Olen syönyt muutaman kuukauden cipralexiä 10mg ja ei ole auttanut minua ollenkaan. Tuntuu että pää on enemmän sekaisin ja mieliala matalalla. Kärsin vaikeasta masennuksesta, unihäiriöistä, ahdistuneisuudesta ja paniikkihäiriöistä. En uskalla enää asua kotonani koska siellä tulee kaikki ahdistus ym. Voiko cipralex joillakin pahentaa tilannetta? Oisko mitään parempia hoitokeinoja?
cipralexit
female17
131361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
myrkkyjä!
kanssa noista lääkkeistä voit keskustella, ne vaikuttavat eri ihmisillä eri tavoin.
etukäteen ei koskaan tiedä miten käy.
sitten ilman lääkäriä muutama varmasti toimiva juttu.
-vältä päihteitä, hetkeksi ne voi helpottaa mutta sitten on entistä pahempaa. alkoholi vie myös tehon masennuslääkkeistä.
- liiku ja kuntoile niin paljon kuin pystyt, saat endorfiinia ja valtaisat terveyshyödyt monin eri tavoin. jos pystyt harrastamaan sosiaalista liikuntaa eli osana jotain ryhmää niin aina parempi, tuplahyöty.
maailman paras yleislääke.
-avantouinti, auttaa kaikkiin noihin sinun luettelemiin vaivoihin ja kaupan päälle flunssakin pysyy pois ja saat monta muuta hyvän olon asiaa. jos avannossa ollessasi tunnet olevasi masentunut niin olet sitten ensimmäinen ihminen maailmassa sitä lajia.
tsemppiä.
Kannattaa ehdottomasti keskustella asiasta lääkärin kanssa ja olla rehellinen tuntemuksistaan.
Sitalopraami voi hoidon alussa jopa pahentaa oireita hetkellisesti.
Kuten edellinen totesikin, tee jotakin mukavaa. Tai siis ainakin sellaista, minkä olet joskus kokenut mukavaksi. Masentuneena tunnepuoli saattaa olla tosi synkäksi värittynyttä.
Mainitsin sitalopraamin vaikka tarkoitus käsitellä masennuslääkkeitä yleensä.
Voit pyytää lääkäriäsi vaihtamaan sen johonkin muuhun lääkkeeseen, kaikki lääkkeet eivät toimi kaikilla.
Katso myös mitä masennuksen hoidosta sanotaan sivustolla www.kaypahoito.fi
Minulla on takana pari vuotta vastaavan lääkkeen käyttöä. Aloitettiin 10mg mutta nostettiin annostusta 40mg asteittain. Minä sain valtavan hyvän avun. Tosin alussa oli pahoinvointia (kuin olisi ollut raskaana) mutta meni ohi parissa viikossa. Nyt ollaan alentamassa annostusta. Kysy lekuriltasi onko ensinnäkään sopiva lääke sinulle ja olisko annostus oikea.
Aloin käyttämään Cipralexia pitkään jatkuneeseen masentuneisuuteen ja ahdistukseen. Kaikista parhaiten se on vähentänyt juuri kotona esiintyvää ahdistusta. Aloitin lääkkeen 5mg ensimmäisen viikon ajan jonka jälkeen nostin 10mg. Lääkkeen aloituksen jälkeen oli ehkä viikon ajan lieviä sivuvaikutuksia, kuten outoa oloa ja vapinaa. Lisäksi on ollut lisääntynyttä hikoilua, muutaman käyttöviikon ajan, mutta se on mennyt ohi. Aluksi oli myös libidon heikkenemistä, mikä meni noin kuukauden käytön jälkeen ohi, ja nyt tekee samalla tavalla seksiä mieli. Neljän käyttöviikon jälkeen tunsin että lääke alkaa auttaa, olen käyttänyt aamuisin 10mg. Olo on mitä mainioin. Jaksan tehdä asioita, jos eteen tulee vaikeita tehtäviä, joihin ei meinaa löytyä aikaa, ei tule juurikaan stressaava olo, vaan teen vaan asioita miettimättä niitä sen kummemmin. Lääke ei siis ole muuttanut elämääni kovinkaan paljoa, henkinen olo on vain parempi. Enää minulle ei tule ollenkaan ahdistuskohtauksia, ja pystyn olemaan yksinkin. En pelkää ihmisten seurassa olemista, ja itsearvostus on lisääntynyt.
Luulisin että lääke ei ole sinulle sopiva, tai annostus ei ole tarpeeksi suuri. Kun hoito ei tehoa, sitä ei kannata jatkaa, lääke kannattaa ehkä vaihtaa toiseen.
