avomieheni suku ei hyväksy minua ollenkaan

paha mieli

Hei, laitan tänne viestiä kun minulla on paha olla on ollut jo vuosia. Olen ollut avomieheni kanssa kohta 8 vuotta yhdessä ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Avomieheni suku hylkii ja koko suvusta kukaan ei halua olla kanssani missään tekemisissä he inhoavat minua. Olen aivan tavallinen ihminen ja elän aivan tavallista arkea lasteni kanssa. En siis ole mikään laitapuolenkulkija- Pidän kotini siistinä laitan kotiruokaa joka päivä siivoan säännöllisesti ja lapsilla menee koulu hyvin. Tämä suku piinasi minua aikoinaan jo silloin kun odotin tätä yhteistä lastamme, tuli uhkaussoittoja, leviteltiin valheita minusta, sain haukkumakirjeen tältä mieheni äidiltä.Ym paljon kaikkea paskaa. Tämä sama äiti haukkui minut pystyyn keskellä kirkasta päivää pari kuukautta sitten ja vieläpä toisten ihmisten kuullen. Jos teillä olisi antaa mulle neuvoja miten jaksaisin eteenpäin. On raskasta kun mieheni kutsutaan perhejuhliin ym.Minä lapset jäädään aina kotiin koska minua ei hyväksytä millään tavoin. Olisin ollut valmis omalta puoleltani edes yrittämään ja näyttämään että minä olen aivan kiva ihminen ja olisi kiva käydä mieheni kanssa yhdessä joskus edes kylässä. Omat vanhempani ovat kuolleet ja ystävät asuvat kauempana joten olen aika yksinäinen. Tästä suvusta vielä sen verran että siellä vihaa mieheni äiti, veljet, sisko ja kaikki. Tämä on minulle raskasta. Auttakaa minua jaksamaan.

31

6702

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pohjoisen Eukko

      Tulipa ahistava olo lukiessaan txt mitä kerroit.
      Minulla ei ole samanlaista tilannetta mutta voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu.Isäni on puhunut myös kun nuorempana olivat vasta menneet äitini kanssa naimisiin kuinka Helvettiä oli ollut ensimmäiset vuodet!
      Nykyää menee ihan kivasti-ja pakkohan oli äitini suku hyväksyttävä loppujenlopuksi isäni!
      Ja oletko ajatellut että JOS miehesi sukulaisilla saattaisi olla omalehmä ojassa tms.
      mutta en tiedä miten voin neuvoa.Mutta paljon jaksamisia sinulle!Voithan miehellesi sanoa mitämieltä olet asioista ja luulisin että jos miehesi todella rakastaa sinua pitää myös puoliasi.

    • -nainen-

      Hei eikö sinun miehessäsi ole sen verran "munaa", että hän ilmoittaisi suvulleen/äidilleen: Olette perhe ja jos kutsu ei koske teitä kaikkia, niin olkaa keskenänne, teistä ei sitten tule kukaan.

      Mutta miksi ihmeessä, olet itseäsi tunkemassa kylälliseksi sellaiseen paikkaan, johon sinua ei tahdota. En ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin haluavat hannkkia pahaa mieltä itselleen.

    • .....

      mielestäni miehesi tulisi sanoa ettei kukaan perheestänne tule paikalle jos sinua ei mukaan hyväksytä.et kertonut mitään syitä tälle syrjimiselle? mikseivät he hyväksy sinua? tai voisit vain suoraan kysyä avomiehesi sukulaisilta että mikä sinussa on vikana?

      • pss

        Kaikki alkoi 9 vuotta sitten kun minä olin eronnut entisestä liitostani ja tämä avomieheni oli myös eroamassa samoihin aikoihin. Tutustuttiin ja ruettiin seurustelemaan. Tämä yhteinen lapsi oli meidän molempien päätös ja haluttiin lapsi. Suku pitää minua avioeron aiheuttajana miehen puolelta. Sen kuitenkin tiesin että tällä minun avomiehelläni oli ollut kymmeniä naisia jo naimisissa ollessaan hän petti jatkuvasti silloista vaimoaan. Tästä suku ei tiedä tai jos tietävät eivät varmaan usko todeksi. Minä kuitenkin tiedän koska olin nähnyt omin silmin ja myös hänen itsensä kertovan. Eli tämä suku syyttää minua miehen avioerosta. Siis minä olen yksipuoleisesti täysin tehnyt ja aiheuttanut heille eron vaikka näin ei tosiaan ole asia. Se vielä että en ole tunkemassa kylään väkisin jos minusta ei pidetä, ajattelin vain että he olisivat yrittäneet tutustua minuun ennen kuin tuomitsevat minut. Minäkin olen samaa mieltä siitä että mieheni pitäisi sanoa suvulleen että joko meistä kaikki hyväksytään tai ei hänkään ole tekemissä heidän kanssaan mutta monta itkua olen saanut tästä keskustelusta koska mieheni on suvun puolella, ei minun. Myös lapsenlastaan suku ei ole nähnyt koska hän on heidän mielestä huoran penikka. No kuitenkin tämä äiti taannoin kun haukkui minut keskellä päivää sanoi minulle että kyllä poika eli meidän lapsi saa käydä hänen luonaan mutta MINUA EI HYVÄKSYTÄ KOSKAAN. Poikamme on 9 vuotias ja hän ei halua lähteä ns. mummolaan minä en ole häntä kieltänyt. On vain nähnyt mistä äiti kärsii ja tietää tästä asiasta. Vielä se että miehelläni on avioliitostaan jo aikuinen tytär ja hänkään ei halua tutustua velipuoleensa taikka minuun. Paljon olisi vielä kerrottavaa mutta tässä vähän lisäselvitystä. Kiitos teille jotka ovat minua tässä kuunnelleet.


