narsisti ja läheisriippuvainen

Perhehelvetissä on kaksi vaihtoehtoa. Joko jäät siihen tai lähdet pakoon. Tuon tyyppistä miestä, joka syyttää vaimoa kaikesta, ei pysty miksikään muuttamaan. Täytyy vaan realistisesti todeta, minkälainen mies on ja tehdä siitä omat valintansa.

olemaan itsekin tunnevammainen zombie... Pakkaa kamas ja aloita uuden elämän rakentaminen... Nimin: kokemusta on

Lähde ihmeessä ja mahdollisimman pian! Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia mut olen joutunut sivusta seuraamaan jotain enkä kyllä itse kestäis sellaista. Vähän olen tutustunut kirjallisuuteen joka käsittelee narsismia. Se on sairaus ja vaati ammattiauttajan apua. Ilmeisesti siitä on mahdollista parantuakin.. Narsistinen ihminen tarvitsee osakseen ihailua ja "elää" siitä. Hän ei osaa elää yksin ja siksi tarvitsee toisen ihmisen rinnalleen. Sellainen ihminen ei osaa rakastaa. Vähitellen hän sairastuttaa ympärilläänkin olevat ihmiset.
Eli ota ja lähde! Lasten takia ei kannata kituuttaa suhteessa joka ei toimi ja jossa kukaan ei voi hyvin.

Itse keskustelisin parisuhdeterapeutin kanssa muutamia kertoja. Sitten suostuttelisin miestä parisuhdeterapiaan positiivisesti. Ehkä terapautti voisi avata hienovaraisesti miehen ymmärrystä. Ja muuttaa kommunikointia parisuhteessa ym.

Tai jos narsisti on, niin ehkä lähtisinkin.. Ei sellaista jaksa jos ei toinen muuttuisi.

Lähden niin pian karkuun kuin mahdollista mikäli haluat säilyttää järkesi. Hän tulee pettämään sinua loppuelämänsä. Lisäksi hän tulee syyllistämään sinua aivan kaikesta, kierre vain pahenee. Tulee päivä, jolloin hän syyllistää sinua siitäkin, että joutui jättämään tyttöystävänsä, joka oli hänen elämänsä suuri rakkaus...

Sinä päivänä et enää tiedä, onko sinulla mitään arvoa, pystytkö edes lapsillesi äidiksi.

Neuvoni on, että lähde nyt hyvän sään aikaan, kun vielä olet jotenkin kasassa.

Narsistista on vaikea päästä irti. Narsisti roikkuu avioliitossa omaisuuden ja statuksen vuoksi. Kulissit pitää olla kunnossa. Elämä tulee olemaan siis helvettiä eron jälkeenkin, mutta ainakin säilytät itsekunnioituksesi ja mahdollisesti vältät sen, että sinua ei pahoinpidellä, jos lähdet ajoissa.

meilläkin on pari lasta, suhde alkanut vuonna -85,en osaa päästää irti, vaikka mies haluaa erota. Minusta tuntuu, että pitää vielä yrittää, vaikka ainoa, joka yrittää olen minä, Nyt kun olen miettinyt mennyttä ja tulevaa, tuntuu että miehelläni on monta ongelmaa:masennus,alkoholi & puhumattomuus. En ymmärrä haluaako hän oikeasti erota vai apua?

Narsisti tekee aina sinusta syntipukin. Hän haluaa tehdä sinusta pahan ihmisen, vaikka et tekisi mitään väärää. Et saa olla liian hyvä/mukava, sinun pitää olla huono. Siksi hän sinua voi pitääkin otteessaan. Hän ei suostu tappioihin eikä tule koskaan päästämään sinua. Ei hän sinua ole koskaan rakastanut, eivät narsistit pysty mihinkään tunteisiin. Hän haluaa vain hyötyä sinusta. Hän on siis vain tunteeton ja laskelmoiva, erittäin taitava vaistoamaan ja tajuamaan tarpeitasi ja toiveitasi. Narsisti osaa hivellä itsetuntoasi. Hän saa sinut
tuntemaan, että olet löytänyt ihmisen, joka
ymmärtää sinua? Sielunkumppanina? Kaikki tämä on vain tapa saada sinut manipuloitua hänen omien tarpeiden palvelukseen. Hän osaa taitavasti esittää lämpöä ja rakkautta ja juuri oikeita sanoja tarpeen mukaan, mutta oikeasti hän ei tunne mitään. Ole onnellinen, että olet havahtunut huomaan oman ahdinkosi. Älä odota sitä, että ahdistut ja ehkä masennut ja menetät kokonaan otteesi omaan elämääsi. Hae itsellesi apua ja päätä päästä eroon hänenestä. Mahdollisimman pian. Jaksamista!!

Hei!

Kuulostaa valitettavan tutulta.
Varsinkin tuo pettämisasia. Olen kuullut vain uhkailuja, että "sinä ajat minut kohta pettämään" tai "kohta menne vieraan naisen syliin"
mutta en usko että niin oikeasti tapahtuisi, vai voisiko sittenkin? Kirjoitin samalla nimimerkillä uuden vistin, käy lukemassa, luulen että voisi kuulostaa samalta...

Myöskin tuo, että tavaroidfen hukkumisesta syytetään, on minun vikani...

Saisitko miehesi mukaan pariterapiaan?

...myös itse törmäsin alunperin hyvin viehättämään ihmiseen, joka sai minut tuntemaan itseni rakastetuksi monella tapaa, mutta pian alkoivat ongelmat. Sairaalloinen mustasukkaisuus, väkivaltaisuus, joka tosin loppui hyvin lyhyeen, koska tein hänestä rikosilmoituksen, niinpä hän ei uskaltanut enää käydä kiinni...mutta väkivalta jatkui henkisellä tasolla, vaikka olen voimakas tahtoinen niin hän pyrki nujertamaan itsetuntoani aina tavalla tai toisella ja mitä erilaisimmilla keinoilla, joskus kyse oli suoranaisesti nöyryyttämisestä. En ole osannut lukea "tiettyjä merkkejä" tai sitten halusin olla niille sokea ja nyt tuntuu, että olen suossa hänen kanssaan. En osaa vielä riuhtaista itseäni irti, mutta olen oppinut pitämään puoleni ja vielä tulee sekin päivä, että lähden. Tuollainen nöyryyttäminen ja ilkeydet ovat pidemmän päälle kuluttavia, vaikka niihin oppisikin vastaamaan takaisin. Jokaisella on oikeus tasapainoiseen ihmissuhteeseen! Terapeuttini totesi, että persoonallisuushäiriöiset hyvin harvoin hakeutuvat hoitoon, koska katsovat, että kaikki vika on muissa. Minäkin olen saanut kuulla olevani pahan ruumiillistuma. Lisäksi he pitävät voimakkaasti kiinni niistä käyttäytymismalleista, joita heillä on, joten mitä vanhempia he ovat sitä vaikeampi niistä on päästä eroon. Viime tingassa ihminen ei voi pelastaa kuin itsensä, vaikka kuinka haluaisi auttaa toista. Tämä on realiteetti.

Aseta itsellesi tavoite parisuhteellenne. Määrittele mitä SINÄ haluat ja millä ehdoilla.
Älä enää jää tänne kyselemään neuvoja vaan tee päätös.
Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään: olet ihan miten ikävässä tai mukavassa tilanteessa, se on lopputulos monista aikaisemmista päätöksistäsi.
Tämän päivän päätöksistä muodostuu huomisesi.