Ollaan nyt oltu 5 v naimisissa, tenaviakin on pari saatu aikaiseksi. Suhde on mennyt hyvin, viime kuukausia lukuunottamatta, aloin epäillä puolisoni tehneen syrjähypyn.
Tuo varmistui eilen, kun tavoitin sen toisen osapuolen ja keskustelin hänen kanssaan messengerin välityksellä. Hän myönsi tapahtuneen, vaikka vaimoni sitkeästi on kieltänyt sen. Vasta sitten vaimoni myönsi pettäneensä, kun tulostin ko. henkilön ja minun välisen keskustelun ja heitin laput pöydälle...
Tän syrjähypyn tuloksena on menetetty luottamus ja klamydia. Ei tunnu kovinkaan hyvältä, ja jatkosta en osaa sanoa et onko edellytyksiä jatkaa. Nyt vaimoni kyllä katuu (tai ainakin sanoo niin) tekoaan ja haluaisi vielä jatkaa yhdessä oloa. Itse en todellakaan tiedä haluanko olla enää hänen kanssa saman katon alla.
En voi sanoa et olisin itsekään ollut täydellinen puoliso, on minulla omat luurangot kaapissa. Olen aika paljon töissä ja omissa projekteissa kiinni, en varmaan ole osannut antaa riittävästi huomiota/aikaa puolisolleni. Pettämään en kuitenkaan ole mennyt, enkä aio tasata puntteja niin tekemällä koska siitä ei ole mitään hyötyä.
Olen tässä nyt vain koittanut miettiä, onko edellytyksiä jatkaa tällaisen jälkeen. Jos jollain on kokemuksia / vinkkejä niin niitä otetaan vastaan. En haluaisi heittää heti pyyhettä kehään, mutta en tiedä pystynkö antamaan anteeksi tuon syrjähypyn.
Tuo varmistui eilen, kun tavoitin sen toisen osapuolen ja keskustelin hänen kanssaan messengerin välityksellä. Hän myönsi tapahtuneen, vaikka vaimoni sitkeästi on kieltänyt sen. Vasta sitten vaimoni myönsi pettäneensä, kun tulostin ko. henkilön ja minun välisen keskustelun ja heitin laput pöydälle...
Tän syrjähypyn tuloksena on menetetty luottamus ja klamydia. Ei tunnu kovinkaan hyvältä, ja jatkosta en osaa sanoa et onko edellytyksiä jatkaa. Nyt vaimoni kyllä katuu (tai ainakin sanoo niin) tekoaan ja haluaisi vielä jatkaa yhdessä oloa. Itse en todellakaan tiedä haluanko olla enää hänen kanssa saman katon alla.
En voi sanoa et olisin itsekään ollut täydellinen puoliso, on minulla omat luurangot kaapissa. Olen aika paljon töissä ja omissa projekteissa kiinni, en varmaan ole osannut antaa riittävästi huomiota/aikaa puolisolleni. Pettämään en kuitenkaan ole mennyt, enkä aio tasata puntteja niin tekemällä koska siitä ei ole mitään hyötyä.
Olen tässä nyt vain koittanut miettiä, onko edellytyksiä jatkaa tällaisen jälkeen. Jos jollain on kokemuksia / vinkkejä niin niitä otetaan vastaan. En haluaisi heittää heti pyyhettä kehään, mutta en tiedä pystynkö antamaan anteeksi tuon syrjähypyn.
Vastaukset 6
Vanhimmat
täytyisi saada uudelleen rakennettua ja se on vaikeaa,jos pystyt ajattelemaan että edes joskus pystyisit luottamaan vaimoosi.Kannattaa ajatella myös mitä ero vaikuttaisi lapsiin.Ulkopuolisen ihmisen kanssa kannattaisi ruotia asiaa,voimia sinulle.
Itsellä oli joskus samankaltainen tilanne. yritin korjata suhdetta ja ajattelin lapsia, mutta pitkitin vain kärsimystä ja omaa nöyryytystäni. Kun lopulta hain eron, tuska helpotti ja mietin, että olisi heti pitänyt...
Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta sitä mieltä olen, että koskaan ei kannata pettäjän kelkkaan jäädä ja itse ei naimisissa olevien kanssa vehdata.
olen itse ollut aviossa onnellisesti 13v. parisuhtees on tärkeintä saada olla kahdestaan.. ei toinen mene pettämään toista jos siihen ei ole aihetta. se tuntuu kurjalta koska teillä on lapsia. sanoit että sinulla on paljon menoja. onko tämä seuraus siitä että vaimosi hakee jotain muuta muualta. ehkä mutta kaikki ihmiset on erilaisia. esim. pidän huolta siitä että välillä on kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia. ei siitä mitään muuta tule, jos vanhemmat ei saa laatuaikaa olla kahden. molemmissa on yhtäpaljon syytä.pettäminen se tuntuu vaan niin väärältä toista kohtaan vaikka suhteenlaatu olisi mikä tahansa.nyt kannattaisi puhua ihan kaksin, ilman lapsia.teillä on varmasti ihanat lapset, joten kannaattaa yrittää. ulkopuolisen apu vois olla hyvä. jos teillä on yhtään rakkautta toisiinne niin sitten tehdä on vielä mahdollisuus korjata tämä.
Itselläni sama tilanne, avioliiton alku vuosina vaimo petti ja lupasi ettei se toistu mutta kuinkas kävikään muutaman vuoden päästä sama toistui, parikin kertaa.Avioliittomme laatu alkoi heikentyä jo ensimmäisen kerran jälkeen koska luottamus on kerran mennyt niin sitä on hyvin vaikea palauttaa.Olen itse ollut näiden tapahtumien jälkeen hyvinkin epäilevä ja määräilevä vaimoani kohtaan,joka on entisestään kiristänyt tunnelmaa kodissamme Jokin aikaa sitten menin tekemään itse saman virheen.Vaimoni sai tietää tästä minun vihjailuiden perusteella kyseiseltä ihmiseltä.Se että vaimoni sai tietää tästä on ehkä "parasta" mitä on tapahtunut koska tajusin sen että tunteeni vaimoani kohtaan on muuttunut näiden tapahtumien jälkeen,avioliitossa toisen kunnioitus on kaikki kaikessa, tästä johtuen olen hakenut vaimostani avioeroa,tajuten että se olisi ehkä pitänyt tehdä jo vuosia sitten.Tämä on oma tilanteeni voi hyvinkin olla että teidän tilanne korjaantuu.
Vaikea sano riippuu ihan teistä. Mielestäni kuitenkin kannattaisi ensin antaa tunteiden tasaantua ja miettiä sitten jatkaakko vai erota. Tollasessa tilanteessa monesti tunteet kuohuaa niin voimakkaasti ettei pysty ajattelemaan selkeästi. Vaikea tietysti sanoa kannattaako yrittää vai antaa olla ja koska on yrittänyt liikaa. Itse en ole ollut vastaavassa tilanteessa vaikka olen ollut vaimoni kanssa yli kymmenen vuotta, tai ei ole anakaan jäänyt kiinni pettämisestä mutta ihmettelen jotenkin toisten erittäin kiivasta asennetta, no voihan olla, että olisin samanlainen mutta tuntuu joskus näillä asenteilla mitä täällä välillä esiintyy ei mitään kovin pitkää suhdetta saa aikaiseksi kenenkään kanssa.
Mulla oli aika samanlainen tilanne reilu vuosi sitten, kun ex jäi rysän päältä kiinni. Samat valitukset ja vuodatukset ja kertoi, että ei varmasti eikä ikinä enään. Elettiin 1/2 vuotta, mutta samalle tasolle emme päässeet. Olimme kuitenkin hyvissä väleissä, vaikka seksielämä kyllä siitä tyrehtyi. Ajattelin, että ehkäpä siitä sitten joskus ylipääsisi ja ns. normaalielämäkin jatkuisi. Noin 1/2 tapahtuneesta huomasin exäni kahvilassa taas saman jepen kanssa. Taas tuli selityksiä, että olivat vain vahingossa itäkeskuksessa nähneet ja mitään yhteyksiä ei oltu pidetty. Mulle tämä kyllä riitti ja laitoin avioeron heti vireille.
Nyt olen ostanut exäni ulos talosta. Hänellä uusi kämppä, mutta en tiedä tapaileeko tätä miestä. Ei enään kyllä kiinnostakkaan tietää. Nyt saaa tehdä mitä ikinä huvittaa. Mourusi myös n. 2 kk sitten takaisin, mutta no can do. Myöskään itse en ole maksanut kalavelkoja, koska mitä se auttaisi. Menen sänkyyn vain jos itse niin haluan, en kalavelkoja maksamaan.