Väsyttää, masentaa, ja ärsyttää... Jaa, että mikäkö? Kaikki. Jo aamulla herätessäni kaikki tuntui jotenkin ärsyttävän. Eikä mieliala kohentunut yhtään, vaikka kävin kaupungin viihtyisimmässä kahvilassakin. Unen puutteestakaan se ei voi johtua, koska nukuin hyvin. No, josko se haihtuis pois, ku katson tänään ostamani leffan.
Joulumasennus? Nytkö Jo?
P -72
11805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oksennat :) Siis on menossa jokin ihme mahatauti, eli ekat oireet ovat hervoton väsymys ja vitutus. Sitten päivä oksennellaan ja 4 päivää maataan kantuvei sängyssä, kun ei jaksa nousta ylös :DD
Ei tämä ole mitään tautia, vaan puhdasta masennusta. Joka johtuu yksinäisyydestä.
Tjaah... mä inhoan syksyä, mutta kun pääsin erittäin piristävään työyhteisöön (lue: normaaliin) niin eipä ole aamulla väsyttänyt/masentanut enää :))
Mahassa polttelee ja on lievää kuumetta, sekä väsyttää ihan törkeesti. Mutta ei ole vielä laatta lentänyt. Toisesta päästä tulee kyllä liukkaasti tavaraa. Mennyt jo 4 päivää näin.
Systeri ja velipoika, ensin oksensivat yhden päivän ja sitten istuivat/asuivat 3-4 päivää vessassa ;D Muihin tuo tauti ei ole iskenyt ja tämä kaksikkokin asuu n. 100 kilsan päässä toisistaan.
Eiks ensin pitäis olla syys ja sitten joulu. :) Ripustappa pari tunnelmallista valosarjaa parvekkeelle, jospa se tuo valoa pimeyteen?
...että Helsingin ulkopuolellakin on elämää. Lapissa ollaan kohta availemassa rinteitä. Ai niin, ettehän te Hesalaiset tunne sanaa lumi.
Oho, yhden päivän vituttanut ja masentanut, jo aamusta asti..!!!
Tällä hetkellä ei ärsytä kuin typerät naapurit ja rahan vähyys.
En pidä joulusta enkä vietä sitä millään lailla, ja pyrin välttämään tavarataloja tähän vuodenaikaan.
Olen kotona kipeänä. Silti en koe olevani masentunut. Ulkona paistaa aurinko, ja kun vielä kävelemään pystyn niin lähden ihan piruuttani hitaalle lenkille metsään vaikka sattuukin.
Vielä joku päivä toteutan haaveeni.
Eipä uni tule silmään, kun ahdistaa tämä tilanteeni niin kovasti. Olen jo vanhanpiian iässä, ja elämä on käytännössä pelkkää töitä. Kaverit pariutuneet, eikä seuraa siksi oikein nyt ole. Päivät ja illat menee töissä, sitten rättiväsyneenä kotiin nukkumaan. Ja taas uusiksi.Iltaisin itken vaan väsymystä.
Viikonloppuna sitä mielellään jotain tekisi, mutta ystävät perheidensä kanssa. Mistäs sitä oman miehen vois löytää, kun baariinkaan en pääse kun pari kertaa vuodessa?
Ahdistaa, että tässäkö tämä elämä sitten oli. Joulu pelottaa. Olen yleensä sen viettänyt äitini kanssa, mutta nyt kaiken tämän "herkun" päälle sairastui äiti syöpään, ja sairaalassa menee hällä koko joulu. Viikkotolkulla saan jännittää, että tuleeko suruviesti. Jouluna olen päättänyt sitten vain linnottautua kotiin kissan kanssa kaksin. Vähän niin kuin joudun tekemään joka viikonloppu.
Ja kun kuitenkin olen sosiaalinen tyyppi, enkä hullumman näköinenkään. Mutta peli taitaa olla mulla pelattu. Tai miten muka nyt 30-vuotiaana löytäisin jonkun, joka jaksaisi jäädä pysyvämmin, kun en tähänkään mennessä ole löytänyt ketään.Tämä elämä on vain kärvistelyä. Olen olemassa vain, koska en muutakaan voi. Mutta täysin turhaksi tunnen itseni tässä maailmassa.
Mun tilanne on melkein sama, ku sulla. Paria poikkeusta lukuunottamatta. Päivät niinkin menee, mutta illat on yhtä tuskaa. Tosin viimeaikoina se ahdistus on ollu melko jatkuvaa, kun Joulu lähestyy. Tuntuu, että kaikenlainen kanssakäyminen ihmisten kanssa ahdistaa. Nukkumisestakaan ei tule mitään. Mä oon viimeisen kolmen vuorokauden aikana nukkunu ehkä 10-12 tuntia. To-pe välisenä yönä mä en nukkunu tuntiakaan. Ainut asia, jolla mä voin hetkeksi unohtaa ahdistuksen on lukeminen. Vois kai nytkin alkaa lukemaan jotakin, ku kello on 3:35, eikä nukuta yhtään.