Olen 18-vuotias nainen ja menossa Laatukirurgian rintojen suurennus- leikkaukseen 2 viikon päästä. Mietityttää kuitenkin, että millainen olo leikkauksen jälkeen on? Helsingin satamasta pitäisi toiselle paikkakunnalle selvitä, osittain taksilla osittain junalla.
Haluaisin vastaanoton lisäksi kuulla myös leikkauksessa käyneiden/tietävien mielipiteitä.
Suositteletteko saattajan mukaan ottamista?
Mitä laukkuun mukaan leikkaukseen?
Haluaisin vastaanoton lisäksi kuulla myös leikkauksessa käyneiden/tietävien mielipiteitä.
Suositteletteko saattajan mukaan ottamista?
Mitä laukkuun mukaan leikkaukseen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletin että Laatukirurgian ohjeiden perusteella pitää hankkia jostain saattaja. Neuvontavastaanotolla hoitaja sanoi ettei se tapauksessani ole tarpeen. Ehkä osoittauduin henkisesti niin valmistautuneeksi ettei saattajaa tarvittu henkiseksi tueksi.
Omasta kokemuksesta voisin todeta, etten saattajaa olisikaan tarvinnut kuin juttuseuraksi paluupäivän aamuna ennen laivan lähtöä. Menopäivänä kun leikkaus oli jo 1,5 h laivan rantautumisesta, en olisi saattajan jorinoista välittänytkään.
Saattaja voi hyvinkin olla tarpeen henkisenä tukena, varsinkin kun olet noin nuori. Samoin saattaja voisi hoidella taksin hankkimisen ja huolehtia oikeaan junaan pääsystä ym. juoksevista asioista. Mutta kyllä nuo kaikki sujuu hyvin ihan itsekin. Länsisatamassa taksit ovat heti ulostulo-oven vieressä ja asemalla juna löytyy opasteiden perusteella helposti.
Minulla olo heti leikkauksen jälkeen ei ollut kovinkaan kivulias. Illalla pystyin käymään jo hyvin vessassa ym. Sängystä ylös punnertamisen piti opetella ettei rinnat sattuneet. Olo leikkauksen jälkeen voi vaihdella eri ihmisillä. Joku on valittanut pahoista kivuista ja kuinka vessassa käyntikin oli vaikeaa. Kipuihin saa kipulääkettä kunhan pyytää. Paluumatkalla laivallakin pärjäsin hyvin, sillä "valloitin" heti lepotuolipaikan enkä ravannut pitkin laivaa. Tuliaisostoksetkin jätin tekemättä ettei tullut liikaa kannettavaa. Saattaja voisi tietenkin tehdä ne ostokset ja kantaa ne kotiin saakka.
Minä lähdin hyvin vähillä varusteilla matkalle. Käsilaukkuuni (olkalaukku) varasin vain tärkeimmät tavarat mitä ajattelin tarvitsevani. Aika vähän niitä tuli, passi, vähän rahaa, pankkikortti ja muuta pikkutavaraa. Hygieniatarvikkeet ja hiukan meikkejä. Joitakin vaihtovaatteita (lähinnä pikkareita ym.). Minun olisi pitänyt sittenkin ottaa omat urheiluliivit mukaani, sillä sairaalasta ei löytynyt lupauksista huolimatta sopivia liivejä. Laukkuni oli aika kevyt ja kulki mukana helposti olkapäällä, eikä rasittanut rintoja mitenkään.