Sekä ylä- että alamäessä

Noh, jos olette kavereita ts. hyvissä ja lämpimissä väleissä niin ensimmäiseksi ja toiseksi suosittelen että puhuisit puolisosi kanssa siitä miten asiat koet. Sen enempää ei voikaan neuvoa koska paljon riippuu keskustelun tuottamista ajatuksista ja tunteista puolin ja toisin. Onko puoliso samaa mieltä, sinne päin, ei ota kantaa, ei ihan samaa mieltä, ei todellakaan samaa mieltä, suuttuu, ihastuu, vihastuu... tai ehkä päätäette alkaa tekemään töitä suhteen eteen.

Avioero on aina helppo ratkaisu kaikkeen. kyllä. Se täytyy myöntää. Mutta sillä sulkee sen oven, että hyvä yhteinen tulevaisuus tutun ja kenties loppujen lopuksi rakkaan ihmisen kanssa löytyisi. Paljon muuta sen sijaan voi löytyä. Elämä ei lopu avioeroon. Toisille se on elämän alku.

Mutta mikä on juuri sinulle ja teille hyvä. Aloita puhumalla puolisosi kanssa. Yksin asioiden pyörittely ei johda mihinkään. Paitsi mielikuviin miten asiat olisi jos. Te voitte yhdessä löytää ratkaisun, tai kokeilla keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Sillä se ON teidän molempien ongelma, ei yksin sinun.

että onni on myötä ja saisitte elää avioliitossa jopa timanttihäihin asti, niin kyllä tuo puolitoista vuotta kuulostaa aika lyhyeltä ajanjaksolta. Kaikki on suhteellista.

Jos te välitätte toisistanne ja tulette toimeen keskenänne, niin ettekö te ole jo todella onnekkaita siinä vaiheessa? Vielä kun pystytte keskustelemaankin asioista. Mitä sinä kuvittelet, että sinun pitäisi tuntea? Mitä sinulta puuttuu? Tunteet ovat väliaikaisia, mikä on ihan hyväkin, sillä kukapa jaksaisi loputtomiin esimerkiksi vihata. Sama myös hyvässä. Tunteita on yleensä niin kauan, kuin on ärsykkeitä. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne ) Pitkään suhteessa jo olleena oletkin varmaan huomannut sen, että ylämäen jälkeen on tultava alamäki. Tai tasainen vaihe. Niin se menee, ihan jok' ikisessä parisuhteessa ja elämässä.

Siinä vaiheessa, kun arki on astunut suhteeseen (se tasainen taaperrus), sinulta kysytään sitä tahtoa olla kumppani. Lue tuo kappale ja kysy itseltäsi nuo viimeisen kappaleen kysymykset. http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/seurustelu_ja_parisuhde.htm

Aluksi suosittelisin todella miettimään mitä voisitte tehdä, että kadonnut kipinä löytyisi. Teillä on monet asiat hyvin, jos se vaikka löytyisi. Kahdenkeskistä aikaa? Matkoja? Keskusteluapua? Vaikea neuvoa mitä, mutta ei eroonkaan kannata rynnätä.

Olin aikoinaan tuollaisessa avioliitossa. Olimme kuin sisko ja sen veli, ei riitoja, omaisuutta kaksi lasta. Olin myös 16-v kun aloimme seurustella. Kävimme perheneuvolassa, yritimme vaikka mitä, mutta meillä ei kipinää löytynyt. Erosimme sitten sovussa. Ystäviä olemme olleet koko ajan ja yhdesä huolehtineet lapsista.

Olemme uusissa suhteissa, tunnemme jopa toistemme puolisot perhejuhlien kautta lähinnä, emme sentään ihan kylässä käy :) Tämän uuden miehen kanssa olen todella onnellinen naisena, en ole koskaan nauttinut seksistä niin paljoa kuin nyt, rakastan häntä ja hän minua. Teemme paljon yhdessä eri asioita mökkeilemme, matkustelemme, vietämme koti-iltoja ja aina vaan tuntuu mukavalta molemmin puolin. Eli olen onnellinen, että erottiin ex-miehen kanssa. Muuten en olisi tässä.

Mutta tsemppiä! Jokainen tekee omat päätökset, jokainen ero on erilainen. Toivotan hyvää jatkoa!

Minun vanhempani erosivat, kun olin kuuden vanha. Miten kävi? -Kummatkin ovat loistavissa väleissä ja päättivät, ettei Heidän kahden ero vaikuta suhteeseen toisiaan kohtaan. Ystävinä erosivat, ystäviä ovat vieläkin.

Mitä rakastat? -Toivottavasti itseäsi.
Ihminen, joka elää perhe-elämää, asettaa perheen etusijalle. Kaunis piirre; mutta missä menee raja? Ajattele itseäsi. Mitä Sinä haluat, mitä Sinä tunnet, minkä Sinä näet oikeaksi.

Aina ei voi ajatella tunteella,
järjellä joskus.