Aika koville ottaa! Erilleen muutosta on vasta muutama viikko (vaikka ero on ollut jo prosessissa muutaman kuukauden) ja nyt näin minun aviomieheni uuden naisen kanssa kaupassa. Ensin tuli shokki ja nyt päällimmäisenä tunteena on viha. Ei mitään käsitystä miten tästä jatkaa eteenpäin ilman aviomiestäni. Vielä muutama kuukausi sitten mietin/mietimme missä vaiheessa teemme lapsen ja nyt olen yksin. Vaikka vastoinkäymisiä omassa elämässäni on riittänyt, niin en voinut kuvitellakkaan, että miten pahalta ihmisestä voi tuntua! Miten siitä pääsee yli, että se toinen nainen vei minun paikan aviomieheni rinnalla?
Ero tuli ja ukko löysi heti uuden
...
525404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Sinun paikkasi?
Eipä tainnut olla! Nyt on elettävä siihen malliin että se ei ollut sinua varten.
Koska olette eronneet, exälläsi on oikeus uuteen suhteeseen. Mitä pahaa tai rikollista hän tekee? Sinun pitäisi miettiä, miten itse pääset erosta irti ja yli, eikä tuhlata energiaa exäsi haukkumiseen. Miehillä on se tapa, että pitää saada laastari vanhan tilalle, se on heidän tapansa erota.
tarvinnut kertoa hänelle mitään. Ex-mieheni ja hän menivät nopeasti naimisiin ja erosivat vuoden kuluttua. Minä sentään kestin 15 vuotta. Seuraajani kertoi kysymättä, että mies
-meni juhlimaan ja vieraisiin heti, jos olisi pitänyt selvittää joku ongelma,
-ei antanut kotiin rahaa edes oman ruokansa verran
-ryppäsi ja rälläsi lomalla vaimonkin rahat.
Niin että, ihanaa kun meni. On sitä kunnonkin miehiä. Sen olen todennut nyt kun olen uudessa avioliitossa jo kauan.
eipäs nyt lähetä terapeutteja esittämään liiaksi.
Nimen omaan on aivan luonnollista ja pitääkin tuntea vihaa, ei sinun tarvitse antaa anteeksi, jos et halua.
Edellisellä mielipiteellä vain taisi omaatuntoa kolkuttaa ja jauhot olla väärät pussissa;) Veikkaisin ettei ole edes eroa kokenut.
En ole vielä tavannut yhtään ihmistä, joka ei olisi vihannut toista, kun on tullut petetyksi ja jätetyksi, se on osa paranemis prosessia.
"En ole vielä tavannut yhtään ihmistä, joka ei olisi vihannut toista, kun on tullut petetyksi ja jätetyksi, se on osa paranemis prosessia."
No tässä on yksi. Tunsin tuskaa ja pettymystä, mutta en vihaa. Miksi antaisin menneelle tilaisuuden hallita minua? Olin vielä raskaana tullessani jätetyksi, eikä ollut helppoa keskeyttää rakastamansa miehen alulle saamaa raskautta.
Päätin keskittyä omaan elämääni ja lapsiin. Nyt erosta on 5 vuotta, mies kerennyt erota jo silloisesta kakkosestaan, ja minä voin huomattavasti paremmin. Ei kannata tuhlata voimiaan vihaan vaan siihen, että saa oman elämänsä raiteilleen. Aina voi syyttää muita, mutta usein suhde karituu kyllä kummankin aikaan saamana. Kun löytää oman tasapainon ja on onnellinen jatkossa, on se kaikkien kannalta paras. Itsesäälissä kiereskeleminen on pahinta.
Nenä pystyyn vaan. Kuka sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse!
Itse olen sitä mieltä, että vihata saa. Mutta siihen vaiheeseen ei saa jumittua eikä tietenkään tehdä mitään typerää.
