minä olen kuukauden ikäisen pienen prinsessan äiti... niin kutsuttu puolisoni on palannut töihin isyysloman jälkeen ja tekee pitkää päivää... tuskin enää näkee tyttöään hereillä, kun lähtee niin aikaisin aamulla ja tulee myöhään illalla kotiin. Ymmärrän täysin että hän on väsynyt, mutta hän ei ymmärrä että minäkin olen!!! olen päivällä tytön kanssa kaksin, eikä siis vapaata aikaa ole minullakaan.. huusholli pitäisi pitää siistinä pyykkiä pestä ja tehdä ruokaa tuolle työmyyrälle ja siinä samassa hoitaa tyttöä... Mutta mieheni käsittää että kun hän tulee kotiin, ei hänen tarvitse kuin nostaa jalat pöydälle ja rentoutua (joka on muuten OK jos tyttömme on jo nukahtanut).. Tänään tuo ihana mieheni käski minun hypätä parvekkeelta kun olin suutuspäissäni ja pyysin häntä katsomaan tyttöä sillävälin kun olisin käynyt parvekkeella hiukan päästämässä höyryjä pihalle... niin näin hän sanoi ; senku menet, hyppää samalla alas! Tuo kommentti on minusta aivan liikaa... miksi kaksi aikuista ihmistä ei voisi auttaa toisiaan kun on vaikeaa. No en siis mennyt parvekkeelle, koska en halunnut jättää tyttöä itkemään! pistin vain lasten laulut soimaan jotta tyttö sekä minä rauhoittuisimme molemmat... Mutta onko tuo teistä oikein ettei puolisoni halunnut antaa minun mennä päästämään pahinta kiukkuani pihalle, vaan pisti minut pahaan tilanteeseen!!!!!
Onko ketään kohtalotovereita??? tai hyviä neuvoja, surulliselle väsyneelle äipälle joka vihdoin sai tytön uinumaan.......
Onko ketään kohtalotovereita??? tai hyviä neuvoja, surulliselle väsyneelle äipälle joka vihdoin sai tytön uinumaan.......
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eli siis suutuit miehelle ja hän suuttui takaisin? Mielestäsi sinun suuttuminen oli oikeutettua, hänen ei ja haluat siihen täältä "oikeutuksen"? Ja jos olisit mennyt parvekkeelle miehesi ei olisi muka vahtinut lasta? Epäilen...
Mitäs jos menisit itsekkin nukkumaan. Turha paisutella tuosta maailmansotaa. Jutelkaa huomenna pirteämpänä asiasta.
mieheni suuttui minulle, jonka jälkeen suutuin hänelle... siis kyse olikin siitä ettei mieheni antanut minun mennä hiukan rauhoitumaan ja puhdistamaan mieltäni... mutta kiitos tuostakin kommentista, otan sen toki rakentavana palautteena.
kommetti jonka sait kuulla oli liikaa ja aikas loukkaavaa.Voisit silti sanoa vaikka hän käy töissä et voisi joskus siivota et sä et jaksa kun ruokaakin joudut laittamaan!Pienen lapsen kanssa on muutenkin täysi tekeminen ja siitä voisit myös mainita et hän huomaa asioita!
Ensinnäkin, hyväksykää se, että olette nyt molemmat uupuneita. Tämä on vaihe, se ei kestä ikuisesti.
Toiseksi, hyväksykää se, että koti ei nyt ole tip top, koska ette nyt jaksa siivota. Siivoaminen ei ole maailman tärkein asia, sitä saa laiminlyödä.
Kolmanneksi, musta että heti kun lapsesi nukkuu päivällä, sinunkin kannattaa nukkua. Olet sitten pirteämpi ja hyvällä tuulella. Voitko jutella päivisin ystäviesi tai perheesi kanssa ja päästää sillä lailla höyryjä pihalle ilman, että miehesi niistä kärsii? Ei siksi ettei miehesi saisi kärsiä, vaan yksinkertaisesti siksi että teillä olisi kivampaa yhdessä. Älä katkeroidu!
Neuvoisin sinua etsimään vaikka netistä mahdollisimman helppoja ruokaohjeita, sellaisia, jotka valmistuvat nopeeasti ja vaivatta. Kokoat ne yhteen tiedostoon ja printtaat. Suunnittelet sitten koko seuraavan viikon ruoat etukäteen, ettei tarvitse joka päivä erikseen miettiä. Voitte hyvin syödä peräkkäisinä päivinä samaa ruokaa, jos teet isot annokset (voit tietty myös laittaa pakkaseen). Viikonloppuna käytte miehesi kanssa ruokaostoksilla ja ostatte kaiken tarvittavan koko viikoksi.
Miltä kuulostaa?
