Mä en jaksa olla samaa mieltä että pettäjä on aina syypää kaikkeen tuskaan, itkuun ja masennukseen. Siitä voin olla samaa mieltä että se on tarpeetonta, mutta ilmeisesti hyvin inhimillistä koska sitä tapahtuu todella paljon.
Mua itseäni on petetty ja kyllähän se pahalta tuntui, mutta toisaalta tajusin etten sellaista miestä itselleni olisi halunnutkaan, kun taas itse olen ollut pettäjän roolissa olen kertonut asiasta avoimesti ja lähtenyt onnettomasta suhteesta.
Pettäminen kertoo suhteen laadusta aika paljon, kaikki ei silloin ole niin kuin pitäisi, jos toinen osapuoli on valmis antamaan anteeksi ja suhde on jatkamisen arvoinen, silloin asia pitää käsitellä perin pohjin ja siitä on päästävä yli.
Tapapettäminen on itsensä huijaamista ja se aiheuttaa sitä paljon puhuttua kärsimystä. Kyllä se toinen ihminen huomaa etääntymisen ja kummalliset menot, puhelut ja tekstiviestit yms. Jos asioita salaillaan vuosikausia eikä niistä puhuta ääneen kummankin osapuolen subjektiivinen kärsimys kasvaa. Se johtaa ketkeroitumiseen ja yleistämiseen. Ihminen joka pitää pettämistä eräänlaisena elämäntapana tai pelinä, ehkä jopa koston välineenä, on vaaraksi omalle ja toisten terveydelle.
Kerran pettäneelle se pettäminen voi olla tilaisuus sanoa että suhde ei toimi ja lähteä "hyvällä syyllä" pois suhteesta, ihmiset myös ihastuvat ja rakastuvat koko elämänsä ajan, toiset ajautuvat tätä kautta pettämiseen. - Oma suhde tuntuu nukkavierulta villasukalta ja se uusi nainen/mies tuliterältä Diorin korkokengältä. Siksi suhteen eteen pitää tehdä töitä.
Itse en aio vakiintua ennen kuin löytyy se mies joka on tuon asian sisäistänyt.
Olen yrittänyt pettyneille kavereilleni selittää kariutuneiden seurusteluyritysten jälkeen, mikä pätee myös tähän, että ei me voida koskaan tietää mitä toinen loppujen lopuksi asioista ajattelee ja vaikuttaa siihen millaisia päätöksia hän elämässään tekee. Suhteessa on aina kaksi erillistä ihmistä jotka jakavat arkensa. Ottamalla toista ihmistä huomioon, puhumalla asioista, pääsee jo aika pitkälle.
Tää on mun mielipide.
Mua itseäni on petetty ja kyllähän se pahalta tuntui, mutta toisaalta tajusin etten sellaista miestä itselleni olisi halunnutkaan, kun taas itse olen ollut pettäjän roolissa olen kertonut asiasta avoimesti ja lähtenyt onnettomasta suhteesta.
Pettäminen kertoo suhteen laadusta aika paljon, kaikki ei silloin ole niin kuin pitäisi, jos toinen osapuoli on valmis antamaan anteeksi ja suhde on jatkamisen arvoinen, silloin asia pitää käsitellä perin pohjin ja siitä on päästävä yli.
Tapapettäminen on itsensä huijaamista ja se aiheuttaa sitä paljon puhuttua kärsimystä. Kyllä se toinen ihminen huomaa etääntymisen ja kummalliset menot, puhelut ja tekstiviestit yms. Jos asioita salaillaan vuosikausia eikä niistä puhuta ääneen kummankin osapuolen subjektiivinen kärsimys kasvaa. Se johtaa ketkeroitumiseen ja yleistämiseen. Ihminen joka pitää pettämistä eräänlaisena elämäntapana tai pelinä, ehkä jopa koston välineenä, on vaaraksi omalle ja toisten terveydelle.
