Tuossa alempana kerroin, että jätin rakkauteni, koska kaikki muu menee aina edelle, mutta että en kuitenkaan onnistunut lopulta lopettamaan juttua. Onko tilanteeni tavallinen: tapasimme viimeksi kuukausi sitten viikonlopun. Silloinkin hän kävi tekemässä töitä ja olin pääosin yksikseen hänen asunnollaan, keksin kaapista syödäkseni, mitä sieltä löysin, pesin lattiat ajan kuluksi jne. Hän lupasi tulla luokseni marraskuussa, heti kun hänen sukulaisilleen ilmaiseksi remontoimansa asunto on valmis. No, asunto ei ole valmistunut...tekee sitä edelleen illat töiden jälkeen ja viikonloput...emme siis ole nähneet. Nyt hän sanoi, että kun se asunto valmistuu, hänen on otettava palkallinen lisätyö...nyt on tiedossa kylpyhuoneen tekeminen. Pyysin, että ottaisi pari päivää lomaa (edes viikonloppu), mutta ei voi, kun tarvitsee lisätienestiä lastensa joululahjoihin, kun haluavat niin kalliita lahjoja. En sitten tiedä, koska seuraavan kerran voin nähdä hänet. Olisin halunnut mennä elokuviin hänen kanssaan, luistelemaan, mitä tahansa, mutta hän vain tekee töitä. Asumme naapurimaissa, ja hän on sitä mieltä, että on hänen vuoronsa tulla luokseni, kun minä olen käynyt hänen luonaan viimeiset neljä kertaa. Mutta aikaa ei näytä järjestyvän. Olen aivan kamalan surullinen.
onko normaalia kaukosuhteessa
tippa silmässä
152835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sellainen ei todellakaan toimi jos toinen vaan lupailee kaikkee eikä mitään koskaan tapahdu.
Mä olen ollu tän syksyn yhteydessä yhteen mieheen jonka siis peräti kerran olen tavannut. Mun pitäis aina mennä hänen luokseen ja hän ei viitsi tulla mun luo. Keksii ties mitä selityksiä aina. Aikataulut on menny aika ristiin. Mä olen soitellu ja jutellu ja ollu kiinnostunu mutta kun toinen ei viiti tikkua ristiin laittaa ni kyllästyin...
Miten semmosen ihmisen kanssa suhde sitten muka toimis...
Ei ymmärrä ei...
Itse olen ollut yhteydessä erääseen naapurimaan mieheen jo viime helmikuusta saakka. Mesellä ollaan pääasiassa pidetty yhteyttä ja tapaamisesta on sillon tällön ollut puhetta ja hänellä olisi paljon paremmat resurssit tulla tapaamaan minua kuin minulla mennä hänen luokseen. Silti hän ei tee mitään asian eteen ja tämä turhauttaa todella. Toisaalta kysehän ei ole mistään ns. suhteesta, mutta kuitenkin toisaalta tuntuu että voisi jäädä joskus harmittaan kun ei koskaan tavattu. Hän vaikuttaa todella mukavalta ja mielenkiintoiselta että todella haluaisin joskus tavata hänet livenä. Se on kai sitten ajan kysymys että tapahtuuko sitä koskaan... :/
Oletko ajatellut, että on olemassa ihmisiä joille tämä on vain ajankulua? Joku viihdyttämässä itseään? Ei mitään halua antaa itsestään mitään syvempää eikä mitään kykyä tuntea suurempia tunteita: mikään ei motivoi, kun tarkoituksena on vain täyttää omaa tyhjää elämää. Mieti miksi sinä hukkaa aikaasi tähän mieheen. Miksi hän tuntuu niin paljon ihanammalta kuin muut miehet ympärilläsi? Tekeekö vain se, että hän on kaukana hänet ihanaksi? Unelmaksi jostain jota hän ei ehkä olekaan? On ihana pitää se unelma. Ihana elää jatkuvassa odotuksessa.
Menestystä ja rohkeutta elämääsi.
tv. kanssasisar
Niin ja testaako tämä mies minua ja sietokykyäni (alitajuisesti), vai mitä tämä on? Puhelimessa mielellään juttelee kaksikin kertaa päivässä. Olen ajatellut, että annan aikaa ja odotan, vaikka vaikeaa tämä on. Oikeasti rakastan häntä ihan hirveästi, ja hän olisi minulle sopiva...riittävän outo lintu tässä maailmassa, kuten minäkin.
..saman kokeneena en voi kuin toivoa että viisastut. Minä tein samoin: menin kamalan pitkän matkan hänen luokseen ja tekemään kuten sinä..odottamaan kun hän laukkaa työpaikallaan, joka oli ihan hänen kotitalonsa pihamaata vastapäätä. Kun hän oli kotona, hän remontoi kokoa ajan taloa..silloin teki terassia kun oli kesä. Minä yritin kuluttaa aikaani siivoamalla, kuten sinäkin. Tunsin olevani roska hänen huushollissaan..hän odotti vielä valmista ruokaa kotiin tullessaan..Ei ollut mun juttu.
