu aikaseks kun ei oikein rahaa ole ylimääräiseen laittaa..
mun entinen miheni petti minua montakertaa."sättäili naisten kanssa" sattumoisin jäi kiini ja mä tulin mustasukkaseksi "viina,puhelin,kaverit" ihan mille vaan. päätin vain lähteä turkkiin miettimään asijooita ja rakastuin sillä reisulla ja laitoin viestin et olen mennyt kihloihin et pakka tavarat ja lähe..tiedän olin julma mutta katsoin pettämistä 2v.mittäni tuli täyteen sitä miestä...