http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1266720&s=r
Sekava aloitus, mutta onnellinen lopputulos!
"työpaikalla syntyneet liitot ovat onnellisempia kuin muut liitot"
Tukimuksen mukaan joka toisella on kokemuksia työkaveriin rakastumisesta. Onko teidän romansseilla ollut onnelisia lopputuloksia?
Sekava aloitus, mutta onnellinen lopputulos!
"työpaikalla syntyneet liitot ovat onnellisempia kuin muut liitot"
Tukimuksen mukaan joka toisella on kokemuksia työkaveriin rakastumisesta. Onko teidän romansseilla ollut onnelisia lopputuloksia?
Vastaukset 67
Vanhimmat
ei naisiin voi luottaa koskaan, sillä ne pettävät helposti miehen.
"Työpaikalla syntyneet suhteet ovat onnellisia
Tutkimuksen mukaan joka toisella suomalaisella on kokemusta rakastumisesta työkaveriin."
Krhm, rakastuminen ei tarkoita samaa kuin suhde. Suhteen alkaminen edellyttää korkeaa arvoasemaa sun muuta asiaankuulumatonta kapitalistista pääomaa, josta kilpaillaan aina väkivaltaisesti, vahingoittamalla ihmisen intressejä. Puolet saattaa rakastua työtoveriinsa, mutta vain korkein sosiaalinen eliitti saa haluamansa. Eikä suhteita eds tässä maassa saa alkuun, jollei toimi niin kuin muut! Kaiken kaikkiaan tämä kulttuuri on primitiivinen ja väkivaltainen taistelutanner, jossa ei voi voida hyvin. Ja edellinen vastaaja on täysin oikeassa, naiset vahingoittavat miehiä, jos he eivät tee niin kuin he tahtovat.
Mihin on kadonnut tämä työpaikkaromanssien isyys?Hahmo lemmen sykkiviltä kumpareilta.
Hyvä niin, senhän te miehet kautta aikan olette opettaneet ja naiset nytten tekevät tänäpvänä yhä enemmän, mites nyt tuntuu...Miehiin ei ikinä voi luottaa, ainakaa osasta miehistä. Mitä te sitten haluatte suhteeseen jos ette ole kypsiä olemaan suhteessa naisensa kanssa...Ensin ero ja sitten 'hurjastelemaan, leikkimää ihmissuhteilla jne...mitä mitenki, sekä naisille että miehille..
Siitä on jo vuosia aikaa kun rakastuin ja teen yhä yhteistyötä pomoni kanssa. Tunne oli molemminpuolinen. Hän oli silloin vapaa,leski, 21 v. vanhempi kuin minä. Minä puolestaan aviossa ja lapset olivat silloin vielä pieniä. Se oli aika piinaava kriisi, meillä ei ollut silti mitään suhdetta. Tunnustettiin vain se tosiasia että tykätään toisistamme ja tuntui ihanalta ja samalta tosi kipeältä se tunne. Siitä tilanteesta selvittiin kuitenkin järjen avulla, pomoni löysi uuden rakkauden, meni naimisiin. Olen silti onnellinen että saan tehdä hänen kanssaan yhteistyötä ja meillä on lämpöiset välit, olemme sukulaissieluja ja rakkaus on ollut pitkälti platonista. Olemme yhä hyviä työtovereita ja ystäviä kaiken kokeman jälkeenkin. Ja olemme tyytyväisiä, ettemme olleet tunteittemme vietävissä, koska kuitenkin meillä on omat elämämme ja tiemme kuljettavana. Pahimmasta kriisistä selvittiin siis ehjin nahoin. Rakastuminen ja rakastaminen ovat todellakin kaksi eri asiaa. Jälkimmäisen oppii vain vuosien myötä ja siihen tarvitaan työtä... :)
Jos pomosi ei olisi löytänyt uutta hoitoa, niin sinähän olisit ollut siinä terhakkaana apajoilla. Onpa säälittävä Suomi-nainen taas lässyttämässä täällä omiaan.
Säälittävä olet sinä suomi-mies, huono itsetuntoinen sellainen, sihteerijuttu oli hyvä mitä sinä siihen omias lisäämään, taidat olla katkera...Niihän ne monet sinunlaiset on...