      • no ehkä..
        pss kirjoitti:

        Kaikki alkoi 9 vuotta sitten kun minä olin eronnut entisestä liitostani ja tämä avomieheni oli myös eroamassa samoihin aikoihin. Tutustuttiin ja ruettiin seurustelemaan. Tämä yhteinen lapsi oli meidän molempien päätös ja haluttiin lapsi. Suku pitää minua avioeron aiheuttajana miehen puolelta. Sen kuitenkin tiesin että tällä minun avomiehelläni oli ollut kymmeniä naisia jo naimisissa ollessaan hän petti jatkuvasti silloista vaimoaan. Tästä suku ei tiedä tai jos tietävät eivät varmaan usko todeksi. Minä kuitenkin tiedän koska olin nähnyt omin silmin ja myös hänen itsensä kertovan. Eli tämä suku syyttää minua miehen avioerosta. Siis minä olen yksipuoleisesti täysin tehnyt ja aiheuttanut heille eron vaikka näin ei tosiaan ole asia. Se vielä että en ole tunkemassa kylään väkisin jos minusta ei pidetä, ajattelin vain että he olisivat yrittäneet tutustua minuun ennen kuin tuomitsevat minut. Minäkin olen samaa mieltä siitä että mieheni pitäisi sanoa suvulleen että joko meistä kaikki hyväksytään tai ei hänkään ole tekemissä heidän kanssaan mutta monta itkua olen saanut tästä keskustelusta koska mieheni on suvun puolella, ei minun. Myös lapsenlastaan suku ei ole nähnyt koska hän on heidän mielestä huoran penikka. No kuitenkin tämä äiti taannoin kun haukkui minut keskellä päivää sanoi minulle että kyllä poika eli meidän lapsi saa käydä hänen luonaan mutta MINUA EI HYVÄKSYTÄ KOSKAAN. Poikamme on 9 vuotias ja hän ei halua lähteä ns. mummolaan minä en ole häntä kieltänyt. On vain nähnyt mistä äiti kärsii ja tietää tästä asiasta. Vielä se että miehelläni on avioliitostaan jo aikuinen tytär ja hänkään ei halua tutustua velipuoleensa taikka minuun. Paljon olisi vielä kerrottavaa mutta tässä vähän lisäselvitystä. Kiitos teille jotka ovat minua tässä kuunnelleet.

        tuo lisäselvitys valaisi paljonkin asiaa..
        että voivat näin kokea.

        Että liitto purkautunut.. joskaan syy tuskin kokonaan niskoillesi voidaan laittaa, mutta osasyyllisenä kuitenkin yhden perheen hajoamiseen kuitenkin olet, eikö niin?

        Ja siitä he pitävät sinua vastuullisena, mieluummin kuin omaa poikaansa etc.

        Näinhän se menee. Käytökselle aina joku syy.


      • n4silsin
        pss kirjoitti:

        Kaikki alkoi 9 vuotta sitten kun minä olin eronnut entisestä liitostani ja tämä avomieheni oli myös eroamassa samoihin aikoihin. Tutustuttiin ja ruettiin seurustelemaan. Tämä yhteinen lapsi oli meidän molempien päätös ja haluttiin lapsi. Suku pitää minua avioeron aiheuttajana miehen puolelta. Sen kuitenkin tiesin että tällä minun avomiehelläni oli ollut kymmeniä naisia jo naimisissa ollessaan hän petti jatkuvasti silloista vaimoaan. Tästä suku ei tiedä tai jos tietävät eivät varmaan usko todeksi. Minä kuitenkin tiedän koska olin nähnyt omin silmin ja myös hänen itsensä kertovan. Eli tämä suku syyttää minua miehen avioerosta. Siis minä olen yksipuoleisesti täysin tehnyt ja aiheuttanut heille eron vaikka näin ei tosiaan ole asia. Se vielä että en ole tunkemassa kylään väkisin jos minusta ei pidetä, ajattelin vain että he olisivat yrittäneet tutustua minuun ennen kuin tuomitsevat minut. Minäkin olen samaa mieltä siitä että mieheni pitäisi sanoa suvulleen että joko meistä kaikki hyväksytään tai ei hänkään ole tekemissä heidän kanssaan mutta monta itkua olen saanut tästä keskustelusta koska mieheni on suvun puolella, ei minun. Myös lapsenlastaan suku ei ole nähnyt koska hän on heidän mielestä huoran penikka. No kuitenkin tämä äiti taannoin kun haukkui minut keskellä päivää sanoi minulle että kyllä poika eli meidän lapsi saa käydä hänen luonaan mutta MINUA EI HYVÄKSYTÄ KOSKAAN. Poikamme on 9 vuotias ja hän ei halua lähteä ns. mummolaan minä en ole häntä kieltänyt. On vain nähnyt mistä äiti kärsii ja tietää tästä asiasta. Vielä se että miehelläni on avioliitostaan jo aikuinen tytär ja hänkään ei halua tutustua velipuoleensa taikka minuun. Paljon olisi vielä kerrottavaa mutta tässä vähän lisäselvitystä. Kiitos teille jotka ovat minua tässä kuunnelleet.