Viha kuuluu eroprosessiin jos on kuuluakseen. Olen sitä mieltä, että jokainen tunne on sallittu ja se pitää käydä läpi. Vihata silloin kun siltä tuntuu. Niin siitä sitten pääsee aikanaan yli.
Näin ainakin kävi minulla. Viha vaihe kesti joitain kuukausia, sitten se paloi pois. Enää en vihaa exääni. Kaikkia muitakin tunteita kävin samalla tavalla läpi, välillä limittäin ja lomittain.
Eri asia onkin sitten se, miten käyttäytyy vihavaiheessa. Vaikka vihaakin, niin ei saa vahingoittaa ketään.
Erosta on jo yli kolme vuotta ja nyt uskoisin käyneeni eron läpi.
Olen eron kokenut, jätettynä. Mutta siitä myöskin selvinnyt suht'nopeasti ajattelemalla, että ihmisellä on oikeus tehdä mitä haluaa sitten kun ei ole enää naimisissa, vaan eronnut.
Ihan tiedoksi: tätä nykyä elän hyvässä liitossa, enkä koskaan enää palaisi siihen liittoon, mistä minut erotettiin. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että niin kävi. Surin minäkin aikani, se kait on luonnollista, mutta turhaan vihaamalla vain myrkyttää itsensä. Suosittelen kaikille eronneille FISHERIN EROSEMINAARIa. Viha on luonnollinen itsensä suojelukeino, muttei se edesauta yhtään erosta selviämistä.
Tottakai toisella osapuolella on oikeus tehdä ihan mitä haluaa eron jälkeen. Mutta se ei kaikilla ihmisillä tarkoita sitä, että tämän ajatuksen myötä - hups vain - vihaa ei enää tunnekaan.
Viha on luonnollinen tunne eron yhteydessä, ja kuten suruakin, jokainen tuntee sitä sen verran kuin tarvis on. Ei ole mitään oikeaa määrää tai laatua, vaan kyse on henkilökohtaisesta ominaisuudesta. Kannattaa toki hakea apua ero-seminaareista ja muualta.
Olen itsekin selvinnyt eroistani järkeni avulla; olen päässyt nopeasti yli, enkä ole tarvinnut mitään erityistä tukea. Ymmärrän silti vihaa tuntevia hyvin.
On jopa välttämätöntä, että tuntee ne vihan tunteensa, että pääsee eroprosessissaan eteenpäin. Eri asia on tietysti se miten sitä vihaansa ilmaisee. Huonoin vaihtoehto oman itsen kannalta on se, ettei tunnista eikä hyväksy omia vihan tunteitaan. Ne pitää vain osata kanavoida itsestään ulos oikealla tavalla eikä suinkaan kieltää niiden olemassaoloa. Hakkaa tyynyä, paukuta pullataikinaa, tamppaa mattoja, treenaa pirusti ja huuda niin, että metsä raikaa. Tekee hyvää, uskoa mua.
kun sanot, ettei vihaa saisi erossa tunnistaa saati ilmaista? Taisit olla pois sillä kerralla, kun vihaa siellä käsiteltiin tai sitten sinulta on jäänyt jotain ymmärtämättä. Luepa uudelleen se vihaa käsittelevä kappale siitä kirjasta.
Viha pitää vain osata kanavoida oikein eikä vahingoittaa sen paremmin toisia kuin itseään. Usein käy niin, että tunnustamaton viha kääntyy ihmisen sisälle ja jäytää siellä ja ilmenee mitä kummallisimmilla tavoilla.
Sinä siedit sellasta sikaa 15 vuotta kun toinen ilmeisesti viisaampi lemppasi vuoden kuluttua.... juhh,
EI KAI SE LAPSEN VIKA OLLUT JOS MIES OLI PASKA.MÄ EN KOSKAAN TAPPAISI OMAA LASTANI VAIKKA MIES TEKIS MITÄ
Vihaa voi toki tuntea, mutta olennaista on päästä siitä ylitse, kuten Fisherkin opettaa. Jos jää siihen koukkuun tai sen takia erotyö hidastuu, se vaikeuttaa vain omaa selviytymistä. Viha pitää osata kanavoida oikein, muuten sillä vahingoittaa lähinnä itseään. Vihalla ei pysty vahingoittamaan toista, vaikka vihaaja usein niin toivoo.
