Kritiikitön ajattelija Ratikkakuski on taas lukenut lehtiä, uskonut kaiken ja haluaa vielä palstan hengen mukaisesti yleistää sen koskemaan kaikkia. Sukupuolierot ylös ja yksilöllisyys alas olkoon päivän kantava ajatus!
Helsingin Sanomat torstaina 22. marraskuuta 2007, A-osa, sivu13, "Lapsi tekee perheen"
"Suomalaistem mielestä lapset tekevät perheen. Monet pitävät lasta jopa tunnesidettä vahvempana perheen merkkinä. Samalla paljastui, että suomalaisten suvaitsevaisuus erilaisia perheitä kohtaan on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Suurin osa kokee perheen merkitsevän jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Varsinkin naiset pitävät perhettä perinteen jatkajana tärkeänä. Miehet sen sijaan katsovat perheen merkitsevän entistä enemmän velvollisuutta.
Avioliitolla miehet haluavat näyttää, että kyse on vakavasta suhteesta. Naiset hakevat avioliitosta turvaa itselleen ja lapselleen. Naisten avioliitosta hakema turva on niin henkistä kuin taloudellistakin. Aiempien tutkimusten mukaan Suomessa nainen joutuu olemaan rahallisesti riippuvaisempi miehestään kuin esimerkiksi ruotsalainen kanssasisarensa."
Mitä ajatuksia tämä herättää teissä? Minusta melko konservatiivista, vaikkapa verrattuna palstalle kirjoittavien naisten ajatuksiin.
Helsingin Sanomat torstaina 22. marraskuuta 2007, A-osa, sivu13, "Lapsi tekee perheen"
"Suomalaistem mielestä lapset tekevät perheen. Monet pitävät lasta jopa tunnesidettä vahvempana perheen merkkinä. Samalla paljastui, että suomalaisten suvaitsevaisuus erilaisia perheitä kohtaan on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Suurin osa kokee perheen merkitsevän jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Varsinkin naiset pitävät perhettä perinteen jatkajana tärkeänä. Miehet sen sijaan katsovat perheen merkitsevän entistä enemmän velvollisuutta.
Avioliitolla miehet haluavat näyttää, että kyse on vakavasta suhteesta. Naiset hakevat avioliitosta turvaa itselleen ja lapselleen. Naisten avioliitosta hakema turva on niin henkistä kuin taloudellistakin. Aiempien tutkimusten mukaan Suomessa nainen joutuu olemaan rahallisesti riippuvaisempi miehestään kuin esimerkiksi ruotsalainen kanssasisarensa."
Mitä ajatuksia tämä herättää teissä? Minusta melko konservatiivista, vaikkapa verrattuna palstalle kirjoittavien naisten ajatuksiin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Elämä on helppoa kun ei ole lapsia eikä omaisuutta. Perinteistä ja velvollisuuksista ei tarvitse vähääkään välittää.
joskus käy niin, että joku sanoo jotain mikä periaatteessa pitää paikkansa. Mutta joka menee omalla kohdalla ihan metsään.
Tää on just sellainen. :)
Lapset "täydellistävät" perheen, mutta toki kaksistaan voi olla "täydellistä" perhe-elämää myös.
ammuttu maata kiärtävälle raralle...
Vai oletko jo irtautunut maan vetovoimasta? ;-)
ku nousevaa kuuta.
kun luin noita tuloksia.
Eniten ihmetyttää - tai oikeastaan ärsyttää - tuo ajatus, että vasta lapsi tekee perheen. Mielestäni perhe on subjektiivinen käsite ja jokainen saa valita mitä yksikköä perheenään pitää.
"Samalla paljastui, että suomalaisten _suvaitsevaisuus erilaisia perheitä kohtaan_ on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana."
silti ajatellaan, että "lapsi tekee perheen".
Ei sillä, että minulle olisi suurta väliä sillä, mitä muut ajattelevat minun yhden hengen perheestäni.
Että ennen heitä perhe oli vajaalukuinen.
parhaimmassa tapauksessa yhteinen lapsi toimii yhdistävänä tekijänä, mutta se voi myös olla juuri se toisistaan erottava tekijä.