        Huh, tulipa paha mieli puolestasi.

        Miehesi taitaa olla maailman ihanin ja upein, kun jaksat katsella häntä, vaikkei hän ole valmis puolustamaan sinua paskan vertaa? Onko liittonne tosissaan jokaisen edellä mainitsemasi kärsimyksesi arvoinen? Kuulostaisi siltä, että miehelläsi on ainakin suuri kolo ja puute empatiakyvyssä. Onko hän edes pahoillaan perheensä puolesta, vaikka asettuukin "heidän puolelleen"? Ymmärtääkö hän sinun tuskasi?
        Tilanne on varmasti hänellekin hyvin hankala. Uusi, oma perhe vs. lapsuuden perheensä. Miehetkin kun usein ovat näitä äidin omia mammanpoikia...

        En liioin ymmärrä miehesi vanhempien logiikkaa tuomita vain ja ainoastaan sinut asioista, mihin miehesi on "syyllisempi". Ja vaikkei tässä haettaisikaan pääsyyllistä (mikä olisi typerää), parisuhteet ovat aina kahden kauppa. Kuulostaa siltä, että takana on paljon muutakin, ainakin liuta väärinkäsityksiä.. Ellei koko suku ole erittäin mielenvikainen ja häiriintynt. :-)

        Tässä on nyt näin ulkopuolisen silmissä kaksi eri vaihtoehtoa: joko katselet tuota paskaa ja nielet kaiken mukisematta, tai vihdoin nostat kissan pöydälle ja pakotat miehesi ottamaan sinut tosissaan ja selvittämään asiat. Mikäli hän oikeasti rakastaa sinua ja lastanne, hän on valmis myös näyttämään sen puolustamalla teitä ja tarvittaessa ottamaan itsekin vastuuta 9v. sitten tapahtuneista asioista, -ja Sinä tiedät sen myös itse. En myös nää syytä, miksi hänen tarvitsisi olla tilivelvollinen näistä asioistaan vanhemmilleen, mutta mikäli kaikkien hyvä mieli on siitä kiinni kannattaisi asiast puida heidänkin kuullen läpi. Ikävää, että perhe-asioissa pitää valita "jompi kumpi puoli".

        Vaikutat terveelle ja tasapainoiselle ihmiselle ja siksi ihmettelenkin suunnattomasti miksi katselet tuollaista. Mikäli miehesi ei näytä SELKEITÄ muuttumisen merkkejä, tulee sinun miettiä itsesi sekä lapsesi hyvinvointia ja mielenterveyttä ja viheltää peli poikki. Näin ei tietysti tarvitse käydä, jos miehesi oikeasti rakastaa ja kunnioittaa sinua...


      • jaksaa
        n4silsin kirjoitti:

        Huh, tulipa paha mieli puolestasi.

        Miehesi taitaa olla maailman ihanin ja upein, kun jaksat katsella häntä, vaikkei hän ole valmis puolustamaan sinua paskan vertaa? Onko liittonne tosissaan jokaisen edellä mainitsemasi kärsimyksesi arvoinen? Kuulostaisi siltä, että miehelläsi on ainakin suuri kolo ja puute empatiakyvyssä. Onko hän edes pahoillaan perheensä puolesta, vaikka asettuukin "heidän puolelleen"? Ymmärtääkö hän sinun tuskasi?
        Tilanne on varmasti hänellekin hyvin hankala. Uusi, oma perhe vs. lapsuuden perheensä. Miehetkin kun usein ovat näitä äidin omia mammanpoikia...

        En liioin ymmärrä miehesi vanhempien logiikkaa tuomita vain ja ainoastaan sinut asioista, mihin miehesi on "syyllisempi". Ja vaikkei tässä haettaisikaan pääsyyllistä (mikä olisi typerää), parisuhteet ovat aina kahden kauppa. Kuulostaa siltä, että takana on paljon muutakin, ainakin liuta väärinkäsityksiä.. Ellei koko suku ole erittäin mielenvikainen ja häiriintynt. :-)

        Tässä on nyt näin ulkopuolisen silmissä kaksi eri vaihtoehtoa: joko katselet tuota paskaa ja nielet kaiken mukisematta, tai vihdoin nostat kissan pöydälle ja pakotat miehesi ottamaan sinut tosissaan ja selvittämään asiat. Mikäli hän oikeasti rakastaa sinua ja lastanne, hän on valmis myös näyttämään sen puolustamalla teitä ja tarvittaessa ottamaan itsekin vastuuta 9v. sitten tapahtuneista asioista, -ja Sinä tiedät sen myös itse. En myös nää syytä, miksi hänen tarvitsisi olla tilivelvollinen näistä asioistaan vanhemmilleen, mutta mikäli kaikkien hyvä mieli on siitä kiinni kannattaisi asiast puida heidänkin kuullen läpi. Ikävää, että perhe-asioissa pitää valita "jompi kumpi puoli".