Mielestäni todella hienoa että molemmat käyttivät tunteiden lisäksi järkeä. Kunniotukset sinulle ja pomollesi, omat päätökset vaikuttavat aina muihin ihmisiin. On vain niin että kaikkea ei aina voi saada.
T. suomi mies!
Yhdessä oltu 4-vuotta jo ja 2 lasta on siunaantunut. Siis tämä lähti työpaikkaromanssista :).
Työpaikalla ihastuttiin ja se sitten lähti nopeastikkin rullaamaan eteenpäin.
Molemmat oltiin sinkkuja tavatessamme.
Nyt on kolme lasta ja naimisissakin oltu 4,5v.
TYÖPAIKALLA MEKIN TAVATTIIN.
IHASTUTTIIN JA MENTIIN NAIMISIIN.
NYT OLLAAN ELÄKKEELLÄ JA EDELLEEN YHDESSÄ,
ELIKÄ YLI 50 VUOTTA.
Olen joutunut leipäni eteen liikkumaan ja tekemään töitä, niin Suomessa kuin naapurimaissakin. Olen onneksi älynnyt pysyä sinkkua. Voin kertoa, että jokaisesta pitempiaikaisesta työpaikastani olen löytänyt ihastumisen joka on johtanut suhteeseen. Valitettavaa noissa suhteissa on ollut se, että vastapuolet ovat olleet, kahta lukuunottamatta, aviossa olevia tai muuten varattuja. Ratkaisevan aloitteen on aina tehnyt vastapuoli. En haluaisi alkaa suhteeseen varatun naisen kanssa, mutta minäkin ihastun helposti, en voi sille mitään. Tekeekö siis tilaisuus "varkaan" vai olemmeko sittenkin vielä kiinni primitiivisessä käyttäytymisessä?
Itse suhteista ei muistiini ole jäänyt mitään huonoa.
Olen itse kokenut rakastumisen työyhteisössä ja koen, että se oli yksityisasia. Kävi kuitenkin niin, että työyhteisö väänsi sen väkisin koko talona asiaksi, jota puitiin liki vuosi työpaikalla. Eniten se vaikutti muiden työtehoon, eikä niinkän minun ja alaiseni johon rakastuin.
Koen, että työyhteisössä olisi pitänyt huutaa isoon ääneen kaikki asiat kaikkien tietoon ja kun näin emme toimineet olemme siitä kärsineet.
Voisit olla vaikka meidän työpaikalta,nimikirjaimetkin lähes täsmäisivät,,Riippuen työpaikan luonteesta, romanssit etenkin jos toinen esimies ja toinen alainen,ovat loputtoman herkuttelun paikka.Eipä käy katteeks..
Toisaalta jos kuvittelitte pitävänne homman salassa,niin silmiä ja korvia on joka paikassa..
Miehelläni ja minulla kävi hyvin. Olimme molemmat nuoria kesätyöntekijöitä ja sinkkuja tavatessamme ensimäisen kerran työpaikallamme. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Työyhteisö puhui meistä, mutta positiiviseen ja hyväntahtoiseen sävyyn. "Nuori rakkaus" sai ilmeisesti vanhemman sukupolven heltymään. :D
On se ihme että aina jossakin lukee miten ns. romansseja syntyy. Entäs ne jotka ovat/voivat olla suhteessa jo. Lietsooko tälläiset kirjoitukset lisäämään pettämiseen. Moni liha voi olla heikko ja siten särkyy jonkun ns. avo/avioliitto. Ja kuka siinä kärsii taasen. lapset, jos niitä sattuu olemaan. Jotenkin suomalainen yhteiskunta on vääristynyt , kun sallitaan mitä vaan ja kai jokainen tietää mitä on suhteet. Miksi hehkutetaan just työpaikka suhteita. Onhan niitä muitakin, mikä rikkoo koteja. Nyt varsinkin, kun lapset/ nuoret kärsii jo muutenkin vanhempiensa suhteista. Oli se sitten vieras ihminen tai alkoholi tai väkivalta. Pitäs alkaa kysymään mistä kaikki saa alkunsa. Ne joilla jo huonosti menee, ne alkaa katsella uusin silmin muita äijiä tai muijia. Parasta oisi korjata se oma suhde kuin alkaa etsiä muita. No sinkut onkin ihan eri asia kuin liitoissaan olevat. Jotta tälläisiin ajatuksiin sai mun mielipide. :)
älä edes hymyile kun tapaat työtoverin vaikka mielessäsi ei olisi häntä kohtaan mitään tämän sain hämmästykseni huomata kun erehdyin hymyilemään ystävällisesti tavattaessamme luuli liikoja? ajtteli mahdottomia? ollaan sitten kuin rouva tahtoo naama norsun v:eenä
siis sinä hymyilit, toinen ymmärsi väärin, ja sinua harmittaa nyt, että toinen ihastui. Miksi? Miksi kärsit siitä että joku ihastui sinuun? Vai onko jo käynyt käsiksi asti?
