Hei kaikki te kristityt naiset, jotka olette naimisissa muslimimiehen kanssa?
Suostuiko miehenne siihen, että maistraatissa tapahtuneen vihkimisen jälkeen avioliittonne siunattiin kirkossa? Meillä on tästä menossa kiivas väittely
Toivottavasti saan asiallisia vastauksia!
Suostuiko miehenne siihen, että maistraatissa tapahtuneen vihkimisen jälkeen avioliittonne siunattiin kirkossa? Meillä on tästä menossa kiivas väittely
Toivottavasti saan asiallisia vastauksia!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mutta periksi ei pidä antaa.Lapset tahdon
kristityiksi ja omalle passilleni.Kun kerran Suomessa elämme,miehenkin täytyy sopeutua maamme tavoille.Turkkiin en siis missään tapauksessa
aio lapsineni muuttaa.
miehelläsi nielemistä. Alistua nyt suomalaisen naisen alle :). Meidän isäntä ei hyväksyisi koskaan moista, tosin ei tulisi edes mieleenikään ehdottaa moista.
Pitäkää kiinni uskostanne! Itse kans krisitty, samoin mies, viime keväänä kävi kasteella :) Jumala teki ihmeen hänen kohdallaan, sillä hänen perheestään vaan isänsä on kristitty, muut jotain epämääräistä ortodoksin ja muslimin väliltä. Nyt me molemmat eletään Jeesukseen luottaen :)Tuntuu niin hienolta, että kaksi vuotta sitten muslimiksi itseään kutsunut mies lukee nyt Raamattua ja pyrkii Jumalan tahdon mukaiseen elämään. On hänen puolestaan kyllä rukoiltukin! :) Siunausta
Meillä ei ollut asiasta kädenvääntöä, sillä meille oli molemmille itsestään selvää, että maistraatin jälkeen ei kirkkoon eikä myöskään moskeijaan mennä siunaukseen sun muuhun seremoniaan.
Mieheni käy kanssani kirkossa jouluna, häissä jne., mutta toisuskoisen ei yleensä tule osallistua toisen uskonnon seremoniaan. Me asumme katolisessa maassa, missä minä itse luterilaisena en osallistu edes katoliseen messuun muuta kuin sivusta seuraajana. Siksi minusta tuntuisi hullulta vaatia miestäni luterilaisen kirkon alttarille. Itse puolestani en ole koskaan edes käyväissyt missään moskeijassa sisällä.
Minua kiinnostaisi tietää miksi sinulle ne kirkkohäät olisi välttämättömät. Oletko vahvasti uskovainen vai olisiko ne kirkkohäät muuten vain mielestäsi "ainoat oikeat" häät?
Mietis nyt kumpi on helposti soviteltavissa katolilainen ja luterilainen uskonto vai islamin uskonto ja luterilainen;)
Suomessa on monta paria joista toinen katolilainen ja toinen luterilainen, itse esimerkiksi aion mennä tyttöystäväni kanssa naimisiin ensin siviilivihkimset ja sen jälkeen katolilaisessa kirkossa paikan päällä.
uomessa haetaan sitten vain tämä luterilainen siunaus asialle ja piste.
Hyvin voin mennä katolisen kirkon jumalanpalvelukseen, olen kerran ollut ja samaten,jos naiseni haluaa et menemme joulukirkkoon ja luterilaiseen meininkiin, niin toki.
Eihän tuossa ole mitään sen kummempaa miettimistä. Jokainen tekee niinkuin lystää, mielestäni pääasia ettei toista pakoteta mihinkään.
Vaikka luterilainen ja katolinen kirkko kuuluvat smaan valtavirtaan, niin en silti mene katoliseen messuun tekemään ristin merkkiä, rukoilemaan pyhimyksiä tai tunnustamaan lukuisia syntejäni rippituoliin. Menen siis katoliseen messuun vähän niinkuin turistin asemassa rituaaleihin sen kummemmin osallistumatta.