En sanonut, ettei vihaa saisi tunnistaa tai ilmaista, vaan että siitä pitää päästä eroon.
Kiianmaan henk.koht. testissä sain vastaukseksi, että "olen päässyt vihani ylitse, ja se on tie henkiseen kasvuuni ja selviytymiseen".
Luehan "viha kääntyy itseään vastaan"-vastaus.
Kiitos ymmärtävästä kannanotosta. Mielestäni ihmisellä on oikeus tuntea vihaa.Ei kukaan voi sanoa,että se olisi väärä tunne. Mut monesti heti alkaneet suhteet ovat laastarisuhteita. Mies esittää muuttuneensa,mut pian ne luonteenominaisuuudet nousevat esille,jonka sitten uusi partneri myös jossain vaihees huomaa. Tarkoitan siis alkoholismi piirteitä,itserakkautta,narsismii. No,ainaki nämä,muusta en tiedä.
klo 8-12, en ehtinyt ajatella asiaa. Kun se retale ei viitsinyt edes siivota kotona, vaan minun oli maksettava myös vieraat siivoojat, aloin harkita eroa. Hän vastusti eroa, kuinkas muuten, olihan mukavaa ja kasasi päälleni syyttelyjä, että haluan erottaa isän lapsestaan.Vaikka ero olisi kuinka aiheellinen, jää moni, niinkuin minäkin, siihen tilanteeseen. Olen tosi onnellinen nyt, kun minulla on hyvä mies, jonka kanssa jaan kaiken, niin työt kuin ilotkin.
ellet tunne ja tunnusta sitä itsessäsi. Kirjoituksestasi sai sen vaikutelman, että vihan tunne pitäisi vain tyynesti ohittaa turhana painolastina. Eihän ihmisen mieli sillä tavalla toimi eikä sellaista opetan sen paremmin Fisher kuin kukaan muukaan. Vihan tunteen ilmaisemismuotoja tietysti joutuu jokainen miettimään tykönään.
Ihmeen moni nainen syyttää miestä kun itse ei harkinnut tarkemmin kenen kanssa meni naimisiin. Se paistaa läpi, se oma tyhmyys, eikä se edelleenkään ole miehen syy että mies on mikä on eikä nainen häntä hyväksy omana itsenään.
Erotessa kannattaa keskittyä siihen, mikä on olennaista, eikä suggestioida itseä.
Olen itse eronnut, vihoineni kaikkineni. Sen jälkeen kun tajusin, ettei viha hyödytä MINUA mitenkään, olin jo voiton puolella.
Ymmärrän kyllä, ettei vihasta pääse yli sormia napsauttamalla, muttei se mene ohitse myöskään vihaamalla. Kannattaa keskittyä siihen, mikä edistää erosurua. Tuskin siitä tyynenä ohi pääsee, mutta paljon voi myös itse tehdä, pakottamalla ajattelemaan itsensä "hyviä" asoita. Jos itse olisin jäänyt vihaamaan, vihaisin varmaan vieläkin.
Tuolla ylempänä väität, että et tunne vihaa, ja sitten yht'äkkiä oletkin tuntenut vihaa ja päässyt siitä yli?!
Eli tällä tavalla ne jotkut epäloogikot paljastavat itsensä - ovat ihmisiä siinä missä muutkin.
Ihan älytöntä mennä ylipäänsä väittämään, ettei ole tuntenut vihaa. Vihaa voi tuntea, vaikkei suhteen loppumiseen liity edes dramatiikkaa. Toisen ihmisen epäreilu käytös esim. voi aiheuttaa vihan tunnetta suhteen päättymisen jälkeenkin.