        Vaikutat terveelle ja tasapainoiselle ihmiselle ja siksi ihmettelenkin suunnattomasti miksi katselet tuollaista. Mikäli miehesi ei näytä SELKEITÄ muuttumisen merkkejä, tulee sinun miettiä itsesi sekä lapsesi hyvinvointia ja mielenterveyttä ja viheltää peli poikki. Näin ei tietysti tarvitse käydä, jos miehesi oikeasti rakastaa ja kunnioittaa sinua...

        Kiitos teille kaikille jotka ymmärtävät tai yrittävät ymmärtää minua. On kuitenkin helpottavaa että teistä jotkut pystyvät ja haluavat tukea minua. ISO KIITOS TEILLE KAIKILLE TÄSTÄ. Vielä tulee sen verran jatkoa että me asutaan tämän mieheni kanssa omissa asunnoissaan jo alun alkaen minä lasteni kanssa ja hän omassaan, 200 metriä on välimatkaa meidän asuntojen välillä. Olen kysynyt ja jopa kosinut tätä miestäni että eikö voitais muuttaa saman katon alle. Hänelle ei käy, ei halua kihloihin ei muuttaa yhteen asumaan, ei halua erota olen kysynyt. MITÄ MINÄ TEEN? Uskon edelleen että on niin suvun alistettu ettei uskalla tehdä mitään ratkaisuja. Se vielä että äitinsä on uhannut jättää perinnöttömäksi poikansa jos on minun kanssa. Joku täällä kysyikin että onko kyseessä rikas ja köyhä, kyllä on. Minä olen se köyhä, rahaa ei ole mutta rikkaus on että on lapset jotka rakastavat minua ja minä heitä. En tarkalleen tiedä mieheni perinnöistä eikä kiinnostakkaan mutta sen tiedän että omiksi tarpeeksi on rahaa heillä ja pelko että me rahat viedään. Ja MINÄ VITUT VÄLITÄN RAHASTA kun vain saisin rauhaa ja hyväksymistä minun ja lasteni puolesta.


      • perinnöstä
        jaksaa kirjoitti:

        Kiitos teille kaikille jotka ymmärtävät tai yrittävät ymmärtää minua. On kuitenkin helpottavaa että teistä jotkut pystyvät ja haluavat tukea minua. ISO KIITOS TEILLE KAIKILLE TÄSTÄ. Vielä tulee sen verran jatkoa että me asutaan tämän mieheni kanssa omissa asunnoissaan jo alun alkaen minä lasteni kanssa ja hän omassaan, 200 metriä on välimatkaa meidän asuntojen välillä. Olen kysynyt ja jopa kosinut tätä miestäni että eikö voitais muuttaa saman katon alle. Hänelle ei käy, ei halua kihloihin ei muuttaa yhteen asumaan, ei halua erota olen kysynyt. MITÄ MINÄ TEEN? Uskon edelleen että on niin suvun alistettu ettei uskalla tehdä mitään ratkaisuja. Se vielä että äitinsä on uhannut jättää perinnöttömäksi poikansa jos on minun kanssa. Joku täällä kysyikin että onko kyseessä rikas ja köyhä, kyllä on. Minä olen se köyhä, rahaa ei ole mutta rikkaus on että on lapset jotka rakastavat minua ja minä heitä. En tarkalleen tiedä mieheni perinnöistä eikä kiinnostakkaan mutta sen tiedän että omiksi tarpeeksi on rahaa heillä ja pelko että me rahat viedään. Ja MINÄ VITUT VÄLITÄN RAHASTA kun vain saisin rauhaa ja hyväksymistä minun ja lasteni puolesta.

        Hei!

        Perinnöttömäksi jättäminen on todella tiukkaan säännelty. Noilla perusteilla ei voi jättää perinnöttömäksi! Ihan vaan, jos tieto helpottaa tuskaa.


      • <Mies29>
        jaksaa kirjoitti:

        Kiitos teille kaikille jotka ymmärtävät tai yrittävät ymmärtää minua. On kuitenkin helpottavaa että teistä jotkut pystyvät ja haluavat tukea minua. ISO KIITOS TEILLE KAIKILLE TÄSTÄ. Vielä tulee sen verran jatkoa että me asutaan tämän mieheni kanssa omissa asunnoissaan jo alun alkaen minä lasteni kanssa ja hän omassaan, 200 metriä on välimatkaa meidän asuntojen välillä. Olen kysynyt ja jopa kosinut tätä miestäni että eikö voitais muuttaa saman katon alle. Hänelle ei käy, ei halua kihloihin ei muuttaa yhteen asumaan, ei halua erota olen kysynyt. MITÄ MINÄ TEEN? Uskon edelleen että on niin suvun alistettu ettei uskalla tehdä mitään ratkaisuja. Se vielä että äitinsä on uhannut jättää perinnöttömäksi poikansa jos on minun kanssa. Joku täällä kysyikin että onko kyseessä rikas ja köyhä, kyllä on. Minä olen se köyhä, rahaa ei ole mutta rikkaus on että on lapset jotka rakastavat minua ja minä heitä. En tarkalleen tiedä mieheni perinnöistä eikä kiinnostakkaan mutta sen tiedän että omiksi tarpeeksi on rahaa heillä ja pelko että me rahat viedään. Ja MINÄ VITUT VÄLITÄN RAHASTA kun vain saisin rauhaa ja hyväksymistä minun ja lasteni puolesta.

