Jätin kihlattuni vaikka tiedän hänen olevan parasta mitä voin saada. Jätin hänet, koska tunsin tukehtuvani vaikka suhde olikin ihan hyvä... Nyt eron jälkeen ainoa asia, joka tuntuu pahalta on hänen suru ja pärjääminen... Mitä voin tehdä auttaakseni??
Ahdistus....
avoeronnut
132555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä ota yhteyttä.Anna aikaa toipua erosta.Kyllä aika haavat parantaa.!!!!
Kerta olet tuollaisen päätöksen tehnyt ja jos olet syyt hänelle oikeasti selittänyt, niin anna hänen olla. Vaikkakin alussa on helvetillisen hankalaa niin uusi elämä alkaa rakentua helpommin ilman sinun apuasi. Jos olet häneen yhteydessä, puhutte yms. hän helposti saa vääriä viestejä ja luulee että palaatte vielä yhteen.
Toivon etenkin hänelle voimia. Itku auttaa.
ei edes ansaitse parisuhdetta. "Jätin kihlattuni vaikka tiedän hänen olevan parasta mitä voin saada." Oletpas mallikas ihminen. Noin sitä pitää. Luuletko tosissasi että nykyään tuollaista löytyy kovinkaan helposti? Taidat olla vielä hyvin nuori ja/tai täysin tunnevammainen. Jokaiseen suhteeseen tulee arki, et varmasti ole seuraavassa suhteessasikaan onnellinen. Oppiikaa jo vihdoin että mikään suhde ei ole ongelmaton täydellisestä puhumattakaan.
Ole hänen ystävänsä. Se on parasta mitä voit tehdä. (Jos hän haluaa olla edelleen ystäväsi). Ystävyys on aitoa lähimmäisen rakkautta. Välität silti varmasti tästä ihmisestä vielä ja ehkäpä ikuisesti hyvä ystävänäsi. Seksitouhut sitten muitten kanssa.
löpön. exät on exiä, ystävät ystäviä. ei exän kanssa ystävyyttä voi olla jos on ollu oikeeta rakkautta. eria asia jos ero yhteisestä päätöksestä. ei muute.
pysy pois hänen silmistään älälä muutenkaan ota yhteyttä. Anna hänen toipua.
Jos olette olleet pitkään (useita vuosia) yhdessä ja liitto on ollut hyvä niin kuprut tunteissa ovat vastaavasti myös paljon isompia kuin vähemmän hyvässä liitossa.
Tuo lausahduksesi "parasta mitä voin saada" - kertoo jo paljon. Rakastat kihlattuasi paljon etkä voi sille mitään ja tuo mainitsemasi tukehtumisen tunne on pitkässä suhteessa normaalia ja se kertoo tarpeesta saada itsenäisyyttä itselleen. Se voi olla itsenäistymisvaihetta suhteessa jossa tila ja aika auttaa.
Itse olen kokenut saman ja aika auttoi. Onneksi emme eronneet, suhteemme on moninkertaisesti vahvempi. Olimme asumuserossa ja palasimme takaisin yhteen.
Pitkän suhteen pelastaminen on joskus parempi kuin sen jättäminen, samat ongelmat seuraa seuraavaan suhteeseen ja "tää ei toimi, sori, moido" ei aina ole paras ratkaisu.
Toivottavasti saatte asianne puhuttua auki, asukaa erillänne ja katsokaa sitten miltä tuntuu. Toivottavasti kumppanisi ymmärtää mistä on kyse, ehkä se on silloin helpompi kestää.
Voimia!
Minulle tuli myös tunnelma että a.p kirjoittaja rakastaa kihlattuaan.
Jos on yhteistä omaisuutta niin joutuu väkisin olemaan hänen kanssaan tekemisissä. Joten itse myös peräänkuuluttaisin jonkinlaista ystävyyttä.
En tunne tapaustanne mutta minusta pitkä ja hyvä suhde on niin arvokas että tukehtumisen tunteen takia siitä ei kannata lopullista heti tehdä, tuo tukehtumisen tunne voi myös mennä ajan kanssa ohi. Monet suhteet kaatuvat tuohon ja monia se vain vahvistaa.
"Jätin kihlattuni vaikka tiedän hänen olevan parasta mitä voin saada. Jätin hänet, koska tunsin tukehtuvani vaikka suhde olikin ihan hyvä"
Menitte siis kihloihin ja nyt ahdistaa? Olisiko nyt kuitenkin syytä selvittää "tukehtumisen" syyt ja yrittä ratkaista ne kuin jättää?
Kokeilkaa asumuseroa (jos siis asutte yhdessä)?
...on jättää kihlattusi epätietoisuuteen eron syistä. Katkeruus kestää pitkään jos ei tiedä miksi ero tuli.
En ymmärrä miksi joku jättää "parasta mitä voi saada"-puolison.
Jätit jotain sellaista, mikä oli parasta mitä voit saada?? Ei mee jakeluun, ainakaan mulla.
Jätit hänet, vaikka hän oli parasta mahdollista, ja kuitenkin tukehduit? Ei hitto?
Tukehduit, vaikka suhde oli ihan hyvä, hän oli parasta mitä voit saada..
ja nyt sua huolestuttaa sen ihmisen suru ja pärjääminen.
Ja nyt haluat auttaa. Taidat olla ihan sekasin!
Terapeutti voisi auttaa sinua parhaiten.
Entinen avovaimoni jätti minut, vaikka olin hänelle muka parasta mitä hän voi saada. Hänkin tunsi tukehtuvansa ja kaipasi tilaa ja itsenäisyyttä. Oli muuttanut suoraan vanhempien helmoista minun kanssa yhteen, mikä ehkä osaltaan selitti vapauden kaipuun. No, hän sitten muutaman viikon kuluttua vapauden huumassaan törmäsi johonkin renttuun ja muutti hyvin pian tämän kanssa yhteen. Että kyllä todellakin voi olla ristiriitaista.
Kaverisi kannalta on ilman muuta parasta, että ei joudu olemaan tekemisissä kaltaisesi keskenkasvuisen nulkin kanssa.