.................
ymmärsit väärin kumpikaan ei ihastununt eikä ollut tarkoituskaan rouva vaan tulkitsi ystävällisen hymyni väärin ja sain irvistyksen takaisin
Mitä kunniaa on siinä, että mies katselee vähän vaikka ketä, sen jälkeen kun saa ihastumaan, pyörittelee siis useampaa siinä sivussa, vaikka antoi ensin ymmärtää jotain muuta.
Oon riitävän kypsä...pettynyt ja surullinen. Taitaa tulla kohta muitakin tunteita, jos en ala hillitsemään itteeni. Kiitos vaan sinulle...
Meillä hyvin pienessä työyhteisössä on entinen pariskunta, ja täytyy kyllä sanoa että välillä meinaa vähän närästää kun toinen osapuoli kommentoi ihastuneena toisen jokaista tekemistä, ja seuraa tätä kuin koiranpentu silmät tuikkien. Tämä toinen taas käyttää ihastunutta hyväkseen. Tuohu jo lähinnä häiritsee muiden työntekoa kun pitää kuunnella miten ihanasti tämä ihanuus taas tervehti tai sanoi jotain fiksua tai teki sitä sun tätä... Itselleni on ihan sama mitä tekevät kotonaan, mutta ei kiitos tuollaista työpaikalle. Emme ole enää yläasteella.
Mun puolesta kolleega saa olla rauhassa rakastunut kehen tahtoo,,,itsekin saatan rakastua, mutta eipä se muuhun ole johtanut kuin työtehojeni lisääntymiseen. Kun on onnellinen olo, niin kaikki luistaa hienommin! Luultavasti joillakin on vain mielessä paneskelu, mutta sekin on ok, jos siitä elämän iloa ja sisältöä saavat. Sydän surut tietysti ovat ikäviä, mutta se ken leikkiin lähtee leikin kestäköön;).
kyllä se on tuo työpaikkaromanssi saanut monen elämän pilalle! juuri koulutukset ja muut reissut saivat mieheni ja naispuolisen työtoverin hyppäämään samojen vällyjen alle! Vaan eipä minusta (vaimosta) ja lapsista sitten niin mukavalta tuntunutkaan kun onnellisena pitämämme liitto yhtä äkkiä hajosi kaiken itkun ja hammasten kiristyksen jälkeen.Mieheni suhdekin päättyi lopulta mutta meillä ei enää ollut paluuta entiseen. MIETTIKÄÄ; MITÄ RISKEERAATTE!
Minut petti aivan uskottomalla tavalla kumppani johon luotin.Minun kanssa seksi on kuin söisin rutisevaa näkkäriä.Vanhalle viinalle tuoksuva hyllyvä läskivuori luikahti omille teilleen,kehtasi huutaa perään että tulipa liukasteltua.Jos vielä vastaan tulee luudalla pyyhkin pärstään.
Voimia sinulle, varmasti tuntuu pahalta ja on kuin maailmanloppu kun toinen silleen pettää ja koko liitto särkyy sen seurauksena kun kumppani lähtee laittomaan suhteeseen tunnemaailmansa hullaannuttamana....päätyen ajallaan mahalaskuun ja omantunnon syytöksiin, itsehalveksuntaan jne...
"Mitä kylvät, sitä niität" aika karu totuus ja reaaliteetti ihmiselämstä.