So what?! Siitä vain tuntemaan vihaa, sehän on vain tunne!
Kullä mun mielestä se että joku ex-vaimo jää märehtimään eroa moneksi vuodeksi katkeroituneena eikä pääse millään elämässään eteenpäin, kertoo vain yhdestä asiasta: se todistaa että tämä vaimo on tietynlainen ihminen. Ehkä liiaksi miehestä riippuvainen, ei omaa identiteettiä tai omaa elämää. Usein miehet eivät jää haukkumaan ex-muijaa vaan elävät elämäänsä eteenpäin niillä eväillä mitä on. Vaikka olenkin nainen, niin erossa minä käyttäydyn kuin mies. Ensijärkytyksen jälkeen ( kesti n. puoli vuotta) keräsin itseni ja otin vastuun elämästäni. Ex-mies otti heti uuden, minä vielä sinkkuna, mutta en silti märehdi vanhoja vaan elän eteenpäin. Luulen että nämä naiset jotka ovat ns. sosiaalisesti laiskoja (ei omia harrastuksia/ystäviä, kaikki tulee miehen kautta vaimona-olemalla) jäävät katkerana haikailemaan miehen perään ja kokevat eron erilailla. Onhan se heille samalla tietynlainen itsenäistymisprosessikin.
en voi muuta sanoa.
Nyt tässä on ilmeisesti mennyt kahden kirjoittajan viestit sekaisin. En ole kirjoittanut missään vaiheessa, etten olisi tuntenut vihaa.
Minä olen kirjoittanut viestit: "Mikä on eron syy","väärin tulkittu", "vihan tunteminen ja vihasta ylipääseminen" ja "kuopan pohjalta voi nousta".
Olen sitä mieltä, että viha ei yhtään helpota erosta ylipääsemistä. Kun on eronnut, kannattaa voimavaransa suunnata selviytymiseen. Viha on luonnollinen reaktio, mutta sen keston määrää kokija itse. Yritin selvittää, että eronneilla on oikeus uusiin kumppaneihin riippumatta toisen eronneen tunteista ja ajatuksista. Hehän ovat eronneet! Miksi mustata mielensä sillä, että ajattelee sillä toisella olevan nyt uusi kumppani, kun voi selittää itselleen, että hänellä on oikeus?
tunteesta nimeltä viha. Väität, ettei viha mene ohi vihaamalla. Milläs sitten? Kieltämällä sen olemassaolo ja painamalla jonnekin taakse, josta se sitten pulpahtelee milloin missäkin tilanteessa. Eikö rakkauttakin tunneta etupäässä rakastamalla ja surut pitää surra läpi. Nauretaan silloin, kun naurattaa ja itketään, kun itkettää.
Jos me nyt puhutaan vihasta ja tarkoitetaan expuolison vihaamista ja jotain kostoa, on se sitten eri asia. Niin kuin on sekin, että jäädään vihaan vellomaan vuosiksi.
Juuri tätä tarkoitin:
Niin kuin on sekin, että jäädään vihaan vellomaan vuosiksi.
Kun suggestioi itselleen, ettei viha auta, niin on jo voiton puolella. Vihalla vain satuttaa itseään loppupeleissä. Mitä nopeammin vihasta pääsee yli, sitä nopeammin parantuu sairaudesta nimeltä eroshokki.
että tunteet tunnetaan elämällä ne läpi. Ja, jos nyt ajatellaan vihaa ihan pelkkänä tunteena, ei se ole puhtaasi negatiivinen voima. Oikein suunnattu viha voi olla myös liikkeelle paneva voima. Pienessä vihassa saa usein ihmeesti aikaiseksi.
