uhrinsa?
olen aina ollut pieni, heiveröinen, mutten heikko. Ystävällinen, rauhallinen ujo ja ahkera, mutta minusta löytyy paljonkin vastusta ja kun ärsyynnyn olen todella V.
en kuitenkaan menetä hermojani helposti. olen opiskellut paljon, pidän opiskelusta, en välitä juhlimisesta, olen luova ja harkitseva. Kunnianhimoinen tai ainakin eteenpäin pyrkivä.
Noidenko ansioista olen aina ollut myös helvetin syrjitty ala-asteelta sti. seuranani luovat, hörhöt ja muut syrjityt. Nyt työpaikoilla sama homma jatkuu. Koska en myöskään ole kiinnostunut tv ohjelmista kun ei ole tv:tä, en välitä naisten lehdistä, julkkiksista enkä toisten turhanpäiväisitä kanatuksista niin yleiselle small talkille jää vähän sijaa....
pidän ennemminkin musiikista, teatterista, muodista, kulttuurista jne...tavallisella työpaikalla saan miettiä noita asioita ihan itekseni. sen päälle saan haukut ja paskat muilta.
Olisinpa oikein iso ruma ja suuri suinen, patalaiska, mutta kova puhumaan ja pöyhistelmään. Pääsisin pitkälle!!!
olen aina ollut pieni, heiveröinen, mutten heikko. Ystävällinen, rauhallinen ujo ja ahkera, mutta minusta löytyy paljonkin vastusta ja kun ärsyynnyn olen todella V.
en kuitenkaan menetä hermojani helposti. olen opiskellut paljon, pidän opiskelusta, en välitä juhlimisesta, olen luova ja harkitseva. Kunnianhimoinen tai ainakin eteenpäin pyrkivä.
Noidenko ansioista olen aina ollut myös helvetin syrjitty ala-asteelta sti. seuranani luovat, hörhöt ja muut syrjityt. Nyt työpaikoilla sama homma jatkuu. Koska en myöskään ole kiinnostunut tv ohjelmista kun ei ole tv:tä, en välitä naisten lehdistä, julkkiksista enkä toisten turhanpäiväisitä kanatuksista niin yleiselle small talkille jää vähän sijaa....
pidän ennemminkin musiikista, teatterista, muodista, kulttuurista jne...tavallisella työpaikalla saan miettiä noita asioita ihan itekseni. sen päälle saan haukut ja paskat muilta.
Olisinpa oikein iso ruma ja suuri suinen, patalaiska, mutta kova puhumaan ja pöyhistelmään. Pääsisin pitkälle!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
joten kirjoitus on sekavaa, huono käsiala ja huono muisti, tyhmäksikin leimattu.
Tuossahan se tuli jo kiteytettyä:
"Olisinpa oikein iso ruma ja suuri suinen, patalaiska, mutta kova puhumaan ja pöyhistelmään. Pääsisin pitkälle!!!"
Mutta oikeasti:
Kiusatut pohtivat itseään, omaa osuuttaan ja "syyllisyyttään" kiusatuksi tulemiseen. Useimmiten täysin turhaan. Pitää aina muistaa, että kiusaaja kiusaa, koska hän on mikä on, eikä halua muuksi edes muuttua. (Ei varmaan edes pystyisi.)
Jos ihminen on jotenkin erilainen, parempi tai huonompi, itsevarmempi tai epävarmempi, yksinäinen tai suosittu, onnellinen tai onneton, kaikki nämä kelpaavat kiusaamisen syyksi kiusaajalle. Joskus kelpaa syyksi jopa liika samankaltaisuus, koska kiusaaja näkee toisessa omat vikansa kuin peilistä, tai luulottelee, että toinen tahallaan matkii häntä.
Kiusaamista ei voi välttää muuttamalla itseään eikä yrittämällä muuttaa kiusaajaa. Kiusaamista voi ainoastaan estää kunnollisella johtamisella, ilmapiirillä ja yhteishengellä. Jokainen on vastuussa siitä, ettei tue kiusaajaa, että ilmiantaa kiusaajan ja että auttaa kiusaamisen kohdetta. Kiusaaja tulkitsee vaikenemisen tueksi!
Kiusaamisen karmeus on siinä, että kiusaaja saa tehdä myyräntyötään kauan, ennen kuin kiusattu saa edes vihiä siitä, mitä hänen selkänsä takana tapahtuu. Tämä on mahdollista vain, jos muut katsovat tuppisuuna vierestä, kun työkaveria hiillostetaan.
Maailma ei ole oikeudenmukainen, mutta ei kannata silti vain alistua tilanteeseen. Pitäisi pistää pystyyn joku "Kuula kalloon huutajille, valehtelijoille, sabotoijille ja muille työpaikkojen loiseläjille" -kampanja. Herättäisikö suora uhkaus ja suora puhe paremmin, kuin mitkään "lällykampanjat", joissa vedotaan järkeen ja tunteisiin, mitkä kiusaajalta enimmäkseen puuttuvat?