Mitä täällä itket, käytä tilaisuus hyväksi, kun mies muualla...Käy ja ota 'itsellesi salarakastaja' miehen tietämättä...sitähä kaikki tekee kuitenkin...sekäettä naiset ja miehet. Varatut varattujen kanssa...sinulla naisena oikeus rakastajaan joka huomioi sinut joka suhteessa, sinun ehdoillakin yms...Näin nykypvänä toimitaan...Silloin tällöin reissullansa naisena vois 'rakastajaa,miestä' saadakkin voisit laulella itselles jne...
Jaa.a, minusta kun ei ole siihen...ja liitto on ohi jo.Mutta jos joskus vielä uskallan luottaa johonkin mieheen ja elää suhteessa, en silti pysty pettämään. Uskon yhä rakkauteen ja että uskollisuus on onnistuneen suhteen perusta.Minusta on kamala ajatella että maailma olisi tuollainen, että kaikki vaan pettävät ja ajattelevat omaa itseään.Kumppania pitää kunnioittaa niin ettei haavoita tai tee naurunalaiseksi. Kiitos Jarkelle myötätunnosta.Varokaa ihmiset mitä puuhailette pikkujouluissa, jos olette varattuja. Todellinen rakkaus kestää kiusaukset ja ihastumiset, se on tahdosta kiinni.
Voimia sinullekin, kaikista eniten säälin juuri lapsia kovaa heille ja tulee jättämään traumoja. Minun mieheni metsästi itselleen nainen joka haluaa heti oman lapsen, tekevät jo. Ihan sekasin koko mies.
säälittää toisaalta, vaikea luonne naisella vielä ei helppo elämä edessä, mut tekihän mies meillekin kurjan tempun.Minä saan lohtua ja voimia lapsistani.Tsemppiä kaikille saman kokeneille!
Oishan se kivaa katella sillä sillä silmällä työkavereita, mut mitä ne mahtais ajatella musta jos kattelisin.. Työpaikalla kun ei ole yhtään miestä... talo täynnä naisia. Ihan heterona ajattelin pysyä;-))
Kun viestintäministeri puolustusvoimien äärilahkon edustujana varsin hurmioituneessa tilassa arvioi nykyistä yhteiskuntamme seksuaalisesti loppuun kulutettua tilaa osumme arvioidessa asiaa ehkä sittenkin tyveen ja nousukkaan hattumaiseen kokoon.Nämä levottomat pellet vehkeilyn mestareiden avustuksella saavuttavat henkseleitä paukuttavien lähes runonomaisten häikäisevien laivamiesten aatteen maailman lyhytnäköisen ilmeen.Nämä jumalan lailla jyrähtävät jättiläiset,hylkyrit.silmänkääntötemppuilijat,elämänilonpilaajat,suurilla kourilla haaraperiään hyväilevät äitelät ahneet yönsä levollisesti nukkuvat pöljästit.
Mitä ihmettä aiot tuolla oikein sanoa???
Mitenkä minusta tuntuu välillä siltä, että naiset on yleistä riistaa työpaikalla. Ja jos et suostu kaatumaan, siitä seuraa jotain ..jopa syrjintää. Ja tää on ihan tosi!
Jos haluat olla miesten kanssa vain hyvä kaveri, se ei käy, vaan pitäis olla jotain enemmän.
nm. iloinen-iita
Tässä ahneuden ajassa hukatut sylit ovat arkipäivää. Pellemäinen Pääministeri,Kyltymättömän katseen omaava,ehkä naisenpuolikasta kokematon kulmakarvagorilla katanen,politiikkaan syntyvä poikanen.Olemme lähestymässä saalistajien rajattomien mahdollisuuksien maailmaa.Masa ja Jyki huolehtii eliitin eduista.Hyvä puoli tässä sirkuksessa on,että kaikilla meillä on sama maali.
