vesimusiikki

Beethovenhan todellakin taisi pitää Händeliä kakkien aikojen suurimpana ja taitavimpana säveltäjänä, ainakin jonkin aikaa,

Sikäli mielenkiintoinen yhteensattuma liplatuksen suhteen on se, että juuri mainitsemassani modernissa puheoopperassa, ehkä musiikillisesti vähiten lumoavimmassa, sikäli kun jostakin sävellyksestä ylipäänsä voi Deliusin kohdalla milloinkaan näin edes sanoa, ellei kuiva ja mielikuvitukseton mitäänsanomaton tulkinta sitten tee merkillepantavaa poikkeusta, Fennimore ja Gerdassa, joka loppuratkaisultaan ei ole draamallisesti onnistuneimmasta päästä, vaikka Delius optimistisena pakanana ei olisi voinut katsomukseltaan ja elämänasenteeltaan muuta ajatellakaan teoriansa teoksissaan käytännössä toteuttaessaan filosofisen näkemyksensä mukaisesti, siinä tosiaankin kuullaan laineiden pärskähdyksiä ja kaunista tenorilaulua psykologisia mielentiloja symbolisesti heijastellen ilman sanoja veden yllä, veneiden saapuessa rantaan rakastavaisten, taidemaalari Ericin ja Fennimoren ja muun väen pienen veneretken päätteeksi taikka Ericin retsiessä inspiraatiotaan ikkunasta ulos katsellessaan merellisessä maisemassa laineiden lyödessä rantaan 3 vuotta avioitumisensa jälkeen.

Ateisti filosofi kirjoitti:

Beethovenhan todellakin taisi pitää Händeliä kakkien aikojen suurimpana ja taitavimpana säveltäjänä, ainakin jonkin aikaa,

Sikäli mielenkiintoinen yhteensattuma liplatuksen suhteen on se, että juuri mainitsemassani modernissa puheoopperassa, ehkä musiikillisesti vähiten lumoavimmassa, sikäli kun jostakin sävellyksestä ylipäänsä voi Deliusin kohdalla milloinkaan näin edes sanoa, ellei kuiva ja mielikuvitukseton mitäänsanomaton tulkinta sitten tee merkillepantavaa poikkeusta, Fennimore ja Gerdassa, joka loppuratkaisultaan ei ole draamallisesti onnistuneimmasta päästä, vaikka Delius optimistisena pakanana ei olisi voinut katsomukseltaan ja elämänasenteeltaan muuta ajatellakaan teoriansa teoksissaan käytännössä toteuttaessaan filosofisen näkemyksensä mukaisesti, siinä tosiaankin kuullaan laineiden pärskähdyksiä ja kaunista tenorilaulua psykologisia mielentiloja symbolisesti heijastellen ilman sanoja veden yllä, veneiden saapuessa rantaan rakastavaisten, taidemaalari Ericin ja Fennimoren ja muun väen pienen veneretken päätteeksi taikka Ericin retsiessä inspiraatiotaan ikkunasta ulos katsellessaan merellisessä maisemassa laineiden lyödessä rantaan 3 vuotta avioitumisensa jälkeen.

Ei tosiaan mikään namupala Deliuksen melodisemmasta tylistä tai orkestraalisista kollaaseista pitäville, saatikka edes Martin ja Manzin voimmakkaan patoutuneita raakaa ja brutaalia dramaattista voimaa tihkuvia konflikteja oopperassa Romeo ja Julia, mutta draamallisesti ehkä sitäkin uskottavampia, vaativampia,realistisempia ja todenmakuisempia lakonisia konseptioita kaipaaville kahden taiteolijan rakkaudesta yhteen naiseen lähes klassisessa kolmiodramassa.

deliusiaani kirjoitti:

Ei tosiaan mikään namupala Deliuksen melodisemmasta tylistä tai orkestraalisista kollaaseista pitäville, saatikka edes Martin ja Manzin voimmakkaan patoutuneita raakaa ja brutaalia dramaattista voimaa tihkuvia konflikteja oopperassa Romeo ja Julia, mutta draamallisesti ehkä sitäkin uskottavampia, vaativampia,realistisempia ja todenmakuisempia lakonisia konseptioita kaipaaville kahden taiteolijan rakkaudesta yhteen naiseen lähes klassisessa kolmiodramassa.

Olen minä sitä jonkun kerran hurmiossakin kuunnellut ainakin Nils lyhnen ja Fennimoren rakkauskohtaukseen tai järkyttävään hautajaismarssin ennen teoksen kuuluisinta jaksoa, intermezzoa, jossa on aivan toisenlainen lyyrissen lämmin tunnelma ennen onnellista lopua jossa Nils Lyhne ja Gerda saavat toisensa tämän lapsuudenkodin ympäristössä

prosaistinen ateisti kirjoitti:

Olen minä sitä jonkun kerran hurmiossakin kuunnellut ainakin Nils lyhnen ja Fennimoren rakkauskohtaukseen tai järkyttävään hautajaismarssin ennen teoksen kuuluisinta jaksoa, intermezzoa, jossa on aivan toisenlainen lyyrissen lämmin tunnelma ennen onnellista lopua jossa Nils Lyhne ja Gerda saavat toisensa tämän lapsuudenkodin ympäristössä

Hämmästyttävän vähän tunnettu melodinen helmi Deliusin varhaisesta Florida-sarjasta, osassa n:o 2, Joen varrella siteeraa alitajuisena assosiaationa Scghubertin sitäkin tunnetumman liedin Ave Marian säestyskuviota keskijaksossaan, kun taas seuraavassa tanssillisessa espanjalaisia rytmejä sisältävässä osassa Bizet Carmenin tematiikka kulkee ohi vlahtavana muistumana kiihkeiden rytmisenergisen draivin pyörteissä, Impressionistinen tunnelmakuva Yö joelle herättää taas aivan toisenlaisia mielikuvia