En mä mitään suggestointia kannata vihan voittamisessa, vaan puhtaasti sen tunteen elämistä loppuun saakka. Kyllä niitä vihan tunteita nousee erotilanteessa väkisinkin, kun kaikkia hajoaa. Myös se nk. jättäjä voi vihata sitä että tilanne ajautui siihen pisteeseen.
kun et omaa onneasi omaan varaan rakenna, vaan väkisin ja välttämättä sen ukkoosi kiedot.
Ukolla oli seuraava hoito jo valmiiksi katottuna, se on selvää, niin niillä aina on.
Ryhdistäydy. Äläkä toope ota ukkoasi takas, kun sen laastarisuhde päättyy. Sillä niin se menee, maailma, kysy vaan multa, mä tiedän kyllä.
No ei tuota kukaan muukaan huoli? Jos miehen haluaa, edellinen on ihan hyvä.
Jokaisella on tässä maailmassa vapaus tehdä lain sallimissa puitteissa kaikenlaista oman onnensa eteen. Tuossa, että vasta eronnut löytää uuden kumppanin nopeasti, ei ole mitään epätavallista. Eikä myöskään mitään syytä ottaa sitä itseensä. Jotkut löytävät uuden kumppanin jopa samaan aikaan kun ovat vielä naimisissa! Eikä sekään ole laitonta tai rikollista. Sinä olet yhtä vapaa nyt, voit joko ryytyä tai yrittää ottaa siitä ilon irti.
Siihen en sano mitään, että onko tuo vain miehen tapa käsitellä eroa, kun sen voi tietää vain tuo mies itse. Voihan siinä olla kyse ihan rakastumisestakin. Mies on voinut olla henkisesti eronnut kumppanistaan jo hyvän aikaa ennen fyysistä avioeroa - joten mitä sitä sitten viivyttelemään, jos tulee kiinnostava kandidaatti nenän eteen.
Toinen nainen ei vienyt sinun paikkaasi, vaan miehesi on antanut paikkasi pois. Joskus ei vain voi saada sitä mitä haluaa. Silloin pitää alkaa haluta muita juttuja. Elämässä tulee väkisinkin pettymyksiä, ja hyvällä asenteella niistä pääsee kevyemmin yli. Pahalta tuntuu välillä ja niin sen pitääkin tuntua. Se kasvattaa. Kunhan vain sitten muistaa jossain vaiheessa päästää vihantunteista irti.
A-Ei se ole sitä nyt löytänyt, sillä on se vosu ollut jo pari vuotta. Vähintään.
B-Olette eronneet.....sinunkin on aika hankkia nuori komea rakastaja.
C-Niin se elämä vaan menee.
voi elää ilman häntä?
pettäjämiehestäsi hän ei petä enää sinua vaan tuota toista naista.
Tapasin miehen, jolla oli eroprosessi jo alkanut. Pitkä avioliitto päättyi vaimon mielisairauteen ja ihmettelen mikä on häntä pitänyt kaikki nuo vuodet yhdessä.
Nyt nainen etsii uutta suhdetta ja listaa kumppanilleen kovasti vaatimuksia, mutta milloinhan hän itse paljastaa korttinsa. Vaatii toiselta osapuolelta erittäin paljon ymmärrystä, jos toisen persoona muuttuu totaalisesti ja aina saa olla varuillaan milloin se tapahtuu.
Jokainen on jonkun entinen, joten eiköhän anneta rauha jokaiselle elää sitä omaa elämäänsä ja huolehdita vain siitä omastamme.
paremmin selvää miksi nainen jätti miehensä. Sinulla itsellä tuntuu olevan tuo mielisairaus kun lukee rivien välistä. Ei ne kaikki naiset ole samanlaisia kuin sinä. Toiset osaa olla eron jälkeen yksin lopun elämäänsä kun on saanut vaikka pettäjämiehestään tarpeeksi jo.
pettäjämiestäsi niin saat vain itseäsi syyttää asiasta kun itket.
Taisi osua ja upota :). TArina on tosi ja koska noin voimakkaasti reagoit herää epäilys onko sinullakin henkisiä ongelmia?
