En tiedä, onko tämö oikea fooorumi, mutta kirjoitan kuitenkin:
Elän ns. toipuvan addiktin kanssa viidettä vuotta ja itse olen ns. normaali ja raitis. Hän on ollut narkomaani ja alkoholisti ja niistä addiktioista pidättäytyessään on syntynyt peli- ja seksiaddiktiovaihtoehdot.
Peliaddiktio on vaikeampi piilottaa, koska rahat ovat yhteiset ja pidämme kirjaa menoistamme. En kuitenkaan kykene enkä haluakaan vahtia hänen menemmisiään (vaikka esim. auton mittarista näkyy joskus pitkiäkin matkoja, joita hän ei ole ikäänkuin selvittänyt).Todennäköisesti mies on käynyt pettämässä minua.
Jalkavaimoksi en ryhdy, se tie vie tuhoon meidät molemmat. Meillä on pieni poika, joka on fiksu ja mallikas, taivaan lahja minulle. Miehen pitää lopettaa pettämisensä, mutta en tiedä miten.
Hänen isänsä on pettänyt vaimoaan kuulemma niin häpeämättömästi, että mieheni muistaa NÄHNEENSä joskus 14-vuotiaana isänsä avionrikkomisen.
Joten mallioppiminen on syvällä. Oikean ja väärän erottaaminen on kovin vaikeaa joillekin ihmisille.
Elän ns. toipuvan addiktin kanssa viidettä vuotta ja itse olen ns. normaali ja raitis. Hän on ollut narkomaani ja alkoholisti ja niistä addiktioista pidättäytyessään on syntynyt peli- ja seksiaddiktiovaihtoehdot.
Peliaddiktio on vaikeampi piilottaa, koska rahat ovat yhteiset ja pidämme kirjaa menoistamme. En kuitenkaan kykene enkä haluakaan vahtia hänen menemmisiään (vaikka esim. auton mittarista näkyy joskus pitkiäkin matkoja, joita hän ei ole ikäänkuin selvittänyt).Todennäköisesti mies on käynyt pettämässä minua.
Jalkavaimoksi en ryhdy, se tie vie tuhoon meidät molemmat. Meillä on pieni poika, joka on fiksu ja mallikas, taivaan lahja minulle. Miehen pitää lopettaa pettämisensä, mutta en tiedä miten.
Hänen isänsä on pettänyt vaimoaan kuulemma niin häpeämättömästi, että mieheni muistaa NÄHNEENSä joskus 14-vuotiaana isänsä avionrikkomisen.
Joten mallioppiminen on syvällä. Oikean ja väärän erottaaminen on kovin vaikeaa joillekin ihmisille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
muutos ilman pitkää terapiaa.
Olin aikoinaan seksiaddiktin vaimona monta vuotta. Se liitto oli erehdys isolla eellä. Mutta elämää kokematon nuori nainen kun olin, en osannut aavistaa, millainen elämä siitä muodostuisi.
Ex harrasti masturbointia kohtuuttoman usein ja katseli pornolehtiä. Minun piti pukeutua seksivaatteisiin. Aviolíiton viimeisenä vuonna hän alkoi pahoinpidellä minua ja lopulta yhdisti seksin ja väkivallan. Sairasta touhua, jota on vaikeaa edes muistella.
Ja meillekin syntyi lapsi ennen kuin erosimme. Minunkin exäni halusi parantua, mutta oli kykenemätön ottamaan apua vastaan. Ei auttaneet papit, lääkärit enempää kuin terapeutitkaan. Exäni jopa itki tekojaan ja pyysi niitä anteeksi. Voimaa muutokseen ei ollut.
Tommy Helssten kirjoittaa kirjassaan "Virtahepo olohuoneessa seksuaaliaddiktiosta s. 91. Koko kirja on lukemisen arvoinen.
...mutta kerron kuitenkin mielipiteeni: suojele itseäsi ja ennen kaikkea poikaasi turmiolliselta isän mallilta ja tee jotain. Vaikka eroa! Ei ole olemassa takuita siitä, että miehesi oppisi ikinä käyttäytymään normaalisti eikä hänen käytökselleen voi mitään kukaan muu kuin miehesi itse. Asetat poikasi samaan tilanteeseen, kuin missä miehesi lapsuudessaan oli, jos et tee ratkaisuja.
Sinun on tajuttava, ettet voi lopettaa miehesi pettämistä, etkä mitenkään muutoinkaan muuttaa häntä. Se on hänen työmaansa. Jos mikään ei muutu, niin onko hänestä kantamaan vastuuta lapsestanne? Tai sinusta, jos sinulle käy jotain?
Itse laitan elämässäni tärkeysjärjestyksessä aina ensiksi lapset, lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Sitten vasta oma elämä, parisuhteet ja ihan kaikki muu. Ensiksi olen äiti, sitten vasta nainen.