Kyllä ne miehetkin yhä enemmissä määrin on riistaa yhtälailla, aina jossain nainen vonkaamassa anna patukkaa, koskettelee, anelee ym ym...eli ei miehetkää tästä pälkähästä pääse. ja jos nainen esimiehenä, nii kyllä se 'helppoja miehiä nipistelee miten mistäkin' jne....Huomattu on...Miehen on paras antaa naiselleen vonkaaminen loppuu...ja palkkakin parempi sen jälestä
Ajattelitko yhtään mitä työpaikkaromanssista seuraa? Lapset kärsii kun äiti/isä viettää aikaansa "työmatkoilla" yms. Ja seurauksena katkera ero. Luulenpa että hyvin harvat ajattelevat loppuunasti, vaan se on hetken kiihkoa, joka sammuu kun arki astuu!
minä rakastuin työkaveriini. oltiin työpari ja meillä oli aina niin hauskaa ja kivaa keskenämme. sitten alettiin nähdä työn jälkeen ja pelleiltiin niinku leikisti et kohta suudellaan ym hassuttelua, ja sit alko tekee kauheesti mieli kokeilla millasta se olis. mies ei ollu yhtään kivan näkönen, vaan ennemminkin ruma, mut hurmas mut luonteellaan.
no, siitä alko sitten pikkuhiljaa, et pussattiin sillee ihan vähän salaa jossain nurkassa piilossa, sit enemmän ja enemmän ja lopulta se muutti mun luo asumaan. 4kk meni tosi kivasti, olin ihan onnessani, mies tykkäs mun lapsista ja leikki ja riehu niiden kanssa, tykkäs mun koirista ja muista eläimistä. kaikki meni hyvin. yhteinen työmatka, töissä livahdettiin välillä vessaan hommailemaan ym.
kunnes napsahti... ekan kerran. mies lähti ryyppäämään kavereittensa kanssa, ja yöllä tuli kotiin kun olin nukkumassa, joskus neljältä, silmät harottaen mihin sattuu, ja repi mut sängystä ylös ja karju et kuka mul on ollu siellä, kenen kans oon nussinu, kelle oon jakanu itteeni? haukku mut ja mun vartalon ja kaiken mussa, mä pelkäsin ihan hulluna ja tärisin ja vollasin et ei oo kukaa ollu, oon nukkunu ym. no sit yht äkkii se laski irti ja alko silittää kauheesti mua ja sopertelee korvaan et kai mä tiedän ettei se mitään pahaa ikinä tekis mulle kun oon nii ihana ja kaikkee... sit nukahti.
aamulla se oli ihan kauhuissaan ja pahoillaan et mitä se oikeen teki. no joku aika siinä ihmeteltiin, mä olin tietysti kilttinä tyttönä järkyttyny ja kauhuissani ja niin hyvä uskonen ettei se enää oo tommonen uudestaan, toi oli vaa joku räyhyviina kohtaus.
meni pari kuukautta, ryyppyretki tuli, ja yöllä alko puhelin soimaan et kuka mulla on siellä? en siis ikinä ollu antanu aihetta epäilyyn, se karju siel et saatana kelle mä annan, kuka sul on siellä, ja haukku taas mut kaikilla tavoin, etten mä ketää saa ikinä ku oon nii kuvottava idiootti ym, tuli taksilla kotiin ja retuutti mua ympäri kämppää keskellä yötä. ja sit sammu.
aamulla miljoona anteekspyyntöä hysteerisen itkun kera, ja anna yks mahdollisuus anna anna anna anna... hyi yrjötys!!!! olin ihan shokissa enkä sit uskaltanu sanoo mitää ku nyökätä vaan ku tiesin et pääsen helpommalla, ja mietin samalla et miten saan ton hullun ulos.
se teki sit kaikkensa, oli niin ihanaa ja kaikkee hemmotteli minkä kerkes ja keksi.
mä pelkäsin ja odotin uutta hulluus kohtausta, enkä uskaltanu pistää sitä pihalle, kun se siis myös uhkas et jos jätän sen ni mua sattuu niin paljon, jos kerron jollekki myös sattuu ym, mut ei se enää ikinä tee pahaa mulle ku oon niin ihana ja sulonen ja parasta mitä voi tapahtua sille.
sen mustasukkasuus oli pitkällä yli hulluuden, se kävi joka päivä muka huomaamattani läpi mun kännykän ja taskut ja laukun, ja meni vielä penkoo autonki. viestit, soitetut ja vastatut puhelut, ja vielä et miten kauan olin puhunu lisää edellisestä kyttäys hetkestä. sit jos oli numero joka ei ollu muistissa se soitti siihen vaik keskellä yötä saadakseen selville kenen kans olin puhunu. esim pojan koulun rehtorille klo 03.30. jos ei kukaa vastannu ni numerotiedusteluun sit mun piikkiin tietty.