Selityksiä ei tarvi ihminen, joka on sitoutunut suhteeseen. Hän ei HALUA tulla koska hän tekee RAHAA, joka on tärkeämpi kuin SINÄ. Siis hän EI ole rakastunut. Sinä olet. Teot ratkaisevat. Sinulla on paha olla, eikä se ole väärin. Tunteet ovat aina tosia, niitä ei sinun tarvitse lakaista maton alle. Tämä suhde ei tee sinulle hyvää. Jos alat odottajaksi, hukkaat oman elämäsi. Minä en enää kuunnellut selityksiä, ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan.
Jaksamista ja menestystä rakkauteen.
tv. kanssasisar
Mietin, kummin olisin onnellisempi... Saadessani rakastaa jotakuta, vaikken saisi vastarakkautta...vai jonkun kanssa, joka rakastaisi minua syvästi, mutta joka ei herätä minussa tunteita. Minulla on yleensä nämä kaksi vaihtoehtoa:).
Hei, elämä on kumma. Oikeat asiat seuraavat toisiaan. Sellaiset ihmiset pysähtyvät kohdallesi, jotka kasvattavat sinua ja taas jatkat eteenkäsin kypsempänä kohtaamaan elämäsi. Olet tutustunut itseesi lähemmin. Olet sinä riippumatta siitä keitä ulkopuolellasi, lähelläsi on. Olet vain onnellisempi, jos löydät itsesi oikean ihmisen kautta. Muilla ei ole tällöin niin kovin väliä: matkaan itseensä on kaikkein antoisinta. Kun löytää itsestään armeliaisuuden, iloisuuden, naisen/miehen, rohkeuden, heikkouden...ja silti toinen rakastaa..juuri sellaisena kuin olet. Antaa tilaa sinulle ja unelmillesi. Se on rakkautta. Rakastaa voi yksinkin: minulla kokemani kaukosuhde on voimavara, josta pumppaan energiaa aina kun voin huonosti: ne ihanat muistot ja yhdessä koetut asiat ovat jotain jota kukaan ei voi ottaa minulta pois. Ne pysyvät osana minua hautaan saakka.
Usko itseesi: sinä tarvitset juuri tätä juuri nyt. Mitä tahansa se onkin. Kun olet valmis, elämäsi rakkaus tulee ja sinä otat sen vastaan. Ennen sitä sinä valmistaudut: antautumaan.
tv. kanssasisaresi lämmöllä
jos toinen vain painii töitä, varsinkin kun nainen on sitävarten miehen luo mennyt, luulisi miehen irrottavan aikaa naiselleen, seurustelua yms.varten. Naiset, älkää hyväksykö tällaista käytöstä, luulisi teillä olevan oma ylpeys, kyllä teille löytyy arvoisenne kumppani, odotelkaa, kuullostelkaa...
jököttämään, ja odottamaan ihmettä. Näethän, jos mies ei välitä, silloin lähde lipettiin ja anna toisen olla, jos ei ymmärrä hyvän päälle. Naisella pitää olla ylpeys!
viestisi antavat kuvan hirvittävän katkerasta ihmisestä.
Onnellisempi kuin koskaan? Et siltä vaikuta.
rakkautta?Menen kauas hänen luo,kun pyytää ja kun tapaamme,alussa halaa.
Sitten kiire muuhun kunnes ottaa etäisyyttä eikä edes halua nukkua vierekkäin,koko ajan touhuaa ja puhuu miten tärkeää on työ ja raha.
aiatse maksan matkat ja kulut,olen tai tunnen olevani kans roska?
Kuitenkin olen jatkanu näin vuosia ja kun hän käy luonani,koko ajan kiire ja kulut maksan minä.
Hän ei ole varaton mutta ihmettelen miksi jatkan ja miksi hän jatkaa.
Olisko lopetuksen paikka,koskaan ei ole sanonut rakastavansa minua ja ei hymyile eikkä ole iloinen mistään,kaikki on suoritusta ja hänen kehumista,kuitenkin olen pitänyt hänestä?
Olenko masokisti?
Minulla on kokemusta nyt jo puoli vuotta jatkuneesta kauko"suhteesta." Tapaamme noin kerran kuussa, pisin väli on kuusi viikkoa. Välimatkaa on kuitenkin vain noin 70km. Minulla on kolmivuorotyö ja kotona asuvat lapset, lisäksi olen sanonut ettei luokseni voi tulla yökylään. tämä yksinkertaisesti siksi koska tilaa ei ole. Hänellä on iso omakotitalo, jossa yksin asuu. Tapaamiset onnistuvat oikeastaan vain niinä harvoina viikonloppuina jolloin minulla sattuu olemaan vapaata, ja lapseni ovat isänsä luona. Kuitenkin hänellä tuntuu olevan milloin minkinlaista estettä , ettei tapaaminen aina tällöinkään onnistu. Milloin ovat aikuiset lapset tulossa käymään, milloin sairas serkku, milloin veli jotka asuvat 25km.n päässä.Näitä perumisia tulee usein. viimeksi viime viikonloppuna. Täytyi perua sovittu reissu, koska hänen asunnossan loppui veden tulo, jota täytyi jäädä tutkimaan . Velikin tuli kaveriksi. illalla ei sovittua soittoa kuulunut, soitin itse ja ystäväni tuntui olevan ympäripäissään , veli oli myös jäänyt yöksi.