Kaikki eivät ole niin tyhmiä kuin luulette :). Asioista kun voi ottaa selvää. Ikinä ei pidä mihinkään luottaa sokeasti ja niin on tämänkin asian kanssa.
Kovin kärkkäitä mielipiteitä tuli heti, joten taisin sohaista mehiläispesää ja tarina on tosi.
Kaikilla ei ole tarvetta pettää eikä itselläni ole kiirettä mihinkään, ei myöskään miesasioissa.
Uskon ettei kenelläkään ole tarvetta pettää jos asiat ovat hyvin, myös itsellä on oltava taito löytää jyvät akanoista.
Mukavaa ja aurinkoista talven odotusta - elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!
pettää aina.
sinä teet nyt.
Hei
Olin aviossa viisitoista vuotta. Vaimoni sairastui viimeisen viiden vuoden aikana. Kaikkialla oli vihollisia ja kaikki vehkeilivät häntä vastaan. Hän ei tehnyt kotona mitään, joi viiniä tetrakaupalla. Hän ei suostunut hoitoon vaikka työstäkin tuli lähtö. Lopulta minulle kävi ylivoimaiseksi arjen pyörittäminen. Ero oli ollut jo koko ajan mielessä viimeiset viisi vuotta. Löysin heti toisen muutettuani pois. Nyt olen onnellinen. Kuitenkaan mistään laastarisuhteesta on turha puhua, vaan viiden vuoden rakkauden ja inhimillisyyden kaipuu täyttyy vähitellen. Lähtekää huonosta suhteesta. Se tuhoaa molemmat osapuolet. Pettämisestä ja salailusta ja puolison huonon käytöksen selittelyssä menee itsetunto.
Jotta ei olisi jotain vikaa sinussa? Minä petin ensimmäistä vaimoani kerran. Pitkän aikaa siitä meni niin erottiin ja elän nyt toisessa avioliitossa joka on hyvä eikä pettäminen ja muu sellanen suheltaminen kulu lainkaan mun elämääni. Jotta en siis petä aina. Vain kerran. Mutta ex vaimoni on jo toisessa suhteessa meidän eron jälkeen. Sen seuraava mies petti, kun exä oli ensin itse jotain muita juttuja puuhastellut. Nyt on tämäkin avokki pettänyt ja on kuulema exä itsekin jotain taas järjestellyt. On käynyt mielessä jotta kai se minuakin sitten petti vaikka mun syyksi kaiken sitten laittoikin.
Niin sitä vaan että ei kaikki petä aina jotka kerran pettää.
nyt onnellinen kun jätti sinut.
Onko tosiaan näin, että täällä on vain katkeroituneita akkoja joita on petetty. Itseäni ei ole ikinä petetty enkä itsekään ole pettänyt, tuntuma on kuitenkin se että naiset tekee sitä samassa mittakaavassa kuin miehetkin.
Olet siis sitä mieltä, että mielisairasta pitäisi katsella.
Mies, joka kirjoitti exästään vaikutti todella täyspäiseltä ja samaa ei voi sanoa kaikista.
Tiedän tilanteen, jossa pariskunnan naisella on diagnosoitu mielisairaus ja hän on ollut laitoshoidossakin. Onko tosiaan pakko kestää sitä, että siinä tuntemassasi kuoressa on joku toinen ihminen tai kuunnella syytöksiä muista ihmisistä ja katsella ihnistä joka makaa eikä tee mitään. Ei se mitään normaalia parisuhdetta ole ja täysi oikeaus on erota tuollaisessa tapauksessa, joka toista väittää taitaa olla itse sairas. Jokainen on oman onnensa seppä ja tietämäni pariskunta hoisi eronsa ihan sivistyneesti, tosin nainen petti ja teki muutakin. Kaiken sai anteeksi sairauden nimissä, itse en olisi antanut.
Mietippäs ennen kuin kommentoit mitään.
