olen sukupuolivähemmistöön kuuluva nainen ja minun perhe ei hyväksy, mutta ei hylkää. Minusta tällänen tilanne on hankala ja kun ollaan tekemisissä niin kohtelevat kuin toisen luokan kansalaista. Kannatteiskö ottaa etäisyyttä ja olla vähemmän tekemisissä niin säästyisi monelta harmilta ja on kai itessääkin vikaa kun suostuu tälläiseen kohteluun.
minulla
tälläistä asiaa
5690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No, kukaan riemu miellä sellasta sukuunsa haluu? Jes, pysy poissa vaan.
Vaikee tilanne!!!
Lähetän voimahalin!
No, jooo....
Olisin voinut jatkaa...
Ymmärrän sua kyllä hyvin. Itse olen heteri kyllä, mutta olen hyljeksitty ihan muista syistä.
Itse asiassa olen ihan mukulasta asti ollut.
Jos olen tekemisissä suvun/perheen kanssa -->kärsin
Jos taas päätän kerrankin ottaa etäisyyttä --->kärsin.
Eli sillä tarkoitan hankalaa tilannetta. Ihan miten teetkin, ei varmasti tule olemaan hyvin kellekkään. Parasta olis että suku/perhe hyväksyy
Jos he todella kohtelevat sinua kuin toisen luokan kansalaista niin itseäsi "suojellaksesi" ottaisin sinun tilanteessasi vähän etäisyyttä. jospa he samalla huomaisivat mitä menettävät kun et olekaan läsnä.
joo olen tehnyt niin ,otan vähän etäisyyttä ja katson haluavatko ottaa yhteyttä minuun. Paljon helpompi olo kun ei tartte koko ajan jännittää kun käyn kylässä.