Koulusta ahdistunut

en oo kuullut ahdistuksesta niinkään,mutta mitä netistä olen lukenut kärsin samoista asioista. Tiedän tiedän monilla on paljon suurempia suruja kuin tämä mutta ei tätä voi ymmärtää ennenkuin omalle kohdalle sattuu miten voi miettiä elämän hukkaan heittämistä. Toivon että jaksaisin uskoa parempaan koska haluan hyvän työn ja elämän olen vasta sen verran nuori. mutta en liian nuori kuitenkaan.ahdistukseni voi johtua siitä että kuulen samaa valitusta joka päivä. en edes jaksa käydä enää koulua pyrin kuitenkin. monet aamut herään laitan kasvot kuntoon ja hiukset. sitten alan miettimään koulua pienet asiat saattavat olla etten menekkään esim.joku on sanonut että koulussa puhutaan suoranaisesti paskaa etten käy koulua en jaksa opettajien valitusta . viimeinen vuosi peruskoulussa ja yritän jaksaa.ensikuussa pitäisi hakea jatko-opiskeluihin mutta päätin että kävisin kymppiluokan jossa petraisin arvosanojani.mutta sitä en kestä jos he jättävät luokalle en totisesti. mitäs tässä vois nyt tehä enää?
5572
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

se on vakava asia.

Äänestä

"monet aamut herään laitan kasvot kuntoon ja hiukset.# sitten alan miettimään koulua pienet asiat saattavat olla etten menekkään esim.joku on sanonut että koulussa puhutaan "

# Jos siinä vaiheessa et alakaan miettimään vaan vain menet, tai teet muuta?

Äänestä
  • Nykyään psykologit käskevät, että kaikki asiat täytyy käsitellä terapiassa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että parempi unohtaa asiat eikä suurennella niitä päässä. Traumat ovat puppua. Aika parantaa haavat. Miten ihminen on osannut tuhansia vuosia elää ilman pupputerapioita?

    Olet murkkuiässä ja tuollaiset ajatukset ovat aivan normaaleja. Muista vaan, että ne menevät ajan myötä ohi. Olo paranee kummasti :-))

    Äänestä

  • neuvo! kirjoitti:

    Nykyään psykologit käskevät, että kaikki asiat täytyy käsitellä terapiassa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että parempi unohtaa asiat eikä suurennella niitä päässä. Traumat ovat puppua. Aika parantaa haavat. Miten ihminen on osannut tuhansia vuosia elää ilman pupputerapioita?

    Olet murkkuiässä ja tuollaiset ajatukset ovat aivan normaaleja. Muista vaan, että ne menevät ajan myötä ohi. Olo paranee kummasti :-))

    No voi hyvä sylvi sun kaa.. aika yksipuolinen on mielipitees... miten voit kertoa onko ne selvinneet vai ei kun ei oo kukaan kertomassa?? JA minä olen kysellyt esim. erään naisen kohtalosta ihan kiinnostuksen vuoksi miten hän on selvinnyt monesta menetyksestä kun ei oo tietojeni mukaan käyny missään jutteleen niin SEN OMAT LAPSET SANOI ETTEI SE OOKKAAN SELVINNY, että HÄN on sairastunut psyykkisesti .. ja onhan varmasti nyky aikana huomattu että ihmisen pitää puhua PUHUA ei kanavoida asioita vuosi kymmeniksi koska ne ponnahtaa ne asiat sieltä vielä käsiteltäviksi ja sillon oot aika heikoilla.. kaikki .. lapset nuoret murrosikäiset jne.. jne.. ei muuta kun ihan ihmeessä juttelemaan asioista kun nykyään on mahdollisuus ja onhan joitakin johon ne ei tepsi joskin varmaan vähemmistö mutta ei pidä yleistää!!
    JA sellanenkin juttu että niissä vastaanotoilla pitää puhua ihan rehellisesti.. kaunistelematta..
    ujostelematta suoraan .. jne.. sillon kuormat
    kevenee mielestä.. ja onhan niillä varmaan kokemuksia neuvoa ongelmaan kun ongelmaan AMMATTI IHMISILLÄ!!

    Äänestä

Sen verran sanon,että elä pelkää elämää.Kiusaajat ovat huonolla itsetunnolla varustettuja.Nosta itsesi heidän yläpuolelleen.Jos kaikki kumminkin on vaikeaa uskalla puhua asiasta vanhempien kanssa(ei välttämättä omien)Itse olen aikoinaan selvinnyt aikamoisesta myllytyksestä,mutta vaikka jos nämä kiusaajat tulisivatkin eteeni tänä päivänä....varmaan löisin(sen verran on jo voimaa)En muistele kumminkaan heitä sillä elämässä on tärkeämpääkin.Opiskele ja ja hommaa itsellesi mieleinen ammatti....tietty aviopuolison voi valita...mutta luokka-työ kavereita ei voi.TSEMPPIÄ.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


näin voi olla. kirjoitti:

en oo kuullut ahdistuksesta niinkään,mutta mitä netistä olen lukenut kärsin samoista asioista. Tiedän tiedän monilla on paljon suurempia suruja kuin tämä mutta ei tätä voi ymmärtää ennenkuin omalle kohdalle sattuu miten voi miettiä elämän hukkaan heittämistä. Toivon että jaksaisin uskoa parempaan koska haluan hyvän työn ja elämän olen vasta sen verran nuori. mutta en liian nuori kuitenkaan.ahdistukseni voi johtua siitä että kuulen samaa valitusta joka päivä. en edes jaksa käydä enää koulua pyrin kuitenkin. monet aamut herään laitan kasvot kuntoon ja hiukset. sitten alan miettimään koulua pienet asiat saattavat olla etten menekkään esim.joku on sanonut että koulussa puhutaan suoranaisesti paskaa etten käy koulua en jaksa opettajien valitusta . viimeinen vuosi peruskoulussa ja yritän jaksaa.ensikuussa pitäisi hakea jatko-opiskeluihin mutta päätin että kävisin kymppiluokan jossa petraisin arvosanojani.mutta sitä en kestä jos he jättävät luokalle en totisesti. mitäs tässä vois nyt tehä enää?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu