Mitä tehdä jumittuneessa liitossa , jossa
olen miehestäni pitänyt huolta taloudellisesti .
Ollaan puolin ja toisin oltu kypsymättömiä .
Itse olen esittänyt vahvaa selviytyjää ja huolehtijaa , kunnes sairastuin . Sairastin monta vuotta ja loppu oli jo lähellä .
Petyin mieheni kyvyttömyyteen tukea ja nähdä tilanteen vakavuus . Kylmä , arka , hidas ja itsekäs lapsi ,sellaisena hänet lopulta näin .
Sairaus saatiin vaimennettua ja rupesin opettelemaan uudelleen elämää .
En vain pääse katkeruuteni yli .Koin itseni petetyksi .
Läheisyyttä hän on torjunut jo avioliittomme alusta saakka usein .
Kova,itsenäinen ja yksinäinen olen , tiedän , mutta valmis kasvamaan . On vain alkanut tuntua siltä , että elän puolikasta elämää , vaikka sainkin tavallaan "uuden" tilaisuuden .
Kaipaisin hellyyttä niin h..sti , mutta tältä ihmiseltä en sitä enää osaa odottaa enkä enää edes vastaanottaa (vaikka en haluisi hänelle katkera menneistä ja nykyisistä ollakaan). En seksiä ,vaan edes hetkeksi väsyneenä ollessani turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunteen antavaa syliä ( ja joskus pientä ilon poikasta ).
Masennustani olen hoidellut muutamalla irtosuhteella . Ei ole kovin hyvin toiminut .
Ei kai matkarakastajan tehtävä olekaan terapioida .
Uutta suhdetta en uskalla järjellä ajatella (unia kyllä nään).
Pelkään sairauteni uusiutuvan , enkä haluaisi siitä tulevasta vaivasta hämmennystä muille .Vai pelkäänkö taas toisen ihmisen kypsymättömyyttä ja olen epävarma itsestäni kumppanina ?
Kiitollisena vastaanotan kaiken kommentoinnin .
olen miehestäni pitänyt huolta taloudellisesti .
Ollaan puolin ja toisin oltu kypsymättömiä .
Itse olen esittänyt vahvaa selviytyjää ja huolehtijaa , kunnes sairastuin . Sairastin monta vuotta ja loppu oli jo lähellä .
Petyin mieheni kyvyttömyyteen tukea ja nähdä tilanteen vakavuus . Kylmä , arka , hidas ja itsekäs lapsi ,sellaisena hänet lopulta näin .
Sairaus saatiin vaimennettua ja rupesin opettelemaan uudelleen elämää .
En vain pääse katkeruuteni yli .Koin itseni petetyksi .
Läheisyyttä hän on torjunut jo avioliittomme alusta saakka usein .
Kova,itsenäinen ja yksinäinen olen , tiedän , mutta valmis kasvamaan . On vain alkanut tuntua siltä , että elän puolikasta elämää , vaikka sainkin tavallaan "uuden" tilaisuuden .
Kaipaisin hellyyttä niin h..sti , mutta tältä ihmiseltä en sitä enää osaa odottaa enkä enää edes vastaanottaa (vaikka en haluisi hänelle katkera menneistä ja nykyisistä ollakaan). En seksiä ,vaan edes hetkeksi väsyneenä ollessani turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunteen antavaa syliä ( ja joskus pientä ilon poikasta ).
Masennustani olen hoidellut muutamalla irtosuhteella . Ei ole kovin hyvin toiminut .
Ei kai matkarakastajan tehtävä olekaan terapioida .
Uutta suhdetta en uskalla järjellä ajatella (unia kyllä nään).
Pelkään sairauteni uusiutuvan , enkä haluaisi siitä tulevasta vaivasta hämmennystä muille .Vai pelkäänkö taas toisen ihmisen kypsymättömyyttä ja olen epävarma itsestäni kumppanina ?
Kiitollisena vastaanotan kaiken kommentoinnin .
Vastaukset 3
Vanhimmat
tukahduttanut itsesi. Lähtisit, pelkää, mutta lähde sittenkin..
itsellesi, nyt olet päästänyt itsesi kovettumaan ja tarvitset apua. Onneksi tiedät sen itsekin.
Tutki esim. täältä, tapahtumia, yms.
http://www.minaolen.com
Kiitos vastauksistanne .