Ja kyllähän lapsen/lasten oikeudet omalla kohdalla ainakin menee itseni ja oman taloudellisen hyvinvointini edelle, mutta lapsen (rahalliset) oikeudet pysyvät ihan samoina olivat vanhemmat sitten naimisissa tai ei. En mä ainakaan sen takia naimisiin menisi lasteni isän kanssa, et ajattelisin et lapsella on niin turvatumpi tulevaisuus. Rakkaudesta menisin kyllä.
tuo saa aikaseks kylmiä väreitä. Mutta jos kysyisin asiaa kaikilta viime vuosina sankoin joukoin naimisiin ja lisääntymään rynnänneiltä kavereiltani, vastaus olisi todennäköisesti juuri tuollainen. Kaupan päälle saisin vielä sääliviä katseita.
Mun mielestä ihmiset tekee perheen, ei siinä välttämättä lapsia tarvita. Vaikka itse haluan lapsia jonakin päivänä, en silti pidä sitä ainoana oikeana perhemuotona.
Antaahan suhde turvaa henkisesti mutta taloudellisen turvan takia mä en kyllä naimisiin menisi. Ainoa oikea syy mennä naimisiin on rakkaus. Minulle siis, muiden syistä en niin välitä.
Kyllä mun mielestä perhe voi olla lapseton pariskuntakin.
Kyllä se lapsi tietenkin saa sen perheen tuntumaan enemmän perheeltä perinteisessä merkityksessä. Kaikilla meistä on kai lapsuudesta muisitikuva mikä se perhe on, johon on itse lapsena kuulunut. Ehkä se sen takia on se oikea.
Esimerkiksi perinteisiä perhejuhlia, kuten vaikkapa joulu, tuskin tulisi vietettyä niin perinteisesti, jos ei olisi lapsia. Jotenkin niiden riemu tekee sen joulun.
Mutta yksi ihminen ei kyllä mun mielestä ole perhe.
Avioliittoinstituution alkuperäinen tarkoitus on mahdollistaa perheen perustaminen ja turvata syntyvien lapsien tulevaisuus ja toimeentulo. Ilman lapsia avioliitolla ei ole mitään funktiota.
Ymmärtävät ne suomalaisetkin sentään jotain.
Kahden aikuisen ihmisen muodostama perhe...hmm. Ei kuulosta hyvältä. Mutta ilmeisesti kaikki haluavat olla osa The Perhe:ttä, kun koko ajan keksitään kaikenlaisia perheitä. Ennen oli vain pelkkä perhe, johon minunkin käsityksen mukaan kuului aina lapsia.
Nykyään sana perhe alkaa olemaan sellainen yleisnimitys, jota käytetään talouksista joissa asuu useampi kuin yksi henkilö. Perhenimityksen alaluokat määrittävät sitten tarkemmin minkälaisia ihmisiä ko. perheeseen kuuluu. On sateenkaariperhettä, uusioperhettä, jne.
Jos kahden aikuisen ihmisen talous on perhe, niin eron jälkeen muodostetaan uuden ihmisen kanssa sitten kahden hengen uusioperhe ;)
Btw.
Mä luulin, että täällä olisi tartuttu tähän lauseeseen:
"Naiset hakevat avioliitosta turvaa itselleen ja lapselleen. Naisten avioliitosta hakema turva on niin henkistä kuin taloudellistakin."
Mä oli jo valmistautunut pitämään puolustuspuheita tuon väittämän tueksi ;)
"Mä luulin, että täällä olisi tartuttu tähän lauseeseen:
"Naiset hakevat avioliitosta turvaa itselleen ja lapselleen. Naisten avioliitosta hakema turva on niin henkistä kuin taloudellistakin.""
Suomessa edelleen naiset uhraavat uransa yhteisten lapsien eteen. Toisin on esimerkiksi Islannissa, jossa on korvamerkityt vanhempainlomat. Suomessa, ainoana maan EU:ssa ovat naisten ja miesten väliset palkkaerot viime vuosina vain kasvaneet.
- Feministinen tiedote.
..kaikki nyt sitä mieltä, että nainen ei pärjää Suomessa omillaan, ei henkisesti eikä taloudelliseti? Vai miksi ei saada vääntöä tästä aiheesta aikaiseksi?
- Sovinistinen ja Provosoiva kysely
sun kanssa samoilla linjoilla, puppeli.
Kyllä se niin vaan on.
Mulla on kokemusta yksin elosta, kaksin elosta ja perinteisestä perhe-elosta. Jos mä näitä keskenään vertaan, ni ainoo oikee perhe on se ydinperhe, mutta jokainen saa tietty ite määritellä minkä itselleen perheeksi kokee.