ja mä vaan ootin et saan sen ulos. pois. katoamaan. mä pelkäsin niin paljon ja kokoajan olin varuillani ja tarkkailin sen liikkeitä eleitä ja ilmeitä. en ikinä tehny mitään ilman että se ties missä olin. sitte lopulta sain sen lähtemään ku se hyökkäs mun kimppuun partsilla ja alko repii sisään ja naapuri soitti poliisin paikalle kun vihdoin sain suuni auki ja kiljuin minkä keuhkoista irtos.
sit alko piinaaminen. noin kuukauden se vaani ja kyttäs mua, oli mun oven takana ja varastossa oottamassa mua, murtautu autoon nukkumaan ja oottamaan, päivät nukku ryyppäs yöt ja soitti mulle uhkauksiaan, jos en vastaa ni tulee vaik ikkunan läpi ja sit taas sattuu, ja taas huutoo et kuka mul on siellä, kenen kans oon ym ja haukut päälle,mä olin läski ällöttävä idiootti epämuodostunu kuvottava ym
ja sitte säälittävää itkua et ota mut takasin sä oot niin ihana, mä en voi olla ilman sua, ym, itsari uhkailuja, ja taas haukkumista ja syyttelyä, se oli niin hullu ja sekasin. ja mä en koskaan juo, enkä polta, huumeista oon kuullu vaa puhetta, ja sit mulle osuu tommonen hirviö. ja se viel asu loisena mun luona ja ajeli mun autolla ja sano antavansa rahaa ku saa. vuoden se helvetti kesti, tai ne ekat 4kk oli tosi ihanaa.
eli mun työpaikkaromanssi ei oikeen ollu kovin romanttinen kokemus, mutta opettava kyllä. no voisin hyvin tulla toimeen ilman niitä oppejakin. itseluottamus meni ihan nollille ja kun seuraavan kerran aloin seurustelemaan meni yli vuosi ennenkuin suostuin menemään esim saunaan ilman pyyhettä ja olemaan alasti muuallaki kun peiton alla. meni pitkään ennen kuin pystyin uskomaan ettei tapahdu pahaa vaikka mies pari kaljaa joiskin joskus.
minulla hyvä suhde työkaveriin. molemmat olemme sinkkuja ja omat menomme vakiintuneet jo aiemmin ja nyt kiva ainakin töissä nähdä ja sopia iltapäivä"kahveista" tai muusta. Ei häiritse kummankaan lapsia, sen verran isoja ovat jo. Todella hyvä suhde!
Me nähtiin ensimmäisen kerran töissä.Tapailu muuttui seurusteluksi ja seurustelu johti avoliittoon ja nyt on vauva tulossa.Meillä menee todella hyvin.=)
Vellova tuhojuoksu jatkuu.Perämisessä seikkailija matti.Lipevä ulkoministeri huolehtii onnettomuuden toteutumisesta.Sirpaloituva yhteisö luo yhä uusia ampujia ja räjäyttelijöitä.Panssarikilven tarvii kohta jokainen.Yltäkylläinen Presidentti aaponsa kanssa ei välitä.Antaa palaa vesa keskisen viitoittamalla tiellä.Ahneuden julma aika on nyt.
Miksette ottaneet, ota Jumalan siunausta elämäänne?
Avioliitto on kahden ihmisen keskeinen sopimus, sitotuminen.No nyt teitä on kolme. Ei muuta kun päästäkää Jumala sisään.Siitä seuraa siunaus elämässä.
Työpaikalla vietetään paljon aikaa. Siellä opitaan myös näkemään toisen "arkiminä" hyvine ja huonoine puolineen, joten jos rakkaus vielä kestää työpaikalla vallitsevat kiireiset ajat, niin hyvin mahdollista että suhde kestää.
Nainen haluaa monenmonenlaista siitintä.Karhumainen mies jatkaa tehokkaasti sukua.Siittämisessä ja suvunjatkamisessa on romanssi kauempana kuin lähin tähti maapallosta.Työpaikalla syntyvä suhde on kuin perhonen.Siipiään räpyttää hetken.