Kerran pettäneelle se pettäminen voi olla tilaisuus sanoa että suhde ei toimi ja lähteä "hyvällä syyllä" pois suhteesta, ihmiset myös ihastuvat ja rakastuvat koko elämänsä ajan, toiset ajautuvat tätä kautta pettämiseen. - Oma suhde tuntuu nukkavierulta villasukalta ja se uusi nainen/mies tuliterältä Diorin korkokengältä. Siksi suhteen eteen pitää tehdä töitä.
Itse en aio vakiintua ennen kuin löytyy se mies joka on tuon asian sisäistänyt.
Olen yrittänyt pettyneille kavereilleni selittää kariutuneiden seurusteluyritysten jälkeen, mikä pätee myös tähän, että ei me voida koskaan tietää mitä toinen loppujen lopuksi asioista ajattelee ja vaikuttaa siihen millaisia päätöksia hän elämässään tekee. Suhteessa on aina kaksi erillistä ihmistä jotka jakavat arkensa. Ottamalla toista ihmistä huomioon, puhumalla asioista, pääsee jo aika pitkälle.
Tää on mun mielipide.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uuden alku on sen vanhan loppu. Ja juuri sitä ei mielellään jättäisi.
Jos pettäminen on yksipuolista, se petetty on pakotettu muuttamaan koko elämänsä uusiin puihin.
Lapset menee "jakoon", koti hävitetään, kaikki yhdessä hankittu hajotetaan, yrittäjällä menee myöskin firma jakoon; jos puoliso tekee työtä siinä omassa yrityksessä, sekin on loppu. Tuskin moni ison riidan jälkeen jää työhön (saa jäädä) petturin kanssa samaan yritykseen...
Ja hyvin usein myös ystävät jakautuu kahteen leiriin.
Ja kaikki tämä seurauksena siitä ettei housut pysy jalassa kodin ulkopuolella. Tai ettei pysty puhumaan muille kuin vieraille seksipartnereille.
Ja tämän jälkeen petetyn pitäisi jaksaa elää, useinkin vielä uteliaitten lähimmäisten suurennuslasin alla...
Tässä tulee tuulahdus spoileri sun tulevaisuudesta: You will die alone and bitter my friend. Lycka till jos tuonlaista ihmistä etsit.. Kuulostat juuri sellaiselta ihmiseltä mikä valittaa suhteen asioista, mutta ei ITSE tee niiden eteen mitään. Eli on SEN TOISEN vika kun suhteessa menee huonosti, ja siten olen oikeutettu pettämään.
Onneksi maailmasta löytyy ihan oikeita miehiä, joiden mielestä nainen on muutakin kuin kämpän vakiokalustoa, joka tiskaa, imuroi, käy kaupassa, pesee pyykit, tekee ruoat ja levittää haaransa säälistä kerran viikossa. Ei ole väärin vaatia, vaan tyytyä keskinkertaiseen mukavuudenhalusta.
Tekstini puolsi vain kaikkia jotka ovat syystä tai toisesta pettäneet, täällä kun jotkut näyttää asettavan heidät samalle viivalle murhaajien kanssa.
Mielipide kuulosti varsin kypsältä. Periaatteessa, jos parisuhteessa ei olisi väkivaltaa, niin kaiken pettämisen jälkeenkin olisi ehkä mahdollista rakentaa suhde kasaan, jos kumpikin sitä haluaa.
Pettäminen koston vuoksi loppuu aikanaan.
Pettäminen oman egon pönkittämisen vuoksi loppuu sekin aikanaan.
Pettäminen lapsellisuuden ja moraalin kehittymättömyyden vuoksi on mahdollista lopettaa, jos henkilö itse ponnistelee asian eteen.
Pettäminen himon vuoksikin saattaa loppua ennenpitkää, jos henkisille arvoille annetaan sijaa.
Pettäminen "rakastumisen" vuoksi loppuu myös, jos ihmisellä on itsekuria.
Mutta jos suhteeseen on tullut mukaan väkivaltaa - se on tulppa, joka estää suhteen Fenix-aloituksen. Vaikka kuinka toinen toisistaan välittäisi. Pelko menee selkäytimeen.