Jos mä nyt ajattelen itseäni, ni koen olevani perheessä silloin kun muksut on mulla ja toinen tilanne on sit se, kun menen käymään kotopaikassani. Mut, muuten olen yksin elävä ihminen, enkä todellakaan mikään perhe itseni kanssa.
Vaikka olisin parisuhteessa, ni en silti kokisi eläväni kahden ihmisen perheessä, oltiin sitten saman katon alla tai omien kattojemme alla kumpainenkin. Vaan koen eläväni parisuhteessa toisen kanssa, en perhesuhteessa.
En tiiä sitten, että mikä mun suhtautuminen olisi, jos mun täytyisi 'todistella jatkuvasti' sitä, miksei ole sitä perhettä vielä perustanut. Voi olla, että kuittaisin asian niin, että olen itse itseni perhe, enkä muuta tarvitse.
Muttaku se perhe on jo kerran perustettu ja se on todettu minun osaltani toimimattomaksi, ni mun helppo vaan todeta, että en oo perhetyyppiä.
lauseesta tulee mieleen, että vielä on tasa-arvoon matkaa.
tuumais. Joo, tosi konservatiivistä ja idyllistä. Sitä kuitenkin varttunut ns."malli perheessä" noiden perhemittasuhteiden mukaan.
Siitä perhekokoonpanosta lähdinkin jo 13-vanhana. Pysyvästi 14-vanhana perustamaan omaa perhekokoonpanoa (no,joo alaikäinen kun olin iskä maksoi asumiskustannukset ja paljon muuta. Sainhan mä itsestänikin lapsilisää n.kolmisen vuotta, kuten kaikki lapset saa), johon kuului minä,lapsi,pupu ja vieraileva avopuoliso. Perheeni piakkoin kasvoi yhdellä ihmisellä ja parilla koiralla ja piakkoin yhdellä ihmisellä ja vieraileva avopuolisko katosikin kokonaan (sai menolipun valtion leipiin) ja jäljelle jäikin perhekokoonpano: minä,kolme skidii,pupu,pari dogii.(silloin loppuikin isin pussilla käyminen, koska muutimme korpeen omavaraisiksi ja siitä saakka töissä ollut, sitä ennen satunnaisesti)
Vuodet vierii ja perhekokoonpanossa jäljellä: minä,neljä skidii ja viel enempi eläimiä.
Sitä vaan miekin luin tuon samaisen jutun ja kyllä se lapsi perheen tekee ja perheelle jatkuvuuden, sen allekirjoitan ja täysin, mutta minä oon perheeni kanssa pärjännyt ilman puolisoakin, niin jos joskus pääsis vahinko käymää ja pääsisin toteuttamaan ne unelmahäät, niin kyllä mä kieltämättä joudun miettimään mitä minä sillä miehellä mitään teen? (paitsi omassa huoneessani)
Täytyy myös sanoa tuohon kirjoitukseen >"Samalla paljastui, että suomalaisten suvaitsevaisuus erilaisia perheitä kohtaan on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana."<
-Mikäs ihme tuokaan on, että en kyllä yhtään ihmettele oma perheeni mukaanluettuna ja kun huomia mitä jo työnpuolesta vastaan tullut mitä merkillisimpiä perhekokoonpanoja, että tiukkapipoisimpien ei auta, kuin suvaita tai asua korvessa. Tosin korvestakin saattaa löytää mitä vaan:))
Kyllä mun mielestä kahden aikuisenkin yhdessäasuminen tekee heistä perheen, lapset lähinnä kruunaa sen tai aiheuttaa eron.
"Naiset hakevat avioliitosta turvaa itselleen ja lapselleen. Naisten avioliitosta hakema turva on niin henkistä kuin taloudellistakin."
-Mitähän mä hain.. kunniallisuutta ja turvaa sitoutumisen muodossa. Kyllähän kaksi mitä hyvänsä aikuista elättää paremmin kuin yksi mutta yksinkin pärjää.
"Suomessa nainen joutuu olemaan rahallisesti riippuvaisempi miehestään"
-En ole ikinä ollut rahallisesti riippuvainen miehestä, enkä tule ikinä oleen joten en osaa tuohon sanoo mitään. Jotkut on, jotkut ei.