Löysin nykyisen aviomieheni työpaikalta. Kohta vuosi naimisissa :) Onnellisia ollaan!! Onneksi satuttiin samalle työpaikalle yhtäaikaa. Kyllä tämä oli korkeammissa käsissä suunniteltu ja johdatettu.
voivat johtaa johonkin noin hyvään. Viikonlopunjatkoa teille: ;)))
Mestariverstaan pyövelit,Matti ja hänen aikalaisensa himomies kikkaransa pienuutta pelkäävä lujanlyhyt naistennaurattaja Tuoksahtaa vanhalta siltä.Kun nämä irstailijat hyllyttävät työtätekevän kansan,saavumme ahneuden olotilaasn.
pökköä pesään ja kannustaa suomalaisia sellaiseen.
Ja haluaisin joskus takaisinkin ennen yötä...
samoja nollatutkimuksia kuin että uusperheen lapset ovat onnellsia, mikä vale, jos juttelet joidenkin lasten kanssa, parittomina viikkoina eri vanhemman luona asuminen on stressaavaa...
me ollaan lähdössä... c'om nyt.
Eihän sitä ihastumiselle mitään mahda on se sit työkaveri tai joku muu.
Itse tässä taannoin ihastuin työkaveriini, koskaan se ei mennyt sänkyyn asti, mutta oli vain hyvä olla hänen lähellä. Tunne oli molemmin puolinen, kummallakin oli liian paljon menetettävää joten pidimme jalat maassa. Kyllä sitä voi olla ihastunut ilman seksiäkin.
positiivista oli että ette pettäneet, siis halusitte olla kuitenkin omienne kanssa, se on juuri tahdosta kiinni.
on kumma työpaikalla sattuu olemaan uisein pettämistä toisen kanssa seksualiisessa merkeissä koska eräänä päivänä yllätin opettajan panemassa rehtorin kanssa eikö oo merkillinen juttu seinät hikoilevit spermat seinillä mollemat ulisivat kuin hullut mutta se on vain rakkautta mutta pettää ei saa tv maajussi teija
Tapasin vaimoni 18 vuotta sitten firman työharjoitteluun liittyvällä teoriajaksolla, sitä, jos mitä, voi sanoa rakkautta ensisilmäyksellä. Olemme nyt olleet naismisissa 17 vuotta, eikä ole ollut mitään valittamista. Työpaikalla monet kyselevät miten kestämme toisiamme, kun olemme aina ns. yhdessä töissä ja kotona, vastaamme ettei meitä häiritse, enempi se häiritsee kanssaihmisiä.
kyllä on kumma ?naitteko aina joka päivä? siis panettaako miestäsi?tai petettyä miestäsi koska mä oleen gei ja mä rakastan sun miestäs me ollaan kerran naitu ja nussittu tv inka jalmari
Halutessaan nainen saa.Miehen turhautunut olemus kiihottaa.Eeva sisäisine omionaisuuksineen on miehen varma turmio.Leveä,leväperäinen nainen tuo sisällöltään vain metelin sekamelskan.Aatamin on vaikea hyväksyä.Sekopäinen työpaikkaerotiikka sataa kyyneleiden miljoonasateena joka ikinen päivä ja yö.Nämä mtv3:n aivopehmennetyt Tanjat vilttiketjumiehille vain vinoilevat.Tuommoinen sais painua v.....n
Ja sinä kirjotuksellasi painua miehen kyrpään...Kyrpii tällanen ajattelutapa, huh teitä lapsellisia miehiä!!!!Aikuistukaa
Te varmaan olitte sinkkuja molemmat kun tapasitte. Onnea teille :) Puolison pettäminen on eriasia kuin kaksi sinkkua :)
Ihastuin t.s. kiinnitin huomiotani eräseen työpaikallani työskentelevään henkilöön. Kävimme silloin tällöin yhtäaikaa n.s. tupakkatauolla.
Siinä keskustellessamme ja poltellessamme asiat vaan
alkoivat kehittyä suuntaan. että sovimme viimeinkin yhteisestä illanvietosta.