        "Olen kysynyt ja jopa kosinut tätä miestäni että eikö voitais muuttaa saman katon alle. Hänelle ei käy, ei halua kihloihin ei muuttaa yhteen asumaan, ei halua erota olen kysynyt. MITÄ MINÄ TEEN? Uskon edelleen että on niin suvun alistettu ettei uskalla tehdä mitään ratkaisuja. "

        Tahtoo vain rampata vieraissa. Jos mies on pettänyt exäänsä kymmeniä kertoja niin kyllä se on jo sinuakin pettänyt.


    • kldskldssd

      No onkos nyt päässyt käymään niin, että sinä olet ns. köyhemmistä piireistä ja siippasi suku sitten rikkaammista piireistä...?

      Ei rikkaaseen sukuun yleensä "köyhää siipeilijää" haluta...

      • ffffffffffffffffffff

        Tee miehellesi selväksi, että hänen on informoitava sukuaan edellisen eron syystä, sen jälkeen puolustettava sinua muuten.


    • ,,,

      En ota kantaa eron syihin yms.

      "Se vielä että äitinsä on uhannut jättää perinnöttömäksi poikansa jos on minun kanssa" Poika ei siis voi kertoa olevansa kanssasi(?), ettei riko välejä vanhempiin. No slle ei voi mitään ok.

      On mahdollista että tilanne ei muutu. Ellei poika tosiaan kerro eronsa syitä omalta osaltaan ja puolusta sinua... mutta ei ehkä silloinkaan, koska ihmiset voi olla itsepäisiä. Myös naurettava raha kysymys estää ehkä lähisukua "hyväksymästä". Mutta se on heidän ongelmansa, ei sinun. Älä siis välitä.

      Itse olisin helpottunut jos suvun oikea luonne olisi paljastunut ja sellainen rahalla määrittely.. tai mikä lie. Koska voisin pysytellä erossa! Hyvillä mielin. Eivät he ole aina täydellisyyksiä vaikka kuinka siltä vaikuttaisivat. :)

      Sinä voit hankkia eri ikäisiä ystäviä ja tuttuja muualta. Ja viettää lasten kanssa omia juhliakin. Ei siihen tarvita kenenkään suvun hyväksyntää, että olet hyväksytty! Yleensä mustasukkaisuudetkin voi tehdä lähisuvusta tuollaisia, ja saavathan he valita seuransa.

      Itselläkään ei ole sukuja ja ihailen kun muilla on. Mutta tälläerää on näin ja se siitä.

      Voit olla tyytyväinen, sillä mies ei itsessään varmaan ole kertonut sinusta mitään huonoa vanhemille ym. Minusta eräs mies on saattanutkin joskus kertoa, ei ollut kivaa se. Mutta se olnkin miehen ongelma ei minun.

      Mutta ei omasta mielestäni kannata koittaa miellyttää jonkun sukua jos nyrpeitä ovat. Syynsä tai ilman syytä. Tai aika korjaa asiaa.

      • ,,,

        Ymmärrän hyvin, että on raskasta jos toinen kutsutaan perhejuhliin, mutta juhli vaikka muualla koska ... "tuli uhkaussoittoja, leviteltiin valheita minusta, sain haukkumakirjeen tältä mieheni äidiltä.Ym paljon kaikkea paskaa. Tämä sama äiti haukkui minut pystyyn keskellä kirkasta päivää pari kuukautta sitten ja vieläpä toisten ihmisten kuullen." Ei tuollaisten kanssa voi olla tekemisissä! Ei kukaan normaali tee mitään uhkaussoittoja. Huh.

        Ei sellaisessa varmaan menetäkään mitään, jos koko suku...

        Kyllä sä muualla saat paremmat juhlat. Uskon näin. Ja ihmettelen miksei miehesi ihmetellyt suvulleen noita mitä sait kokea. Onko siellä suvussa yhtään toisenlaisia sukulaisia?

        Moni nainen olisi varmaan vaihtanut jo miestä ja sukuakin samaan aikaan. Mutta kyllä se siitä, positiivisella mielellä eteenpäin.


      • ,,,
        ,,, kirjoitti:

        Ymmärrän hyvin, että on raskasta jos toinen kutsutaan perhejuhliin, mutta juhli vaikka muualla koska ... "tuli uhkaussoittoja, leviteltiin valheita minusta, sain haukkumakirjeen tältä mieheni äidiltä.Ym paljon kaikkea paskaa. Tämä sama äiti haukkui minut pystyyn keskellä kirkasta päivää pari kuukautta sitten ja vieläpä toisten ihmisten kuullen." Ei tuollaisten kanssa voi olla tekemisissä! Ei kukaan normaali tee mitään uhkaussoittoja. Huh.

        Ei sellaisessa varmaan menetäkään mitään, jos koko suku...

        Kyllä sä muualla saat paremmat juhlat. Uskon näin. Ja ihmettelen miksei miehesi ihmetellyt suvulleen noita mitä sait kokea. Onko siellä suvussa yhtään toisenlaisia sukulaisia?

        Moni nainen olisi varmaan vaihtanut jo miestä ja sukuakin samaan aikaan. Mutta kyllä se siitä, positiivisella mielellä eteenpäin.

        Joskus voi olla tyypillistä suomalaista ennakkoluuloakin. Mutta rajansa kai silläkin.


