Jos musiikki olisi aina, eikä vain tavallaan abstraktiasta, kuten esim. Glenn gould tuntuvat ajattelevan olisi heidän hypoteesinsa pätemätön ainakin siinä suhteessa sikäli, että päinvastoin kuin hän otaksuvat, musiikilla täytyisi suorastaan olla allegorisia sivu-tai piilomerkityksiä, siis ulko-tai ei-musiikillista semanttista sisältöä, kuten on ainoastaan ohjelmamusiikin mutta ei absoluuttisen musiikin laita, koska vain normaalinen asbstraktinen aivotieto on ilmaistavissa juuri sanoin ja käsittein kun taas havainnollinen taideteoksin, joihin sävelteoksetkin kuulunevat sikäli kun abstrasktilla tarkoitamme käsitteellistä emmekä vain vaikeatajuista ja epähavainnollista vaikkakin taidetta tehdessämme voimme katsoa luovamme ikään kuin absraktisen taiteen tyylisuuntaa edustavia teoksia vaikkakaan taide musiikkimuotona sinällään ei voi milloinkaan olla abstraktia tai mikään muukaan taide sellaista olisi siksi että se nimenomaan vetoaa havaintoon, josta tosin kaikki käsitteetkin ovat tai ne pitäisi olla ammennettavissa ehkä uskonnollisia lukuunottamatta, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta musiikin vielä ollessa tahdon itsensä kuvastusta
onko musiikki abstraktista?
Ateistinen kirjailija
3188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On todella myönnettävä että Glenn Gouldin lausumat imponoivat minua indefiniittisyydellään tällainen sangviininen luonne kuin olenkin, sillä hänhän totesi jotakin thän tapaan; musiikki on harvoi jos koskaan väittänyt olevansa muuta keino ilmaista kommunikaation mysteereitä yhtä mystisessä muodosssa, (väittänyt?) voiko musiikki ajatella?, taikka: Musiikki on aina abstraktia eikä sillä ole allegosisia sivumerkityksiä paitsi kaikkein korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä, kummallinen väite, sillä jos näet musiikin ainoa näyttämö puhtaan mielteen alue, jolle tahdon liikkeet kuvastuvat muodoostaen sen syvimmän metafyysisen olemuksen, olisi pelkkä sivumerkitys mitä musiikki sitten itse olisikaan, pelkää viihdettä ja ravintoloiden taustamusiikkia? ehkäpä.
Ehkä tai ei välttämättä.
Ludwig van Beethoven on selostanut havainnollisesti luomistyötään sanomalla, että hän ei voi sanoa varmuudella mistä sai aiheensa. Ne tulevat joko välittömästi tai välillisesti. Voi tavoittaa ne kuin käsiini. Ne syntyvät samanlaisissa sieluntiloissa, jotka runoilijalla muutuuvat sanoiksi. minulla säveliksi. ne pauhaavat, myrskyävät ja soivat kunnes ne ovat nuyotteina edessäni. En koskaan unohda kerran löytämääni aihetta. muistista on suurta hyötyä kun haluan palauttaa mieliini aiheen jonka olen löytänyt kauan sitten. Sitten alkaa muutamien luonnosten töhertelyjen jälkeen aineiston muokkaus koko sen laajudessaan, syvyydessään, leveydessään ja korkeudessaan, se kasvaa ja kohoaa,näen ja kuulen kuvan täysine mittoineen ikään kuin kjokonaisuudessaan sieluni silmien edessä, jonka jälkeen seuraa puhtaaksikirjoittaminen silloin kun minulla on siihen aikaa. Usein minulla on tekeillä monta sävellystä yhtä aikaa mutta en koskaan sotke niitä toisiinsa." Tämmöisiä se Beethoven kirjoitteli. Kuulostaako abstraktilta taiteelta vai hyvin havainnolliselta ja havaintoon vetoavalta. Mielikuvitusta tarvitaan järjestämään, pidättämään, täydentämään ja palauttamaan mieliin kaikki merkityksellisiä elämän tai tahdon kuvia. Witold lutowslaskikin oli ihme kyllä musiikin abstraktiuden puolesta puhuja. varmasti hyvä matematiikassa