Siinä sen näkee miten aika monet miehet jättävät puolisonsa itsekseen selviämään. Raskausaikana ja synnytyksen jälkeen useita kuukausia nainen on ns. heikoilla, hän tarvitsee erityisesti henkistä tukea ja ymmärrystä, eniten omalta mieheltä. Vaikkei itse ymmärtäisi kaikkea mitä nainen kokee niin pitää hyväksyä se faktana että raskaus ja synnytysjälkeisenä aikana naisen sisällä tapahtuu kaikenlaisia muutoksia, ei saa väheksyä hänen tuntemuksia.
Naisella on pitkä muisti, jos mies on jättänyt hänet pulaan silloin kun apua olisi eniten tarvinnut niin hän muistaa sen kyllä aina jos asiaa ei käsitellä jotenkin. Ja kohta alkaa seksuaalinen haluttomuus, alitajuisesti on aina mielessä se pettymys että mies ei ollutkaan tukena ja turvana vaikeina aikoina.
Kiitos kommentistasi... täytyykin varmaan hiukan hellittää noissa kotiaskareissa--
Yritä vaikka rautalangalla saada hänet ymmärtämään, että sinäkin teet pitkää raskasta päivää kotona lapsen kanssa. Mies ei näytä kunnioittavan sinua ja työpanostasi.
Miehen työ ei tosiaankaan ole hyvää syy hänen laiskottelulleen kotona. Et sinä ole miehesi palvelija! Hyvä olisi jos saisitte kotitöitä jaettua.
no kannattaa unohtaa että koti olisi viimesen päälle tiptop joka paiva ei tarvits eimuroida ja pestä pyykkiä. Ja miehelläkin on varmaan stressi kun joutuu elättämään perheen lopettaisit tupakan polton se eo ole lapselle parhaaksi. ja kun olette uudet vahemmat teidän tulis paneuta asioihin enemmän mitä kummatkin voi tehdä lapsen talon ja rahan eteen se on tiimihommaa. ja suosittelen että ystävystyt nuorten tyttöjen kanssa jotka voisivat hoitaa tyttöä vaikka 4h kerran viikossa että sä saisit laatuaikaa itsellesi.
Koittakaa ymmärtää toisianne,myös väsyneenä.Sinä olet väsynyt pienen vauvan äiti ja sull on pienet ympyrät jonkin aikaa.Miehesi luultavasti kuroo menetettyä työaikaa ja tekemättömiä töitä jotka jai isyyslomalla ollessa rästiin,kyl työnantajat osaa vaatia työt tehtäviksi lomista huolimatta,valitettavasti.Miestäsi ei varmaan naurata itseäkään tilanne jossa nääkee pienokaistaan vai untenmailla,ikävöihän isätkinpikkuisiaan!!!Tuo muuten naisilta tuppaa unohtumaan ja arvaa voiko miehellä tästä syystä olla huono omatunto ja turhautunut olo!!!Riidelkää ja sopikaa,menkää toistenne luo ja pyytäkää anteeksi tyhmiä sanoja molemmat.Aloita sinä vaikka kokisitkin tulleesi pahemmin loukatuksi.Kannattaako alkaa"kilpailla" kumpi sanoi pahemmin??? sana anteeksi on uskomattoman voimakas.Seluo hellyyden teidän keskeenne takas,kokeile jos et usko :)) Lopuksi haluan sanoa,ymmärtäkää nyt että tuo vauva aika ja sen tuomat väsyt menevät pian ohi kun pienokainen kasvaa.Siihen asti Tukekaa toisetenne jaksamista,ei se pieni riitelykään niin vaarallista ole,kunhan sovitte ja pyydätte toisiltanne anteeksi.Lepytte ja unohdatte :))
oikeassa olet... ei vaan ikinä osaa ajatella asioita tuolla lailla, kun riitelee. Vaikka itse sanonkin niin kyllä minusta ainakin tuntuu että minä saan osakseni ne pahimmat kommentit... noh sekin on vain sitä kun on vaan niin vihainen että se onkin vain loppujen lopuksi sitä että haluaa noita asioita vääristellä... Juu ja onhan tuo anteeksi aika voimakas sana =) (väleissä ollaan jälleen, entistä ehompana)
että miehesi ei kenties ole kypsä isyyteen! Kävittekö yhdessä valmennuksen,miten synnytys, oliko hän mukana.Oletteko uusi pari vai suhde jo pidempi?Kysymyksiä jotka kaipaavat vastauksia jotta voi käsittää tuollaisen käytöksen, jos voi sittenkään. Oletko puhunut neuvolassa vauvan itkusta ja väsymyksestä tai parisuhteesta.Tunnut olevan yksin seinien sisällä vauvan kanssa. Minä sanoisin että puhu neuvolassa, etsi avoin päiväkoti tai vastaava jossa voit vaihtaa ajatuksia! Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä-ei hävettävää.Mitä suhteesenne tulee puhukaa, puhukaa silloin kun kumpikaan ei ole voimensa äärirajoilla! Voimia!!