      • tai sitten
        ,,, kirjoitti:

        Joskus voi olla tyypillistä suomalaista ennakkoluuloakin. Mutta rajansa kai silläkin.

        Avioliitto on pyhä
        älköön kukaan naista ja miestä erottanut -
        jos Jumala on heidät yhteen saattanut?


      • .....
        tai sitten kirjoitti:

        Avioliitto on pyhä
        älköön kukaan naista ja miestä erottanut -
        jos Jumala on heidät yhteen saattanut?

        On toki pyhä. Mutta sillä on ainakin minulle rajansa kuinka toinen kohtelee toista. Jos menee sairaaksi niin sairastuttaa puolisonkin. Mutta tässä ketjussa EI siitä ollut kysymys. Vaan suvusta !!

        Mikä oli pointtisi?? Luitko väärin tekstiäni? En ole ollut ketään erottamassa missään vaiheessa. Vain suku oli eri asia.

        Minusta on vaan kurjaa että aloittajan mies ei vietä juhliakaan aloittajan kanssa, osittain edes! Mutta se on pikku ongelma moneen muuhun verraten.

        Eli ole hyvä ja selosta miksi vedät Raamatun jakeita tänne?

        Ja se on vain totuus ettei naiset eikä miehet katso huonoa kohtelua nykyaikana, vaikka olisi missä avo/ avio liitossa. Itse olen katsellut elämän aikana monta vuotta huonoa kohtelua, arvaa kannattiko?

        Koko ajan olen luottanut että aloittaja on miehensä kanssa edelleen. Jos tällaisen palstan perusteella eroaa, eikä ajattele ihan itse niin jo olisi kumma! Kyllä jokainen osaa itse harkita elämänsä.


      • versiona:
        ..... kirjoitti:

        On toki pyhä. Mutta sillä on ainakin minulle rajansa kuinka toinen kohtelee toista. Jos menee sairaaksi niin sairastuttaa puolisonkin. Mutta tässä ketjussa EI siitä ollut kysymys. Vaan suvusta !!

        Mikä oli pointtisi?? Luitko väärin tekstiäni? En ole ollut ketään erottamassa missään vaiheessa. Vain suku oli eri asia.

        Minusta on vaan kurjaa että aloittajan mies ei vietä juhliakaan aloittajan kanssa, osittain edes! Mutta se on pikku ongelma moneen muuhun verraten.

        Eli ole hyvä ja selosta miksi vedät Raamatun jakeita tänne?

        Ja se on vain totuus ettei naiset eikä miehet katso huonoa kohtelua nykyaikana, vaikka olisi missä avo/ avio liitossa. Itse olen katsellut elämän aikana monta vuotta huonoa kohtelua, arvaa kannattiko?

        Koko ajan olen luottanut että aloittaja on miehensä kanssa edelleen. Jos tällaisen palstan perusteella eroaa, eikä ajattele ihan itse niin jo olisi kumma! Kyllä jokainen osaa itse harkita elämänsä.

        Sanon yksinkertaisesti nyt:

        Teksteissäni oli kyse Suvusta, ei miehestä! Jos et tämänkään jälkeen ymmärrä, aivan sama.

        Miehestä oli puhe vain silloin kun ihmettelin sitä ettei juhli ap:n kanssa jne. Siinä kaikki.


      • hermostutti -
        versiona: kirjoitti:

        Sanon yksinkertaisesti nyt:

        Teksteissäni oli kyse Suvusta, ei miehestä! Jos et tämänkään jälkeen ymmärrä, aivan sama.

        Miehestä oli puhe vain silloin kun ihmettelin sitä ettei juhli ap:n kanssa jne. Siinä kaikki.

        Sanoin vain, että avioliitto on pyhä -
        sen opin mukaan, minkä olen itse saanut -

        ja kuten voit nähdä, monta sotkua tulee siitä, kun sen pyhyyttä ei kunnioiteta.

        EI muuta.

        Onko avioliitto pyhä?


      • sanon että....
        hermostutti - kirjoitti:

        Sanoin vain, että avioliitto on pyhä -
        sen opin mukaan, minkä olen itse saanut -

        ja kuten voit nähdä, monta sotkua tulee siitä, kun sen pyhyyttä ei kunnioiteta.

        EI muuta.

        Onko avioliitto pyhä?

        Ei erityisesti mikään hermostuttanut. Luulin kai että tarkoitit että koitin erottaa paria kommenteillani, vaikka niin ei.. Ehkä tarkoitit sitten muita henkilöitä suku tms. Eli jokin väärinkäsitys minulla kaiketi oli.

        Niin sotkua joskus tulee juu.


    • miesystävääsi,

      et avomiestäsi, jos kerran asutte edelleen eri osotteissa;sellaisen käsityksen sain viestiketjusta.Noin niinkun tarkasti ottaen.
      Mutta toi sun tilanne on ällistyttävän tuttu.Olin eronnut,ns. köyhempi ja 2 muksun yhä,vaikkakin pärjättiin kyl muksujen kans hyvin kun olin silloin ihan hyvässä hommassa.Törmättiin työmatkalla.Hän sinkku.Ongelmat alkoi kun tutustuttiin joihinkin sukulaisiin joita en mielyttänyt kun veisin kuulemma rahat ja elättäisin muksuni hänellä.Onhan niillä isä! Tämä soppa laantui vasta kun nykyinen anoppini piti sen verran puoliani,että kertoi "vahingossa suuren salaisuuden",mainitsi isoissa sukujuhlissa avioehdostamme.Sen jälkeen olen ollut suurimmalle osalle ihan ok,ja yhteinen lapsemme on melkoinen lellikki :-)
      Joten voi se vielä iloksi kääntyä.

