Kertokaapa pariskunnat koska olette muuttaneet omaan asuntoon, millaisessa elämäntilanteessa ja miten olette pärjänneet?. Haluaisin omakotitalon, tiedän ettei se tule halvaksi mutta eipä menisi ne rahat hukkaan, toisin kun nyt ne menevät vuokraan.
Itse haluaisin muuttaa mutta mieheni on vastahakoinen ja haluaisi ensin lapsen, minä taas haluaisin odottaa muutaman vuoden lapsi asian tiimoilta. Mielestäni olisi järkevämpää hankkia ensin talo ja kun tilanne on tasaantunut niin että taloudellinen puoli näyttäisi jotenkin paremmalta niin sitten rupeasi niitä lapsia hankkimaan. Tämäkin on niin hankala asia, mutta kertokaa miten te olette tehneet.
Itse haluaisin muuttaa mutta mieheni on vastahakoinen ja haluaisi ensin lapsen, minä taas haluaisin odottaa muutaman vuoden lapsi asian tiimoilta. Mielestäni olisi järkevämpää hankkia ensin talo ja kun tilanne on tasaantunut niin että taloudellinen puoli näyttäisi jotenkin paremmalta niin sitten rupeasi niitä lapsia hankkimaan. Tämäkin on niin hankala asia, mutta kertokaa miten te olette tehneet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun muutimme yhteen, minä opiskelin ja mieheni osti meille rivitalokaksion. Nykyään me molemmat tienaamme ja kovasti haluaisimme omakotitalon. Ja lapsia vasta sitten, kun ollaan saatu talo rakennettua. Ja hyvin ollaan pärjätty, vaikka rahallisesti alussa oli hieman tiukempaa, kun opiskelin.
Olen samaa mieltä, että lapsia kannattaa ajatella vasta sitten, kun on tilaa ja taloudellisesti vakaa tilanne (niinkuin se nyt nykyään on mahdollista).
minä ainakin odottaisin niin kauan kun elämä olisi siinä mallissa kun haluaa sen olevan. Eli talo olisi ja näkisi miten se yhteiselämä siinä rullaa. Kun raha-asiat muuttuvat ja tulee uutta stresseiä ja paljon töitä omakotitalossa, niin silloin oikein kunnolla punnitaan miten se parisuhdekin kestää. Pyydä miestäsi miettimään tätä ensin. On surullista jos tulee ero lapsiperheessä sen vuoksi, ettei ole tarpeeksi koettu yhdessä.
Tämä meiän tilanne ei vastaa omaanne, mutta kirjoitanpa kuitenkin.
Mieheni oli ostanut omakotitalon jo ennen kuin aloimme seurustella. Muutimme lähes heti yhteen, koska olisin kuitenkin joutunut muuttamaan kyseiseen kaupunkiin opiskelujeni takia. Kotimme on siis mieheni, koska emme ole vielä naimisissa ja velka on yksin hänen nimissään. Olin muuttaessani 19-vuotias, mieheni 22 vuotta. Nyt tuosta on reilu kaksi vuotta.
Ainakaan meillä ei ole ollut asian suhteen ongelmia. Omakotitalo asumisessa on paljon hyviä puolia. Ainut asia mikä mieltäni välillä painaa on se, että opintotuesta (reilu 200E) on mahdoton maksaa toiselle edes nimellistä korvausta asumisesta. Hyvä kun saa omat laskut/menot katettua. En haluaisi elää toisen "siivellä", mutta tilanteen pakosta teen niin. Miehelleni tämä asia ei ole ongelma, koska hän ajattelee ostaneensa kodin tulevalle perheelleen, johon minä kuulun, vaikkei lapsia vielä olekaan siunaantunut. Olen onnellinen siitä, että kun joku kaunis päivä saamme toivomamme lapsen on sillä koti valmiina.