Mitä teette sitten, KUN työttömyys LOPPUU? Hankitettko uuden kehittävän harrastuksen vai alatte haukkua jotain muuta ryhmää, tunteaksenne itsenne paremmaksi? Sellainen "ongelma", ongelma siis nimenomaan teidän kannaltanne, on nähtävissä, tiedän monta työtöntä, jotka ovat tämän syksyn aikana saaneet vakkaripaikkoja. Vituttaako?
työssäkäyvät
vakkarikirjoittajat
8462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
täysin kyrsiintyneet omaan hommaansa mitä
pakko tehdä.
Niin, kun eivät ole hoksanneet vielä, ettei mitään hommaa ole pakko tehdä ;)
Ottaisivat loparit, kun meillä työttömillä on kuulemma niin lokoisat olot ;D
"Ottaisivat loparit, kun meillä työttömillä on kuulemma niin lokoisat olot ;D..."
Ihmettelenpä tosiaan, mikseivät näin tee. Sama porukka väittää vielä jatkuvalla syötöllä, että töitä on kaikille haluaville näinä työvoimapulan päivinä.
Muutama vuosi loikoillen ihmetellen, mihin kaikki ne sosiaalietuudet sijoittaisi ja kun alkaa viimein kyllästyttää, voisi lähteä käväisemään kaupungilla valitsemassa parhaimman vapaan työpaikan kasan päältä.
..oma lukunsa ovat nämä, jotka huutavat että töitä ja samaan hengenvetoon valittavat pienestä palkastaan ja työn raskaudesta . No kun töitä on, niin ei luulisi olevan mikään konsti mennä ja vaihtaa sitä työpaikkaa, höh. Jos ei osaamista ole muihin tehtäviin, niin turha siitä on työttömille itkeä.
29:n vuoden aikana 10 vakituista työpaikkaa Suomessa ja Ruotsissa.
8:lla eri paikkakunnalla.
Opiskeluaikaisia ei kannata laskea!
Sen lisäksi 5:n vuoden aikana 10 eri mittaista pätkää työttömyysjaksojen välissä.
Palkkaa olen saanut panokseni mukaan.
Kun tyytymttömyys on iskenyt, olen, palkankorotuspyynnön asemesta vaihtanut työpaikkaa.
Palkankorotuksen pyytäminen on minusta alentavaa!
Tämä ei ole mainospätkä vaan kahden viimeisen virkkeesi vahvistus.
Ennakkoluulottomuus, joustavuus ja jonkin tason osaaminen niin ilman kotiseuturakkautta töitä löytyy.
Perhe kulki mukana 8:ssa muutossa neljälle eri paikkakunnalle.
Minä en tiedä noita työllistyneitä koska olen enimmäkseen erakoitunut koneen ja kiljusaavin viereen.
Mutta tottapuhuen olen ollut useamminkin samanlaisessa tilanteessa, en tosin näin pahasti. Kun pääsee töihin on tietysti aluksi jyvinkin iloinen.
Seuraavaksi on vain väsynyt koska kunto on mitä on sohvalla makaamisen jälkeen, unirytmit mitä ovat, sosiaalinen kanssakäynti on kai kaikista rasittavinta erakkoaikojen jälkeen jne.
Samaten alkuun kuuluvat rahavaikeudet koska töissä käyminen maksaa eväitten( toki ihmisen pitää jokatapauksessa syödä, mutta kaurapuuroa evääksi, vähän noloa ja jos ei ole kaffit talon puolesta), matkojen, mahdollisten vaatehankintojen tms kuluttaessa jotain kuvitteellista rahaa mitä ei ole.
Noin kuukaudessa on jo suhteellisen tottunut töissä käyntiin, ainoa huono puoli on se että rahatilanne ei siinä ajassa kerkeä muuttua.
Puolessa vuodessa töisä käynti on jo rutiinia ja velkojakin saanut makseltua sen verran että voi alkaa suunnittelemaan rästiin jääneitä investointeja ihan digiboxista ja uudemmasta tietokoneesta alkaen.
Niin ja siihen se sitten saattaa jäädäkin jos kyseessä on puolen vuoden määräaikainen. Siis suunnittelun asteelle.
Jos paikka on vakinaistettu menee toinen puoli vuotta että alkaa olla kaikki asiat tavanomaisella mallillaan ja jos ei tehnyt liian kalliita pakkoinvestointeja rahaa jää ihan käyttörahaksi ja käydä joskus elokuvissa tai ostaa levyjä tms. turhaa. Sekä koittaa samalla säästää pahan päivän ( mahdollisen uuden työttömyyskauden)varalle.
Ei elämä kovin miksikään muutu työllistymisen takia, eikä etenkään nopeasti. Nettiin on tällä vuosituhannella jo niin addiktoitunut että sen käyttötapa ei muutu, aika kylläkin putoaa murto-osaan. Rahatilanne korjaantuu pikku hiljaa, on isompien investointien aika: keittiö remonttia, auton laittoa, onhan sitä kaikenlaista mikä pitäisi saada maksettu viidessätoista vuodessa ennen eläkeikää. Eläkehän ei tule olemaan kovinkaan korkea koska työura ei ole aukoton.
Jostain syystä ei oikeastaan vituta jos joku työllistyy. On tavallaan onnellinen toisen puolesta, ja samalla kateellinen.
Vaikkakin aloitus oli kehno provo, niin ajattelin kertoa oman näkemykseni asiasta. Jos nyt edes vähän vähenisi tuollainen torveilu.
Työttömyyden loppumisesta minulla on lukuisia kokemuksia.
Yhteinen piirre niissä on harrastuksien VÄHENEMINEN ja muutenkin rajallisempi, yksitoikkoinen elämä!
Työttömänä voin heräillä juuri ennen TV:n aamupäivän sarjaa.
Sen jälkeen kuntosalille 5krt/vko.
Päivittäiset ostokset.
Safkan valmistus.
Iltapäivällä jonkin tallenteen katsominen.
Lueskelua.
Keskustan kiireiden tarkastus.
Seurustelua tuttavien kanssa.
Jne.
Kyllä työttömyyden loppuminen nimen oman vähentää kehittäviä harrastuksia!
Onneksi ei ole näköpiirissä!
Vituttaisi, jos olisi autokuume eikä olisi rahaa ostaa autoa tai muita tavaroita/palveluja. Armeijassa vitutti, kun oli ylempiarvoisia ihmisiä joilla oli valta käskeä. Joskus vituttaa, kun ei osaa käyttää tietokoneita niin kuin koulutuksen saanet nörtit.