    • suku on pahin

      Mene naimisiin ukkosi kansa.
      Perhe ei katso asiakseen ottaa sinua vakavasti, kun olet "vain" avoliitossa. He haluavat sinut pois kuvioista.
      Kyseessä voi olla perintöjen pelko, rahanahneus, itaruus ja kateus.
      Pidä huolta, että kaikessa teidän omaisuudessa on myös sinun nimesi mukana, että voit osoittaa olevasi täysivaltainen jäsen liitossanne.

      Onko avomiehelläsi varakas suku?

      • selvitys

        Niin kuin aikaisemmin jo kerroin että olen kosinut miestäni´, pyytänyt saman katon alle asumaan hänelle ei käy. Muuten kyllä ollaan aina arjessa samankaton alla eli minun asunnossani, mutta hän ei halua ns. virallistaa meidän yhdessäoloa. Mutta ei halua erotakkaan. En sitten todella tiedä että johtuuko tämä hänen valinta suvustaan vai omasta halustaan. Kun yritän asiasta puhua hän sanoo että ei keskustele suvustaan minun kanssa.


      • älykääpiö?
        selvitys kirjoitti:

        Niin kuin aikaisemmin jo kerroin että olen kosinut miestäni´, pyytänyt saman katon alle asumaan hänelle ei käy. Muuten kyllä ollaan aina arjessa samankaton alla eli minun asunnossani, mutta hän ei halua ns. virallistaa meidän yhdessäoloa. Mutta ei halua erotakkaan. En sitten todella tiedä että johtuuko tämä hänen valinta suvustaan vai omasta halustaan. Kun yritän asiasta puhua hän sanoo että ei keskustele suvustaan minun kanssa.

        Miksi edes roikut enää miehessä joka ei halua kansssasi asua tai mennä kihloihin tai muutakaan ja kaiken lisäksi suku vielä kauheampi?
        Lähde pois kuvioista ja tuskin sinua edes kaivataan..
        Elä omaa elämääsi niin kuin ennen. Elämä tuo lisää onnea elämääsi jos vain maltat odottaa. Ehkä löydät vielä jonkun joka oikeasti välittää sinusta.


      • Mieti asiaa
        selvitys kirjoitti:

        Niin kuin aikaisemmin jo kerroin että olen kosinut miestäni´, pyytänyt saman katon alle asumaan hänelle ei käy. Muuten kyllä ollaan aina arjessa samankaton alla eli minun asunnossani, mutta hän ei halua ns. virallistaa meidän yhdessäoloa. Mutta ei halua erotakkaan. En sitten todella tiedä että johtuuko tämä hänen valinta suvustaan vai omasta halustaan. Kun yritän asiasta puhua hän sanoo että ei keskustele suvustaan minun kanssa.

        Ää sitoudu enää häneen. Ei ole mitään takeita, että hän olisi luonasi enää kauan.
        Sinä olet vain tyttöystävä, jonka luona pääsee perhe-elämän makuun.
        Koti on hänellä kuitenkin muualla. Ei hän tarvitse sinua siten kuin toivoisit.

        Siksi ei sukukaan halua sinuun tutustua. Toivovat kaiken aikaa, että mies löytäisi toisen.

        Älä anna pompottaa itseäsi. Mieti, mitä elämästäsi häviää, jos hän lähtee. Onko hän kaiken tämä nöyryyttämisen arvoinen?


    • neo hermot ihan loppu

      elikä meillä on tyttöystäväni kanssa 1v5kuukautinen lapsi ollaan seurusteltu pätkissä eli välillä erottu ja välillä jatkettu meillä on samalinen tilanne että tämän lapseni äidin vanhemmat ja suku eivät hyväksy minua en ole mitään heille tehnyt hyvä kun viitsii puhua heidän kanssaan niin johan tulee väärin ymmäretyksi olen myös sitä mieltä että ei sinun kannata itseäsi tuputaa ehidän seuraansa ja juttele miehesi kanssa että kenen kanssa seurustelee sinun vai perheensä kanssa hyviä jatkoja ja hyvää joulun odotusta älä pilaa joulu mieltäsi ääliöiden takia

    • Poistettu...

      Oikeasti, vilpittömästi sanon sinulle; harkitse elämäsi jatkamista ilman nykyistä miestäsi ja hänen sukuaan.

      Tiedän, että on vaikea lähteä muuttamaan noin suurta asiaa elämästään ja ottaa muutoksesta itse koko vastuu. Mutta jos haluat joskus vielä olla onnellinen ja aidosti rakastettu, sinun ehkä kannattaisi tehdä niin. Eihän miehelläsikään ole mitään kunnioitusta sinua kohtaan, kun noin kohtelee sinua! Arvatenkin hän on sinulle juuri sen verran hyvä, että pysyt hänen käytettävissään aina tarpeen tullen.