Joo olen maininnut jo pari kertaa psykiatrilleni ja psykologilleni lääkkeistä, mutta eivät ole ottaneet kuuleviin korviin. Voi olla että annostus on liian pieni tai se ei yksinkertaisesti ole sopiva lääke minulle. Ehdotin lääkkeiden vaihtamista, mutta se tuntui olevan lääkärilleni niin vaikea asia. Pitää ottaa asia nyt tosissaan puheeksi. Ei ole kiva kun ei pysty kotona olemaan kun niin ahdistaa ja yleisillä paikoilla niin hävettää ja ahdistaa olla että haluis kadota maan alle.
Cipralex-lääke on sopiva esim. masennukseen tai paniikkihäiriöön. En oikein ymmärtänyt, onko sinulla masennusoireyhtymä vai enemmän paniikkioiretta jonka koet ahdistuneisuutena. Kyllä masennukseenkin kuuluu ahdistus.
Älä lopeta lääkettä kuitenkaan keskustelematta lääkärin kanssa, äläkä varsinkaan nopeasti. Kaiken kaikkiaan lääkkeiden vaihtaminen ei ole aina järkevää, vaan täytyy jaksaa odottaa vasteen tuloa. Se on masennus- ja varsinkin psykoosilääkkeiden kanssa aikaa viepää. Usein lääkkeillä tulevat ensin haittavaikutukset ja sitten vasta toivotut vaikutukset.
Hyvä, kun sinulla on hoitosuhde, mutta miten päiväsi kuluvat? Käytkö päivisin missään, onko sinulla omahoitajasuhdetta tai esim. vertaistukea?? Lääkkeet yksin eivät auta...
tungettiin ciptalexiä melkein väkisin kun olin ahdistunut ja väsynyt. Menin lääkärille pyytämään unilääkkeitä, että saisi välillä nukuttua kunnolla, mutta antoivat cipralexiä. Tuli tosi outo olo siitä, heikotti ja tuntui kuin olisi toisessa maailmassa ja nukutti vieläkin enemmän.
Keskustelin asiasta lääkärini kanssa, mutta hän ei ottanut kuuleviin korviinsa, että lääkitys tai annostus voisi olla väärä. Lopetin lääkkeen itse kuin seinään, mutta en todellakaan suosittele sitä vaihtoehtoa, vaikka minulla kävikin ihan hyvin. Koita vaan saada lääkärisi uskomaan, ettei tämä ole mielestäsi sopiva lääke/annostus.
Tsemppiä!
on masennukseen ja paniikkihäiriöihin ja ahdistukseen ja kaikkeen mitä minulla todettiin. senhän kuulemma pitäisi auttaa niihin kaikkiin. olo ei tästä kummene. onneksi viikon päästä on taas psykiatrille aika niin voi keskustella kunnolla hänen kanssa tästä.
vaikea on tämä minun tilanne koska hyvä jos autossa uskaltaa istua kun paniikki iskee ja kotona yksin ollessa. kaupassa ahdistaa tosi paljon käydä ja tuntuu ettei missään kehtaa liikkua.
päivät sitten kuluvat yksin kämpillä maatessa, vaikka siellä se suurin ahdistus on olla, ei käy ketään kylässä ja ei ole mitään tekemistä, eikä kiinnosta siivotakaan.
jospa se tästä lähtisi kulkemaan kuitenki parempaan päin, toivottavasti.
Jaksamista sinulle. Ymmärrän sinua tosi hyvin. Minä sairastuin masennukseen muutama vuosi sitten. Jäin pitkälle sairauslomalle yli 30vuoden työhistorian jälkeen ja ennuste oli etten pysty jatkamaan työssäni. Jymähdin myös neljän seinän sisälle eikä huvittanut mikään. Keksin aina tekosyitä kun olisi tarvinnut mennä johonkin. Lääkärillä käynnit oli hirmuista tsemppaamista ja ihan pakolla itseni keräsin että pystyin lähtemään. Lääkityksen ja hyvän psykiatrin/sairaanhoitajan avustuksella pääsin kiinni elämään. Työkokeilun kautta sain kevyempää työtä ja osatyökyvyttömyyseläkkeen tosin määräaikainen, mutta kuitenkin asiat alkoivat järjestyä. Aikaahan tämä vei reilut pari vuotta kun saatiin lääkitys ja annostus kohdalleen.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista. Kyllä "syvästäkin suosta" rämmitään ylös.
Itselläni olotila koheni vasta n. 3kk lääkkeen aloittamisen jälkeen. Käytin 10mg päivässä. Sen jälkeenhän kun tuntee olotilan parantuneen lääkkeen käyttöä tulisi jatkaa ainakin 6kk. Tsemppiä sulle, itselläni oli myös kova ahdistus ja sivuvaikutuksia, mutta kyllä se siitä oikeesti lähtee rullaan pikkuhiljaa!