Mitä mieltä olette..onko parempi olla kertomatta tai edes mitenkään vihjaamatta työkaverille ihastumisestaan? Kun tuntuu, että sielläkin voi olla jotain vastaavaa, vaan oma tunne on, että tilanne voi olla vaikee puhumisen jälkeen...
Kuinka teille on käynyt, kun olette kertoneet tunteista? Onko se ollut helpotus vai päinvastoin?
Kuinka teille on käynyt, kun olette kertoneet tunteista? Onko se ollut helpotus vai päinvastoin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Alainen kertoi noin puolivuotta myöhemmin sen jälkeen kun olin jo huomannut hänen lähestymisensä ja kiinnostuksensa. Oli vaan puolen vuoden kuluttua kertoessaan jo niin kusessa että siihen sattui kun kuuli että mulla on kulta joka vaan ei asu samassa kaupungissa.. vielä.
Puhuttiin asia lyhyesti ja ytimekkäästi miten puolin ja toisin on. Hän harmitteli että oli vetkutellut ja minä kun en heti puuttunut kun aloin aavistaa. Olemme väleissä mutta eihän sitä pois enää sillä tavalla mielestä saa että nyt tiedän mitä hän kokoajan ajatteli, miksi käyttäytyi niin..
Mutta en itse ole rikki taisi silti vähän toiseen sattua.
Saman kaltaisia ajatuksia,mielessäin.Ehkä sitä pelkää,nolaavansa itsensä.
Onko tämä työkaveri varattu,vapaa,oletko aiemmin huomannut hänestä,mitään merkkejä kiinnostuksestansa,sinua kohtaan.
Jos olet ihan vilpittömästi,liikenteessä,ilman taka-ajatuksia,ehkä voisit vaikka pyytää kahville,tekstata,antaa lippu lappusen,jossa kerrot asiasi,ellet uskalla,ihan suoraan sanoa.
Mä kerroin tunteistani kännissä tekstarilla kahden vuoden haikailun jälkeen. Tosin sitä ennenkin asiaa oli sivumennen käsitelty ja mies oli sitä mieltä ettei tehdä asialle mitään, ei pilata sitä ainutlaatusita ystävyyttä mitä meillä on. Rakkauden tunnustukssen jälkeen ilmapiiri oli viikon verran kireä, mutta tasoittui pikku hiljaa entiselleen. Nyt, lähes vuosi tuon tunnustuksen jälkeen ollaan edelleen todella hyvät ystävät, tykätään toisisstamme, mutta ei tehdä asialle mitään. Molemmat siis varattuja ja lapsellisia tahoilamme.