      Melkein voisin vannoa, että et tule katumaan, jos jätät kaiken tuon taaksesi. Löydät ympärillesi ihmisiä, jotka pitävät sinusta. Hyvin todennäköistä on myös se, että tapaat miehen, joka oikeasti rakastaa sinua, ja on valmis tekemään vuoksesi paljon asioita, ja puolustamaan sinua, jos joku kohtelee sinua väärin.

      Kaikista kamalinta on, että jos jatkat tuossa tilanteessa, miehesi ja hänen sukunsa voivat sairastuttaa sinut toiminnallaan. Ensin sairastuu mieli, ja sen jälkeen olet alttiimpi myös fyysiselle sairastamiselle. Mielialasi vaikuttaa myös lapsiisi ja heidän tulevaisuuteensa.

      Itse olen irtaantumassa omasta lapsuudenperheestäni, joka jostakin syystä on ottanut minut "hampaisiinsa". Vuosikaudet tein kaiken miellyttääkseni. Kuuntelin loukkauksia teeskennellen, että en huomannut niitä, pyysin anteeksi asioita, joihin joku muu oli syypää, annoin rahaa lainaan, vaikka harvoin sain niitä takaisin jne... Minulla oli koko ajan paha mieli, kun en kelvannut, vaikka suostuin heidän kynnysmatokseen. Nyt kun olen huomannut, että ei minun ole pakko enää yrittää, voin jo hieman paremmin.

      Voimia sinulle, äläkä pelkää tehdä sitä, minkä tiedät välttämättömäksi.

    • samaa kokenut

      Ukko terapiaan äkkiä tai heitä se pellolle, jo ei suostu.Hänen kuuluu asettua sinun ja lapsen tueksi. Hulluhan hän on kun suostuu menemään yksin ja jättämään teidät kotiin.Miksi suostut tähän?

    • oppeliini

      VOI hyvänen AIKA!

      Tajuatko sina nainen mistä on kysymys? Sina ole miehelle vain huorakumppani. Tuo valitettava asia ei muutu vaikka sinä kuinka haluaisit.

      Mies:
      -ei tunnista sinua perheelleen
      -ei noteraa sinua puolustavasti perheensä hyökkäyksiä vastaan
      -kieltäytyy laillistamasta teidän jo pitkäaikaista suhdetta
      -pitää sinua ns. slassa

      Tottakai hän lirkuttelee sinulle asioita joita haluat kuulla "sinua minä vain rakastan" -Yäk. Hoidathan sina maksutta hnen sukupuoliset tarpeet.

      Jos todella haluat mielenrauhan, miksi et toimisi niinkuin ammattisiskosi: sovi jokaisesta ihme illasta käyvän kurssin mukainen maksu.
      Sinä tulet tarvitsemaan laspikatraasi kanssa jokaisen pennin.

      JA tee itsellesi suuri palvelus: sterilisoi itsesi, ellet muuta elämäntyyliäsi.

      • oppeliini

        Seuraavan kerran kun mies tulee kukkakimppunsa ja lirkuttelevien tarinoiden kanssa, sanot aivan normaalilla äänellä ja HYVIN rauhallisesti että "ensiviikolla, keskiviikona lounastunnillasi piipahdamme maistraatissa ja laillistamme tämän yhdessäolon"

        Jos mies kieltäytyy siitä, opettele kuinka ovi laitetaan lukkoon ja kuinka puhelimeen ei vastata kun mies soittelee ja anoo taas housuihisi.

        Lähetä kirje ja kerro että ovi aukeaa vasta maistraatissa käynnin jälkeen.

        Saat huomata että tapahtuu kaksi asiaa, joko tai:
        1)menette maistraattiin ja laillistatte elämänne tai
        2)mies seuraavalla viikolla hankkii toisen nenästä vedettävän ja höynäytettävän. Sinä lapsikatraasi kanssa jäät kuin nalli kalloille.

        Tee kristallin kirkkaasti selväksi itsellesi että et enää koskaan ala huoraamaan (tuo vieraita miehiä kotiisi) niin kauan kuin sinun huolellisesti ja harkiten hankkimat lapset ovat viela sinusta riippuvaisia ja kotona.

        SINUN VELVOLLISUUTESI ovat sinun lapsesi, eivät vieraat miehet!


    • tytär27

      Ota ero suvusta, älä miehestä. Et tarvitse tommosia ihmisiä elämääsi. Voimia ja tsemppiä sinulle!

    • Anonyymi

      Minulla on sama tilanne, mutta mies on puolellani.Sitten toisinaan menemme vaan jonnekin kylään, aina tulee paskaa niskaan.Ovat vielä niin tyhmiä, että luulevat ettemme älyä kun pelkkää miestä kutsutaan.Sen lisäksi kaikki suvun naiset ovat minua selvästi rumempia, enkä ole kuulemms koskaan ollut sopiva, koulutus yms.on minulla samaa tasoa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      298
      3219
    2. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      234
      1743
    3. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      91
      1275
    4. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      85
      1253
    5. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      78
      1159
    6. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1148
    7. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      46
      1045
    8. Onkohan sulla enää tunteita

      kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut
      Ikävä
      36
      964
    9. Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola

      Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks
      Haapavesi
      46
      906
    10. Etkö ymmärrä että olen turhautunut

      kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?
      Ikävä
      64
      821
    Aihe