En tiedä , alkuun epäilin toista naista, mutta syyksi taitaakin paljastua alko-ongelmat, sen suuntaista ole epäillyt.Koska lähes aina ottaneena tavatessa. Kuitenkin hän haluaisi jatkaa tätä outoa suhdetta, jossa on joskus viisikin päivää väliä ettei hänestä kuulu. Tosin itse harvoin otan yhteyttä muuta kuin sähköpostilla. Mitä mieltä olette, onkohan kenelläkään vastaavia kokemuksia. Hän on usein sanonut että voisin mennä luokseen milloin vain.en jaksa enää uskoa selityksiä, ja haluan lopettaa tämän.
Lisäksi häneltä ei seksi toimi, ja tästäkin aina minut syyllistää. Jos kuulemma välittäisin se onnistuisi, koska ei jännittäisi minua.Välitän hänestä todella paljon ihmisenä ja ystävänä,ja enemmänkin en tiedä enää itsekään mitä ajatella ja uskoa. Yrittääkö tavata jatkossa useammin, vai lopettaa koko surkeus kerralla? Hän on sanonut että jos niin teen, ei hän minua häiritse.
jatkat suhdetta.Ei ole mitään tulevaisuutta.! Äiä on HOLISTI.!!!! Sinunki elämä on riekaleina.ETKÖ JO HUOMAA.!!
Minusta vaikuttaa, että kyseessä on hyväksikäyttösuhde: läheisriippuvainen ja jonkin sortin narsisti yhdessä - kumpikin tavallaan palvelemassa omia tarpeitaan... Sinuna ehkä miettisin, miksi olen tässä suhteessa. Miten se minua palvelee. Olenko onnellinen ja tasavertaisessa suhteessa? Onko minun tarpeillani merkitystä? Ovatko tulevaisuuden suunnitelmat yhteneväiset..tai unelmat? Entä arvomaailma? Onko rahan tekeminen tärkeämpää kuin ihmiset?
Oletko ehkä tässä suhteessa vain siksi, että sinulla on joku? Oman puolen vuoden kaukosuhteen jälkeen löysin elämäni rakkauden - vain 30 km:n päästä. En olisi ikinä tätä onnea löytänyt, jos en olisi luopunut entisestä kaukosuhteesta. Kun matkaa on toista tuhatta km, ja näkee toista vain muutaman kerran vuodessa ja aina mennään miehen ehdoilla, niin se pistää miettimään, onko se elämää jota minä ihmisenä, naisena tarvitsen. Pitkän harkinnan tuloksena vastaus oli selkeä EI. Ihminen joutuu tekemään ratkaisuja ja itse kantamaan niistä vastuun. Kukaan muu ei elä elämäämme meidän puolestamme. Kun odottaa pitkään kaukana asuvaa rakastaan, joutuu kohtaamaan yksinäisyydessä monia ei-toivottavia tunteita itsessään. Ehkä juuri tämä olisi ollut minulla kasvun paikka. En kestänyt käsitellä arkoja kohtiani yksin - kumpa hän vain tulisi, niin kaikki olisi hyvin. Eihän se niin mene. Hylätyksi tulemisen tunteet, mustasukkaisuus ja yksinäisyys on opittava sietämään, mikäli mielii kaukosuhteeseen. Opin kuitenkin tuosta suhteesta sen, mitä EN halua ja se johdatti nykyiseen suhteeseeni. Nykyiselle miehelleni työ ei ole ykkönen, vaan minä ja suhteemme. Hän puhuu tunteistaan avoimesti ja on erittäin aito ihminen. Hän on läsnä, hän kuuntelee ja on kiinnostunut myös minun tarpeistani. En ikinä vaihtaisi tätä entiseen. Säälin niitä miehiä, jotka ovat valinneet työn teon ulkomailla. Joillakin ei ole vaihtoehtoja, joillakin on - he vaan haluavat tehdä ao. työtä. Kenenkään odottavan naisen osa ei ole rapea. Joku oppii elämään yksin, tai lasten kanssa... Yksi tuttava kertoi, että kun mies 30 vuoden komennuksen jälkeen kotiutui, hän oli kuin roska naisen huushollissa. Nainen on jo tottunut pyörittämään talouttaan yksin - miehellä ei olekaan yhtäkkiä siellä mitään paikkaa. Naisesta tuntui, että noh: eikö se nyt sitten ikinä enää lähde tosta että sais sitä omaa aikaakin. Toki totuttelemalla yhdessä oloon taas tottui.
Toivon paljon rakkautta ja menestystä elämääsi. Tiedät kyllä mitä tehdä: sydämesi sen sinulle kertoo.
tv. kanssasisar