Nousee hiukset pystyyn, kun muistelee entisen duunipaikan tj:tä, joka oikein kehui kaikille, kuinka hän huutamalla itkettää alaisiaan (naisia). Siksi hän varmaan salli samanlaisen simputuksen myös työntekijöiden kesken. Pakko oli lähteä pois. Vaikka yritin taistella vastaan, vastus oli liian kova yksin yrittävälle. Ei säälittänyt enää lähtiessä yhtään työkaverit, jotka kyllä narisivat samoista asioista, mutta olivat hiljaa, päät nuupallaan kuin nahistuneilla seinäruusuilla, kun olisi porukalla pitänyt muuttaa asioita.
Tosiaan kun porukalla olisi pitänyt asioita muuttaa, niin muut vaan seurasivat, että miten yksi pystyy asian hoitamaan. Nyt nautin, että kärvistelevät keskenään, kun eivät aikoinaan yhteistyöhön uskaltaneet ryhtyä, vaan vikisivät nurkissaan. Mitä tossukoita!
Eli rasittaa työpaikalla jutella aina jotain tyhjänpäiväisiä asioita, ja jos et ole aina laumassa mukana, niin siitä loukkaannutaan ja aletaan kaivaa maata jalkojen alla. Joskus tekis mieli sanoa porukoille, että "miten helvetissä jaksatte jaaritella noin hiton yksinkertaisia asioita tuntitolkulla" esim., että mitä hiton siemeniä sämpylän pinnalla oli??? Ihanan kehittävää!! Tai mitä Kotikadussa tapahtu?? Ei voi vähempää kiinnostaa, kuiva ohjelma. Ennemmin luen vaikka Taloussanomia. Sitten aina, jos ostaa jotain kuteita, niin jokainen on hiplaamassa kangasta ja tivaa "mistä ostit, paljonko makso", mitä hittoa se kenellekään kuuluu mitä maksoin tai mistä ostin, hitto omilla rahoillahan ostin.
Hei haloo,tuo on kyllä ihan tavallista ihmisten välistä kommunikointia. Ei kaikkee tarvitse ottaa niin vakavasti!Mun mielestä ainakin on kiva jutella työkavereitten kanssa kaikenlaista "hömppääkin" välillä. Se juuri antaa sävyä harmaisiin työpäiviin. Rajansa tietenkin kaikella, eihän sitä voi koko ajan tuollaisia joutavia rupatella, kun työpaikalla ollaan kuitenkin tekemässä työtä.
Kaikkea kohtuudella,niin työ sujuu, ja ihmissuhteetkin pysyy kunnossa työpaikalla. Ne on tärkeitä juttuja, kun siellä töissä joutuu kuitenkin viettämään niin paljon aikaa.
Kahvi- ja ruokatunnilla voi jos haluaa lätistä kaikkea jonninjoutavaa, mutta osalla on tapana lätistä suurin osa työpäivästä tyhjänpäiväistä. Töissä kuitenkin täytyy antaa työrauha, tehdä töitä eikä ihmetellä jonninjoutavia kaiken päivää, työnteosta työpaikoilla kuitenkin maksetaan!
Juuri näin pitää tapahtua. Minun entisellä työpaikallani savolaisessa lihanleikkaamossa se oli päinvastoin.
Kun elpymistauko, tai vaikkapa työnantajan järjestämä palaveri alkoi jolloin olisi saanut avata sanaisen aarrearkkunsa, niin silloin nämä muuten jatkuvasti äänessä olevat kaverit pitivät läppänsä tiukasti kiinni.
Annas olla kun mentiin yhteiselle työmaalle ja tehtiin yhteiseen pottiin ns. tulosta, niin johan alkoi käläkätys ja alituinen tavaran valkkaaminen, jotta saisi muka enemmän tavaraa läpi menoksi. Digitaali mittasi tavaran kappalemäärän, ei kilomäärää. Se oli harhauttavaa.
Vielä oikein takaperinkin käläkäläkälä..... ja ihan koko pitkän pituisen päivän.
Ei kenelläkään voi olla niin paljon tärkeää asiaa työaikana. Se oli tahallista työnteon häirintää.
Onko se tosiaankin kiusaamista, jos sattuu olemaan vaan sosiaalinen luonne. On tavallisen tylsää painaa duunia naama norsunvitulla ja puhumattomana koko 8-10 tuntia, varsinkin kun työn luonne on sellainen, että sen pystyy tekemään rennosti. "tee työtäs laulelleen, la lalaallallallaa" huh, toivottavasti en koskaan joudu tollaiseen tosikkoporukkaan.
Työnteosta maksetaan. Kyllä!
Mutta jos sananvapaus rajoitetaan niin, että vain kahvi- ja ruokatunnilla saa jutella,niin metsään mennään siinä työpaikassa,that's it.
En kuitenkaan kannata sitä,että työntekoa häiritään. Ei saa tulkita kaikkea niin jyrkästi.
Jos ovat henkilökohtaiset urakat niin silloin voi läpeensä läpistä vaikka koko päivän. Siihen ei kenelläkään työtoverilla ole mitään sanomista, eikä varmasti haluakaan.
Palkkakin silloin määräytyy tekemänsä työn ja laadun mukaan. Ryhmäurakoissa asia on toinen.
Siellä ei " siipeilijöitä" katsota hyvällä silmällä, paitsi tietysti niitä, jotka ovat porukan lemmikkilapsia kuten koulussakin.
Siis työ omaan pottiin ja tahtiin myös lihanleikkaamoissa. Silloin loppuvat jossittelut.