Tässäpä teille teoreettinen kysymys, jota ei ole koskaan tarkoitettu esitettäväksi aidossa tilanteessa, mutta joka voi olla ihan mielenkiintoinenkin ;P.
Oletetaan, että olet mies. Sinulla on todella läheinen ystävätär, johon olet kiintynyt lähinnä ystävänä. Sitten yllättäen ystävätär kertoo haluavansa lapsesi. Hän vakuuttaa, että sinun ei tarvitse olla lapsen elämässä mukana, jos et halua, mutta että toivoisi teidän yhä edelleen pysyvän ystävinä.
Miten suhtautuisit? Missä elämäntilanteessa suostuminen olisi mahdollista ja missä ei? Voisitko seurata oman lapsesi kasvua syrjästä paljastamatta, että olet hänen isänsä? Minkälaisia perusteluja naisen pitäisi esittää, jotta suostuisit? Vaikuttaisiko tilanteeseen esimerkiksi se, jos nainen ei kykenisi oman puolisonsa kanssa lasta hankkimaan, mutta molemmat haluaisivat? Entä se, jos nainen olisi sinkku? Mitä tekisit, jos olisitte molemmat sinkkuja?
Kyse ei siis ole oikeasta aikomuksesta... Älkää huoliko.
Oletetaan, että olet mies. Sinulla on todella läheinen ystävätär, johon olet kiintynyt lähinnä ystävänä. Sitten yllättäen ystävätär kertoo haluavansa lapsesi. Hän vakuuttaa, että sinun ei tarvitse olla lapsen elämässä mukana, jos et halua, mutta että toivoisi teidän yhä edelleen pysyvän ystävinä.
Miten suhtautuisit? Missä elämäntilanteessa suostuminen olisi mahdollista ja missä ei? Voisitko seurata oman lapsesi kasvua syrjästä paljastamatta, että olet hänen isänsä? Minkälaisia perusteluja naisen pitäisi esittää, jotta suostuisit? Vaikuttaisiko tilanteeseen esimerkiksi se, jos nainen ei kykenisi oman puolisonsa kanssa lasta hankkimaan, mutta molemmat haluaisivat? Entä se, jos nainen olisi sinkku? Mitä tekisit, jos olisitte molemmat sinkkuja?
Kyse ei siis ole oikeasta aikomuksesta... Älkää huoliko.
Vastaukset 10
Vanhimmat
koska olen nainen, mutta vastaanpa kuitenkin.
Eli minulle olisi aivan mahdotonta tehdä lapsi ja katsella hänen elämäänsä sivusta. En saisi mitenkään osallistua isänä hänen elämäänsä. Se tuntuisi pahalta. Jos nainen häipyisi ja en näkisi lasta enää koskaan, olisi asia eri.
Itse voisin suostua järjestelyyn siten, että saisin olla lapsen isä, muakana hänen elämässään kaikin tavoin. En tietenkään olettaisi, että olisimme perhe. Ehkä tälläinen malli sopisi miehelle, joka tavallaan haluaa lapsia, mutta jolle perhe-elämä ei sovi. Ainakaan koko aikaa.
Hei, olit juuri oikea henkilö vastaamaan. Kuka tahansa on. :P
Kysymyksen asettelussahan juuri lähdettiin siitä, että kaikki ainakin kuvittelevat itsensä miehiksi, jos eivät oikeasti sitä ole. Vastaajajoukkoa ei siinä mielessä siis ole mitenkään rajoitettu (ihan kuin ne rajoitukset edes toimisivat, heh.).
liian itsekästä toimintaa. Ei lapsi oli mikään esine, vaan sillä kuuluu olla Äiti ja Isä.
En kyllä sulata tätä nykypäivänkään meininkiäkään, että paneskellaan lapsia kenen kanssa sattuu. Ei näytä tulevaisuus ruusuiselta lapsien osalta.
kyssärillä nakkasit
Teoriassa siis
Kyllä pitäs puhua asiasta vakavasti jo hyvissä ajoin. Minä nimittäin tahtosin olla isä lapselleni. Enkä oikeen usko että voisin sivusta vaan kattoa, ei siinä mitään jos sillä ois hyvä isä hahmo siinä mut jos sinkkuna oltais molemmat. En tiiä oisko siinä aihetta parisuhteeseenki, ei sekään ihan pois suljettu mahdollisuus olis.
Se että pyydettäs hedelmöittäjäks nii mie oisin kyl otettu, ja voisin luovuttaa kyllä geenini keinohedelmöitykseen. Molempien "vanhempien" suostumuksella. Mut sillon, en kyllä tiiä kestäsinkö kattoo sivusta sitä... vOis olla parempi että en ois missään tekemisissä lapsen kaa nii ei tuu sit mitään mustasukkasuus tai kateus juttua.
ystävätärtä vähän jeesata.
Vakavasti.
Yllättyisin varmaan, mutta ymmärtäisin tilanteen.
Suostuisin vain jos olisin täysin vapaa.
En usko, että pystyisin.
Sen, että minä olisin hänen 'viimeinen oljenkortensa'
Vaikuttaa. Tähän en suostuisi.
Naisen pitäisi nimenomaan olla sinkku, jotta suostuisin.
luopumaan henkisesti lapsesta. Minulle lapsi on suuri osa itseä ja ehdottomasti haluan kantaa vastuun lapsesta ja lapsen elämäsä, olla osallisena hänen kasvamisessa ja kasvattamisessa, kuulua isänä hänen elämäänsä jokaisena päivänä.
Suostuminen ystävättären kanssa yhteisen lapsen saamiseen edellyttäisi, että elämäntiet kohtaisivat ja silloin myös elettäisiin yhdessä perheenä.
noin tyhmää....kaksi kertaa miettisin haluaisko olla toisen päätösten alaisena lopunikääni.
Kuultuaan perusteluni kieltäytymiselleni nainen lähtisi etsimään sopivampaa isäehdokasta.
Lapsen etuakin on ajateltava...
Tehdäänpäs lisää oletuksia.
Mitä jos ystävätär haluaisi lapsen nimen omaan sinun kanssasi, eikä kenenkään muun? Entä jos saisit itse päättää, osallistuisitko lapsen elämään vai et? Vaikuttaisivatko nämä päätökseen mitenkään?
lähinnä tulee elatus-maksut mieleen, siinä voi jelppi käydä turhan kalliiksi mies paralle,jos äiteelle tulee raha pula
ja kyllä kaikki tietää miksi isättömiä lapsia kutsutaa, vaikka sitä ei enää ääneen lausuta