Puoli vuotta sitten uskoin täysin tuntevani itseni. Erehdyin.
Erehdyin pahemman kerran. En ole itseeni ollenkaan pettynyt, mutta aivan täysin hämmästynyt.
Olen aina ollut koulussa "mallikelpoinen oppilas". Kuunnellut opetusta tarkkaavaisesti, menestynyt koulussa ja tehnyt todella asioiden eteen töitä.
Luokittelin itseni hieman ujoksi ja sellaiseksi, hieman "laitatien kulkijaksi". Pidin aina muita itseäni kauniimpana ja olin vain "se etupulpetin tyttö"
ASIAT OVAT KUITENKIN MUUTTUNEET!
Aloin n. puoli vuotta sitten seurustella. Seurustelu kumppanini oli itselleni ensimmäinen ja myöskin hieman hiljaisemman puoleinen. Tuntui, että nyt todella oon löytäny sen, mitä olen etsinytkin! Niin monet seikat tuntuivat menevän yksiin.
Mutta ei mennytkään! Vähitellen aloin huomanta itsessäni itsellenikin outoja piirteitä. Itsestäni tuli hurjan onnellinen tämän pojan kanssa, jonka annoin näkyä ulospäin. Aloin hymyileen paljon enemmän, nauramaan ja opin näyttään ilon! Oli tilanteita, joissa olin hyvin ujo, esimerkiksi suuteleminenkin tuntui alussa todella jännittävältä asialta... pikkuhiljaa aloin nauttiin asiasta, mutta paljon rohkeemmin!
Huomasin myös, että aloin käyttäytymään joissakin tilanteissa hyvin villisti. Tuntuu, että ALOIN ELÄMÄÄN!
Tämä poika kuitenkin jätti minut... Ja tottakai se tuntui aivan hurjan musertavalta asialta. Ja aikaahan se otti, että siitä eteenpäin selvisin. Emme kuitenkaan loppujen lopuksi seurustelleet kuin pari kuukautta.
ELÄMÄN NÄLKÄNI KUITENKIN JÄI JÄLJELLE! Muutuin!
Pelottaa, että muutuin kuitenkin liikaa. Itsestäni todella tuli villi ja olen tehnyt sellaisia asioita, joita en n. puoli vuotta sitten edes muiden tekeminä hyväksynyt! En voi suoraan sanoa, että olen alkanut harrastamaan yhden illan juttuja, koska seksiin asti en ole mennyt! Mutta suutelu, koskettelu yms. tasoo on ollut, hurjankin paljon!
Onko kenellekkään muulle koskaan käynyt näin?
En tunne enää itseäni.
Ikää on siis 19 vuotta.
Erehdyin pahemman kerran. En ole itseeni ollenkaan pettynyt, mutta aivan täysin hämmästynyt.
Olen aina ollut koulussa "mallikelpoinen oppilas". Kuunnellut opetusta tarkkaavaisesti, menestynyt koulussa ja tehnyt todella asioiden eteen töitä.
Luokittelin itseni hieman ujoksi ja sellaiseksi, hieman "laitatien kulkijaksi". Pidin aina muita itseäni kauniimpana ja olin vain "se etupulpetin tyttö"
ASIAT OVAT KUITENKIN MUUTTUNEET!
Aloin n. puoli vuotta sitten seurustella. Seurustelu kumppanini oli itselleni ensimmäinen ja myöskin hieman hiljaisemman puoleinen. Tuntui, että nyt todella oon löytäny sen, mitä olen etsinytkin! Niin monet seikat tuntuivat menevän yksiin.
Mutta ei mennytkään! Vähitellen aloin huomanta itsessäni itsellenikin outoja piirteitä. Itsestäni tuli hurjan onnellinen tämän pojan kanssa, jonka annoin näkyä ulospäin. Aloin hymyileen paljon enemmän, nauramaan ja opin näyttään ilon! Oli tilanteita, joissa olin hyvin ujo, esimerkiksi suuteleminenkin tuntui alussa todella jännittävältä asialta... pikkuhiljaa aloin nauttiin asiasta, mutta paljon rohkeemmin!
Huomasin myös, että aloin käyttäytymään joissakin tilanteissa hyvin villisti. Tuntuu, että ALOIN ELÄMÄÄN!
Tämä poika kuitenkin jätti minut... Ja tottakai se tuntui aivan hurjan musertavalta asialta. Ja aikaahan se otti, että siitä eteenpäin selvisin. Emme kuitenkaan loppujen lopuksi seurustelleet kuin pari kuukautta.
ELÄMÄN NÄLKÄNI KUITENKIN JÄI JÄLJELLE! Muutuin!
Pelottaa, että muutuin kuitenkin liikaa. Itsestäni todella tuli villi ja olen tehnyt sellaisia asioita, joita en n. puoli vuotta sitten edes muiden tekeminä hyväksynyt! En voi suoraan sanoa, että olen alkanut harrastamaan yhden illan juttuja, koska seksiin asti en ole mennyt! Mutta suutelu, koskettelu yms. tasoo on ollut, hurjankin paljon!
Onko kenellekkään muulle koskaan käynyt näin?
En tunne enää itseäni.
Ikää on siis 19 vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole mikään erityinen meriitti naiselle, että eron jälkeen jakaa kaikille. Sama nainen jakaa takuulla kaikille suhteessakin, kun oma mies on pidempään poissa, esim. työmatkalla.
Sen voi elää elämättä ja esittää olevasa onnellinen. Pitää kuitenki miettiä onks se sen arvosta.
Musta millään muulla ei oo väliä ku sillä että osaa olla ja on avoimesti ja oikeasti onnellinen.
Ei se onni tuu mistään poikaystävästä tai yhdenyön jutuista. Se tulee siitä että nauttii elämästä siten että ei satuta tai loukkaa toisia. Arvostaa ihmisiä ja niiden valintoja. jne .
Ei mitään uutta, kaikki naiset noin tekevät koska se on villiä kivaa ja fantsua ja ihqa ja vaikka mitä. Omapa on valintasi.