Mitä mieltä olette väitteestä, että lapset pilaavat parisuhteen? Tulevat miehen ja naisen väliin vaatien kaiken huomion ja ajan.
Omasta mielestäni parisuhteen tarkoitus on kai alunperin juuri lasten saaminen. Mutta ehkäisyn ja muiden myötä niitä lapsia ei ole pakko tehdä.
Parisuhde toimii lastenkin kanssa, jos parisuhteen osalliset laittavat toisensa lasten edelle eli pitävät huolta toisistaan ja sitten lapsista. Lapsetkin voivat paremmin rakastavassa perheessä.
Monesti käy vaan niin, että varsinki nainen omii lapset ja jättää miehen huomiotta. Mies jättäytyy mahdollisesti vapaaehtoisesti taustatarkkailijaksi eikä osallistu perheen elämään. Näkee naisensa pelkkänä äitinä, eikä enää sinä seksikkäänä ja rakkaana naisena, kuten ennen.
Pitäisikö tajuta, että vaikka tekee lapsia, niin se toinen on silti se sama ihminen kuin ennen niitä lapsia? Lapset mullistaa elämän, mutta eivät lopeta sitä?
Tässäpä miettimistä.
Omasta mielestäni parisuhteen tarkoitus on kai alunperin juuri lasten saaminen. Mutta ehkäisyn ja muiden myötä niitä lapsia ei ole pakko tehdä.
Parisuhde toimii lastenkin kanssa, jos parisuhteen osalliset laittavat toisensa lasten edelle eli pitävät huolta toisistaan ja sitten lapsista. Lapsetkin voivat paremmin rakastavassa perheessä.
Monesti käy vaan niin, että varsinki nainen omii lapset ja jättää miehen huomiotta. Mies jättäytyy mahdollisesti vapaaehtoisesti taustatarkkailijaksi eikä osallistu perheen elämään. Näkee naisensa pelkkänä äitinä, eikä enää sinä seksikkäänä ja rakkaana naisena, kuten ennen.
Pitäisikö tajuta, että vaikka tekee lapsia, niin se toinen on silti se sama ihminen kuin ennen niitä lapsia? Lapset mullistaa elämän, mutta eivät lopeta sitä?
Tässäpä miettimistä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Omasta mielestäni parisuhteen tarkoitus on kai alunperin juuri lasten saaminen."
Vähän kyynisempi (minä) sanoisi, että parisuhde on lasten saamisen seuraus :P.
ole parisuhteen seuraus?
varmaan noin usein käy.
"Monesti käy vaan niin, että varsinki nainen omii lapset ja jättää miehen huomiotta. Mies jättäytyy mahdollisesti vapaaehtoisesti taustatarkkailijaksi eikä osallistu perheen elämään. Näkee naisensa pelkkänä äitinä..."
Joo'o. Noh, sitten sitä kaipaamaansa seuraa tms. voi helposti löytää muualta. Silloin kun mies alkaa kutsua vaimoaan äidiksi (muutenkin kuin lapsille), ollaan jo menossa kohti uusia seikkailuja.
lapset menevät puolison edelle.
mutta lapsia saadaan.
Eivät lapet pilaa parisuhdetta. Muuttavat kylläkin. Vanhemmat siirtyvät keskipisteestä sivummalle, kun lapsi astuu kuvaan. Hän edustaa tulevaisuutta.
tosipaikka on koko ajan.
sanoisi että lapsi on elävä muisto menneisyydestä.
Lapsethan eivät vaadi mitään. Tyhmät aikuiset vaan vaatii sitä huomioonottoa itseensä ja lapsiinsa kohdistettuna. Ja se pilaa parisuhteen.
Jos joku pilaa parisuhteen, niin se on parisuhteen osapuolet, ei kersat.
Aika ajoin sitä voi ottaa vapaata lapsista ja lähteä kaksistaan jonnekkin, tai vaikkapa roudata lapset jonnekkin ja viettää yhdessä aikaa.
Toista voi huomioida aivan kuten ennenkin, ei lapset sitä estä.
Näin se vaan on.
"Monesti käy vaan niin, että varsinki nainen omii lapset ja jättää miehen huomiotta. Mies jättäytyy mahdollisesti vapaaehtoisesti taustatarkkailijaksi eikä osallistu perheen elämään. Näkee naisensa pelkkänä äitinä, eikä enää sinä seksikkäänä ja rakkaana naisena, kuten ennen."
Täydellinen kuvaus omasta elämästäni.
Kuten myös isäni elämstä...
Parisuhde lakkaa olemasta parisuhde siinä vaiheessa kun kuvoon tulee kolmas osapuoli, tässä tapauksessa siis lapsi. Silloin ollaan perhe.
Toisille perhe-elämä sopii vallan mainiosti, itselleni se ei kiireisen elämänrytmin vuoksi sopisi lainkaan.
Jo ennestään vähät kahdenkeskiset hetket puolison kanssa kuihtuisivat olemattomiin, harrastuksiin ei olisi riittävästi aikaa ja energiaa jne.
Asunnossa haisisi seuraavat pari vuotta vauvan kakka ja lämmin maito. Sitäkö haluaisin elämältäni? Ei kiitos.
En juurikaan osaa kuvitella, että kuinka rankkoja potkuja päähän saanut ihminen voi ajattella tätä asiaa niin...?
Siis kun ymmärrän sen, että kaikki eivät lapsia halua. Ei se tunnu olevan jokaiselle elämäntehtävä, mutta hattua nostan niille, jotka sitä nousevaa polvea synnyttää ja kasvattaa...
On ehkä auttamatta selvää, että lapsi menee puolison edelle? Jumankekka! Kukas helvattta siitä lapsesta sit huolehtii ja sen puolia pitää, jos ei sen vanhemmat...ehkä sit polliisi ja sossu?
Lapsen syntymän myötä parisuhde aivan varmasti muuttuu, eikä palaa enää siihen, mitä se on joskus ollut, mutta onko se huono asia? Vanhemmista itsestään riippuu taas se, että kuka jää taka-alalle ja kuka ei... eihän miehen ole pakko pestä käsiänsä muun perheen elämästä?
Tää on aika hankala asia ja vois kai tästä provosoitua ja huutaa omia mielipiteitään sinisenä ilmoille... mutta kyllä näissäkin asioissa taitaa olla omat eronsa yksilötasolla?
Ja muuten, tohon yhteen...ehkä jonkin sortin illuusio, että pari vuotta menee kakan ja happaman maidon tuoksuissa... Sitäkin, mut paras varautua siihen, et seuraavan pariKYMMENTÄ vuotta niitä sotkuja siivoillaan...=)
Siis totta kai pidetään lapsista huolta ja pidetään heidän puolta. Lapset ei vaan saisi olla se "tärkein" juttu, vaan juurikin se parisuhde perheen hyvinvoinnin kannalta. Dr. Phill sanoi tv:ssä että pitää hoitaa parisuhdetta, varsinkin jos on lapsia. Lapset menee siinä sivussa, kun parisuhde on kunnossa. Jos parisuhde on huono, kärsii koko perhe.
Ja Dr. Phill on aina oikeassa
tämän huomasit? Menikö pitkäänkin pohtiessa?