No nythän näitä yhteisiä iltoja on vietetty jo vuosikausia.
jos näkisitte ne karvanaamat ette olisi yhtään ihastuneita. olen itsekkin mies, mutta toisaalta aina tekee mieli kun näkee ulkopuolisia naisia.
olisi mukavaa että olisi työkaverina joku kiva tyttö
voisi aina tarvittaessa sopivassa paikassa rakastella. ja niitä paikkoja on.
kymmenen vuotta nyt kasassa ja aina vaan paranee, kuormasta syönti on ihan huippua! No kyllähän nämä enemmän on kahden ihmisen kemiaa,mutta itsellä kävi tuuri, joten omasta puolestani voin suositella. Termin "Omasta kuormasta syömisen" on lienee keksinyt joku kateellinen joka on jäänyt nuolemaan näppejään, heh heh....Eikö ole paljon hauskempaa mennä töihin kun on vähän vipinää, duunipäivät tuntuvat aivan liian lyhyiltä jne...
Synninpalkka on kuolema.Huoraaminen, huorinteko on synti.Aika jota elämme on huoruutta rakastavaa aikaa!
Kaikki on luvallista, suvaitsevaisuuden nimissä!
Jumala ei muutu, vaikka aika ja tavat muuttuisivatkin.Hän on sama eilen, tänään ja joka päivä.
Usko se !
niin ja kohta alakaa se oikein "luvallinen" huoraaminen.
Nimittäin pikkujoulut.Ne on tunnetusti sikailua, viinaa otetaan miehet ja naiset tänä päivänä samalla mitalla.Ja sitten kun se hiipivä hölmöys saavuttaa, estot katoaa!
On siinä sitten maanantaina, hävettää ja nolottaa, mitä kaikkea sitä tuli humalapäissään tuon työkaverin kanssa tehtyä, ja omatunto soimaa............mitä jos vaimoni/mieheni saa tietäää :(
Tähänkö vielä Jumala sekamelskaa ja ahneutta lisäämään.Kyllä nämä matit,jyrkit,ilkat pitävät huolen ahneuden ajan säilymisestä ja voimistumisesta.
Lääkkeet auttaisivat suakin ja sun turhautunutta elämäntilannetta!
Pateettista roikkua jossain olemattomassa "jumalassa"...
Oltiin samalla työpaikalla (teollisuustyössä, ei missään konttorissa) avopuolisoni kanssa. Minulla oli äskettäin päättynyt vajaan kuuden vuoden suhde, olin siis sinkku. Avopuolisoni oli myös sinkku. Siinä sitten samalla työkoneella työskennellessä alkoi kiinnostusta olemaan molemmilla.
Aloimme seurustelemaan marraskuussa 1989 ja ostimme asunnon pääsiäiseksi 1990. Nyt marraskuussa tuli täyteen 18 vuotta. Naimisiin emme ole menneet, kun emme ole katsoneet sitä instituutiota mitenkään tarpeelliseksi. Lapsia emme ole tehneet, lähinnä minun vakavan sairauden takia.
Kyllä siis minun mielestäni työpaikka romanssit voivat onnistua aivan hyvin.
Olin aikanaan tosi ihastunut työkaveriin ja hän minuun. Molemmat olimme naimisissa tahoillamme, joten onneksi mitään vakavaa ei tapahtunut. - Nyt eronneena minua ällöttää työkaverina olevat ukkomiehet, jotka milloin tahansa haluaisivat kanssani sänkyyn. Ahdistelu jatkuu vuodesta toiseen, vaikka luulisi vähemmälläkin uskovan, että ukkomiehiin en sekaannu enkä muutenkaan arvosta sellaista touhua.
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
http://koti.mbnet.fi/terorehn/hulluweb/index.php?vastaus=1
Mikä sen ihanampaa, kun työpaikalla on toinen, jota rakastaa sydämmestään. Kaiki juhlat,pikkujoulut, retket ja ym.ym saunaillat saa olla yhdessä.On siis tosi upeeta. Molemmat saavat kyllä riittävästi olla perheensä parissa, etenkin viikonloppuisin. Ja sehän meitä rakastuneita sieppaa....yök...Meidän tiivis suhde on kestänyt lähes 30 vuotta ja jatkuu edeleenkin tosi romanttisena.
Näitä suhteita lisää nämä kannattaa kokea, nämä pitää henkisesti pirteenä. T:Jaana