Sukulasityttö on 30-vuotias, ja löysi elämänsä rakkauden 3 kk sitten. Nyt sukulaistyttö ja uusi mies ovat molemmat laittaneet eron vireille. Ja tänään se pommi putosi. Nainen on raskaana, ja suunnittelee auvoisaa tulevaisuutta au-lapsen kanssa. Mies asuu Espanjassa, ja haluaa naisen asuvan Suomessa. HUOM! Molemmat yli kolmekymppisiä, eikä kummallakaan ennestään lapsia. Olen todellaki huolissani, eikä mikään järkipuhe tunnu auttavan. Mitä tehdä? Neuvoja, please
Järkyttävää
onneton123
61056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
aikuisten ihmisten asioihin? Ties kuinka moni hankkiutuu tarkoituksella raskaaksi ilmoittamatta lapsen isälle koskaan, ja se on heidän ratkaisunsa.
Mitähän se sinun järkipuheesi pitää sisällään... kun et kehtaa ääneen täällä sitä sanoa? Mietitkö miten saisisit sukulaisesi tekemään abortin koska se SINUSTA olisi viisainta... vai ajattelitko "pakottaa" heidät perumaan eronsa ja muuttamaan yhteen "kun niin kuuluu olla"?
Olisko järkipuhetta sinulle, jos neuvon olemaan puuttumatta toisten valintoihin... mutta antaisit sen sijaan tukesi ja sympatiasi sukulaisnaisellesi (ja iloita uudesta elämästä), se olisi hänellekin varmasti tervetullutta ... toisin kuin moralisoiva "jeesustelusi".
Yhden aikuisen perheet voivat olla hyvinkin onnellisia, tasapainoisa, rakastavia ja toimivia yksiköitä... joissa kasvaa erittäin fiksuja lapsia yhteiskuntaamme. Samaa ei voi sanoa läheskään kaikista "ydinperheistä" joissa vain kulissit kunnossa ja lapset käyvät esim. ampumassa koulukaverit kun niksahtaa...
Minä olen kasvattanut lapseni yksunhuoltajana, ja tiedän kuinka vaikeaa se on! Sukulaistyttö ei ole ollenkaan ns. kondiksessa, josta kertovat suunnattomiksi kasvaneet ulosotot, ja nyt mm. asunnon vuokraaminen keskeltä "ei mitään". Lähimmälle kaupalle on 10 km, ja bussit kulkee 2 kertaa päivässä. Työpaikalle pääsee kuulemma sitten kun on ajokortti ja auto. Kenelläkään vaan ei ole tietoa mistä hän rahat ottaa tähän operaatioon. Työssäkin käy silloin kuin muiistaa, ja raskauden alettua ei nyt edes tiedä mihin maahan asettuu asumaan!
... no kerro nyt mitä hänelle ehdotit?
Ehdotin terapiaa, koska hän on mitä ilmeisimmin maanisessa vaiheessa. Myös hänen aviomies (kohta ex)oli samaa mieltä, ja oli jo puoli vuotta sitten pyytänyt vaimoaan menemään terapiaan. Syynä valtavat menot, joihin ei omat eikä miehen palkkakaan riittänyt. Valtavat raivon puuskat, joiden alta sukulaiset ja aviomies ovat jo vuosia joutuneet pakenemaan, ettei ole tulleet puukotetuksi. Mitä muuta vosinkaan ehdottaa? Tuollaisessa mielentilassa ei yhtäkkiä kannata hankkiutua raskaaksi oudon miehen kanssa, jolla hänelläkin on menossa vaikea eroprosessi. Niin..abortti ei minusta ole väärin silloin, kun äiti on mitä ilmeisemmin psyykkisesti sairas.
Noh... täällä pakko olettaa että kirjoittamasi todella on totta... muutoine keskustelu mahdotonta, eli siltä pohjalta:
>
Riippuu paljon miten ehdotit, mutta periaatteessa ihan hyvin menetelty. Avun hakemista voi ja pitää tukea, jos lähimmäisellä hätä. Sitä ei pidä tehdä tuomiten tai ylenmäärin moralisoiden... saati "lyödä lyötyä". Pakottaminen tai määrääminen yleensä aiheuttaa vain vastareaktion.
>
Varmasti karsii kyläilyjen määrää...
>
Se nyt kuitenkin on hänen ja heidän valintansa... ei sinun. Voit olla erimieltä menettelyn viisaudesta, sinä tai minä tuskin koskaan noin menisi tekemään... mutta jos sukulaiseni noin elämäänsä "järjestelee" ja nyt pyytäisi apua elämäntilanteeseensa, saisi sitä eikä "tuomiotani".
>
Raskaudenkeskeytys on raskaana olevan naisen valinta, minusta se on hänen oikeutensa ja usein (toivottavasti) vakavan harkinnan tulos. Mutta mielestäni ei ole kenenkään oikeus mennä sitä ehdottamaan ... tai myöskään tuomita jos siihen valintaan päätyy.
Henkilön mielenterveyden diaknosointi kannattanee jättää kuitenkin lääkäreille...