En ole erityisemmin asiaa vastaankaan, mutta en nyt keksi yhtään hyvää syytä miksi toisen uskonnon / uskon haaran rituaaleihin pitäisi osallistua aktiivisesti toisen mieliksi. Siksi en siis tuputa miehelleni luterilaista seremoniaa edes vihkimisen varjolla, eikä hän puolestaan tyrkytä minulle omaa uskontoaan ja sen traditioita. Jos jompaa kumpaa sattuu kiinnostamaan toisen uskonnolliset jutut, niin mikäs sen mukavampaa. Pääasia että se tapahtuu vapaaehtoisuuden pohjalta, ei toisen mieliksi eikä toisen pakottamana.
Oman kokemukseni perusteella yhteensovittamisessa kaikkein olennaisinta on molempien vilpitön halu tulla toimeen ja ANTAA toiselle tilaa olla oma itsensä. Jos ihminen näkee puolisonsa oman olevaisuutensa jatkona, on todennäköistä ettei kompromissit ole ensimmäinen keino siinä suhteessa ongelmia ratkoa.
Mun mies on tunnustava ja harjoittava muslimi, minä omavalmiste kristitty. Harrastamme silloin tällöin mukavia, hyvä henkisiä vertailevia teologisia vertailua uskonnoistamme. Mistä sitten ikinä johtuukaan, uskonnosta, omasta ajatusmaailmasta, maailmankansalaisuudesta, mutta mieheni tukee ja kannustaa minua itsenäisyydessäni ja nauttii pystyvyydestäni. Ja johtui siitä tai tästä, hyvä on olla meillä molemmilla. Minä tulen onnelliseksi, kun rakkaillani on hyvä olla...
Minut ja mieheni on vihitty miehen kotimaassa ja Suomen suurlähetystö virallisti avioliittomme Suomeen maistraattiin. Kunhan mieheni tulee Suomeen, aiomme järjestää hääjuhlan sukulaisille ja ystäville täällä Suomessa ja tarkoituksena olisi myös, että pappi tulisi joko kirkkoon tai juhliin meidät siunaamaan. Itse haluan siunauksen johtuen kristillisestä vakaumuksestani, jos mies ei halua kirkkoon (tähän mennessä on kyllä myötäillyt, mutta saa nähdä kun tosipaikka tulee...), niin siunaus käy kyllä juhlatilanteessakin juhlapaikalla.
Kompromisseja täytyy eri uskontojen välisissä suhteissa tehdä, minun kompromissini on se, että lapsemme tulevat olemaan muslimeja (muusta vaihtoehdosta ei edes keskustella, miehellä on tähän hyvin vahva mieleipide...), siunauksen haluan kuitenkin heille ja se on miehelleni ok.
Puhumme mieheni kanssa paljon uskonnosta, olen itse erittäin kiinnostunut islamista ja se on minulle myös erittäin tuttu, opiskelen islamia myös koko ajan ja kiperimpiin kysymyksiin kysyn vastausta mieheltä (on opiskellut islamia kotimaassaa yliopistossa). Tässä elämänvaiheessa en kuitenkaan koe sit omakseni, eikä mies painosta vaihtamaan, Luojan kiitos!
Mutta kompromisseja tarvitaan, ja kumpaisenkin puolesta. Ei ole oikein, että toinen taipuu koko ajan ja toinen saa pitää päänsä. Mutta juttelemalla asioista ja selvittämällä niitä, kaikesta selviää =)
jopa halunnut häät kirkossa, mutta se ei onnistunut seurakunnassamme, koska kuulumme eri uskontokuntiin.
Mies itseasiassa ehdotti sitä, "kirkkohäitä" eli käytännössä kirkossa siunaamista, mutta minua ei kiinnostanut. Tiedä sitten kuinka iloinen mieskään olisi ollut jos olisin innostunut ajatuksesta. Silloin kuuluin vielä luterilaiseen kirkkoon. Ennen ehdotusta olimme jo menneet naimisiin maistraatissa.