Hyvää ja onnellista jatkoa miehelle, joka kommentoi vaimoaan!
Niin olen kyllä osannut yksin olla riittävän kauan ja osaan myös tunnistaa kunnollisen miehen, kun sellaisen tapaan.
Jos sama ominaisuus olisi myös edes osalla teistä valittavat naiset niin ei tarvitsisi täällä netissä katkeroituneita kommentteja suoltaa ilman, että edes tietää asioiden todellista laitaa.
Kenenkään miestä en ole vienyt enkä vie jatkossakaan vaan ihan vapailta markkinoilta niitä katsastan.
Liika mustasukkaisuus ja tuollainen epäily, että kaikki pettävät on ihan hanurista ja sairasta.
todettu kirjallisesti mielisairaus.Muuten en hyväksy panettelua toisia ihmisiä kohtaan.
Kuka sinä olet sanomaan mikä on panettelua ja mikä ei? Lähtökohtaisesti asiat ovat totta jos joku niin väittää eikä ole patologinen valehtelija. Pitääkö tänne laittaa liitteeksi ehkä sairaskertomus, jotta voi ottaa kantaa asioihin.
Minusta sinä olet anteeksipyynnön velkaa...
Etkö aistinut jo aiemmin ettei suhteessa ole kaikki hyvin ja suunnittelitko ehkä lasta yksinäsi vai yhdessä miehen kanssa?
Jos yhdessä suunnittelitte ja päädyitte kuitenkin eropäätökseen niin täytyy ihmetellä että onko asiassa hätiköity. Jonkunhan täytyy olla pielessä jos miehellä on jo uusi, jos hän sinua rakastaisi olisi varmasti jäänyt rinnallesi sitä toivomaasi perhettä perustamaan.
Tuo toinen nainen on varmasti täysin syytön sinun pahaan oloosi vaikka häneen voi helposti tunteensa kiteyttääkkin. Jos ero on ollut vireillä, miehesi on aloittanut ns. puhtaalta pöydältä. Eroon tarvitaan yleensä kaksi.
ONNEA TEILLE RAKASTUNEILLE!
Tv,Onnellinen exvaimo.
olette näemmä saaneet uskottomuuspalstalla vuosia riehuneen sekopään nyt tännekin. Onneksenne teillä on sefu, joka voi tehdä asialle jotain.
Nyt on ehkä vaikea ajatella näin, mutta miehesi teki sinulle palveluksen. Jos hän ei ollut suhteessanne täysillä mukana oli oikein jättää sinut.
Nyt sinulla on mahdollisuus löytää joku joka tahtoo olla kanssasi täysillä.
Vai olisiko ollut parempi elää hänen kanssaan monta vuotta valheessa, tehdä lapsia ja huomata vuosien päästä tämä minkä huomasit nyt?
Tsemppiä sinulle!
Niinhän se on, että oikeinhan se teki, ettei jäänyt suhteeseen millä ei ollut tulevaisuutta. Mutta kyllä se silti sattuu!
sillä 22 vuoden ja kolmen lapsen jälkeen vaimo alkoi odottaa toiselle miehelle lasta ennenkuin olimme virallisesti edes eronneet. Shokki melkein tappoi minut,mutta tässä kirjoitellaan vaan ja elellään.Aika tekee hallaa voimakkaalle tunteelle ja pelko jää jäljelle.
Tutkimusten mukaan mies harrastaa 3 pv.kuluttua erosta seksiä uuden naisen kanssa.. ja ukkoillahan täytyy olla korvike, pano, yms. oma ex toi viikko eromme jälkeen uuden naisen vielä yhdessä omistamaamme omakotitaloon.. et koita tottua. se vaan on karua, mutta ero tarkoittaa juuri sitä että on ns vapailla markkinoilla. miehillä se nyt on vaan helpompaa aloittaa uusi suhde, tunteetonkin sellainen. Sääli vain niitä naisia jotka alkavat vasta eronneen miehen kanssa..