P.S. Hankala kumppani voi olla hyväkin puoliso ja isä lapsilleen, jos hän asuu eri osoitteessa. Ei ole pakko ahtaa perhettään siihen samaan formaattiin, kuin kaikki muutkin, vaan sitä voi hakea parempaa ratkaisua omaan tilanteeseen, eikö?
Olen itse nainen ja olen juuri tajunnut kärsiväni tuosta rasittavasta riippuvuudesta. Se tuo minulle paljon ongelmia, sillä en haluaisi loukata toista pettämällä. Pidän itseäni silti hieman erilaisena kuin joitain muita pettäjiä, sillä minua oikeasti kaduttaa se mitä tein. En etsi tekosyitä miehestäni, sillä tiedän että se oli kokonaan oma vikani. Miksi sitten tein niin? Siinä se riippuvuuden ongelma onkin, sillä en varmaan vain voi hallita impulssejani, vaikka haluaisinkin. No voisin verrata sitä ehkä joillekin hieman tutumpaan tilanteeseen. Eli joku on jättänyt pöydälle vaikka kasan suklaata ja ajattelen, että "otan vain yhden", pian sitten toisen ja kolmannen... Sama sitten seksissä, eli joskus kun hyvännäköinen mies yrittää lähennellä, päätän ensin etten aio harrastaa seksiä. Mutta lähden lipsumaan päätöksestäni pikkuhiljaa ja ajattelen "ok ei pieni kaveri pusu/halaus/kosketus" haittaa ja sitten yhtäkkiä saatan menettää tilanteen hallinnan kokonaan.
No onneksi minulla taitaa olla lievä muoto, joten pettäminen on jäänyt "vain" pariin kertaan. Mutta en olisi halunnut niidenkään tapahtuvan.
Sinkkuna ongelmat olivat vähäisempiä. Mutta kuitenkin monet kerrat kaduttivat aina jälkeen päin. Pelkäsin tauteja ja häpesin, joka sitten johti valehteluun. Tein itselleni tekosyitä miksi seksiä oli saatava kyseisenä päivänä, jotka myöhemmin kuulostavat aivan naurettavilta. No jonkin verran pystyin kontrolloimaan käytöstäni (onneksi), enkä koskenut miehiin, joiden tiesin olevan varattuja.
Haluaisin oikeasti päästä eroon tästä hirveästä ongelmasta. En halua, että se pilaa nyt parisuhteeni rakastamani miehen kanssa. Tunnen nyt olevani kamala ihminen jota hän ei ansaitse...
olet pettänyt vain pari kertaa, niin kohdallasi ei todellakaan voi puhua minkäänasteisesta seksiaddiktiosta. Ihan tavallisista syrjähypyistä vaan. Addiktiossa ihan itse tavoitellaan kohdetta - oli se sitten vieras seksi tai porno yms.
Saatat olla oikeassa. No kuitenkin noiden syrjähyppyjen vastustaminen on välillä erittäin vaikeaa. Olen ajatellut kärsiväni lievästä addiktiosta, sillä se on ainakin saanut minut tekemään asioita, joita en haluaisi tehdä ja aiheuttanut siten ongelmia. Muutenkin seksistä kieltäytyminen on jostain syystä niin hirveän vaikeaa ja sitten aina kuitenkin sallin itseni mennä siihen vaikeaan tilanteeseen missä pitäisi kieltäytyä...
Olen kyllä käsittänyt ettei addiktiossa aina tavoitella kohdetta. No ehkä alussa kun ei vielä tajua ongelmaansa. Yleistähän on, että ongelman tajunneella on silti tarve tehdä jotain, vaikka tietää sen olevan typerää. (Esim. monet päättävät lopettaa tupakoinnin, mutta sortuvat kun näkevät jonkun muun polttavan.)
kysymyshän on sairaudesta, joka vaatii terapiaa. Pitkääkin terapiaa. Ei sillä sinänsä ole tekemistä oikean ja väärän kanssa. Paitsi että Sinun täytyy asettaa rajat sekä omasta puolestasi että pojan puolesta: Seksiaddiktilla ei ole rajoja, vain pakonomainen tarve johonkin tai useaan seksiaddiktioon.
Mieti tarkkaan kannattaako yhteiseloa jatkaa. Seksiaddiktiot ovat niin monimuotoisia. Voi myös tulla riippuvaiseksi vaikeasta ihmissuhteesta. Itsetyydytyksestä, pornosta. Maksullisista naisista. Myös insesti ja pedofilia ovat seksiaddiktion muotoja. Näihin liittyy kiihottuminen tietoisuudesta, että lapsi "vain" näkee aktin.
Ei paskaväki ikinä miksikään muutu!
Addiktio on sairaus ja sinun tehtäväsi on vaan miestäsi tukea ja ymmärtää seikkailuissaan. Mies ei koskaan petä ilkeyttään eikä ne kalut käytössä kulu. Hän kuitenkin varmaan sinua vilpittömästi rakastaa =)
pitää pettää.Päästä irti miehestäsi ja anna mennä.