Mä usein alle kolmekymmentävuotiaana kuljin itkien, että joku alkaisi rakastaa tätä mun omaa tyyliäni. Kukaan ei alkanut. Mä halusin olla oma itseni. Kun kerran olin nuori olivat hiuksenikin pitkät ja boheemit.
Nyt mä en voi enää yrittää olla oma itseni, koska omana itsenäni kukaan ei hyväksynyt mua. Pukuiduin nuorena kovaa, joka aamu ja olisin meikannut, jos olisi ollut aikaa, mutta ei ollut.
Mä kadun nyt sitä, että en käyttänyt normaalisti sivupeilejä. Ehkä mun vasen poskeni oli liian punainen. Edestä en mitää ulkonäkövirheitä nähnyt! Ainakin minulla oli maailman suorin nenä sivulta! pohdin toisinaan sitä, että jos nenänpäätäni olisi alentanut pari milliä, olisin ollut kaunis puoliksi sivultakin.
Kirjoitan tätä, että edes joku lukisi, mitä rumaksi haukuttu ihminen ajattelee omasta ulkonäöstään.
Koko kahdeksan vuotta jyväskylässä mä painoin 60 kg, joten mun painoindeksi oli noin 22. Mittanikin mä muistan: 80- 72- 96. Se Suomen suurin lantio siis lähestulkoon oli mulla. Mä pidinkin sitä esillä tiukkojen mustien housujen ja vyön kanssa. Pidin yläosasta löysiä paitoja, koska en ollut erityisen ylpeä pienistä rinnoistani kokoa AA.
Pidin punapuun väristä paitaa hyvin kauan, senjälkeen siirryin kirkkaan siniseen. Myös valkoinen ja musta viehättivät minua aina. Talvitakkina minulla oli itsetehty ruskea nahkatakki, jossa oli seitsemän sentin olkatoppaukset. Mieleeni ei ikinä tullut, etteivät ihmiset näkisi, mitkä vaatteet noudattavat vartaloni muotoja ja mitkä eivät.
Nyt harvinaisen rumaksi haukuttuna 43-vuotiaana ulkonäköni on kokonaan miesten tuotetta. Olen syönyt rauhoittavia lääkkeitä ja skitsofrenialääkkeitä nyt jo kolme vuotta ja siksi liikkuminen ei tullut kysymykseen. Olen lihonut 25 kiloa, mutta mitä siitä on väliä. itken kyllä aina kun muistan mielestäni kauniin vartaloni, johon kukaan ei rakastunut. Kuitenkin vartaloni oli Jumalan luomisteko ja Jumala kyllä kostaa luomistekojensa halveksijoille (jos Jumala on).
Itse en nähnyt, että kasvoissani olisi ollut enemmän punaa, kuin normaaleissa hivenen punaisissa tytönkasvoissa. Olin kuitenkin kolme vuotta meikattuna, kun yritin olla kohtelias ihmisille. Työni teen nykyisin myös meikillisenä.
Punainen kasvoissa voi johtua coperosasta, mutta sanotaan, että myös kovat kuukautiset voivat aiheuttaa punaisuutta. Minulla on ollut koko elämäni kovat kuukautiset. Pesin myös kasvojani eri liuottimilla ja ne tuntuivat peseytyvän. Miksi???? Niinpä, jos sitten kun olen vanhus olen täysin vaalea, johtui punaisuuteni vain kuukautisista. Vartalonihan, esimerkiksi käteni, on aina ollut erivärinen kuin kasvoni. Etelän matkan jäljiltä olen itseasiassa vaaleanruskea.
Meikkaamiseni on edelleen kausittaista. Silloin kun minulla on meikitön kausi minua ei saa meikkaamaan edes kuningas Arthur. Kuntotestien mukaan olin ennen hyväkuntoinen. Kuitenkin monet syyt, kuten krooninen unettomuus, pitävät kasvot väsyneinä ja pahan näköisinä.
Nyt kun painan 94 kiloa ja kasvoin etelässä kaksi senttiä 168 senttiin, teen kuntoremonttia. Kohta hirveät kasvonikin kaksoisleukoineen ovat taas säälliset, ehkä. Tarvitaan noin 20 kovaa aerobic tai step tuntia, jotta kasvoni ovat taas muodoissaan. Mutta laihduttaa ei taida kannattaa, sillä lihomisen myötä olen saanut AA rintojeni tilalle jopa c rinnat.
En mä enää itke mun omaa tyyliäni. Mä viihdyn jo tällaisena. Mun nuorta vartaloani mä itken edelleen.
Miksei sitten saisi olla ruma? Uskokaa vain tytöt: ruma ei saa olla. Niinpä ottakaa sivupeilit käyttöön ja TÄYDELLISTÄKÄÄ itsenne. Nuorena en niin välittänyt vasemman puoleni näöstä. Ajattelin, etten olen täydellinen myöskään luonteeltani, joten kasvoissani saakin olla joku pieni feikki.
Hiusteni väriä muuten ei ole. olen tavannut ne áivan vaaleina, ruskeina ja pikimustinakin. Se on sukuominaisuus. Ei minulle kuitenkaan nyt voi vaaleita hiuksia tehdä, niin tumma kuitenkin olen. Kerran vaalennetut hiukseni kasvoivat kahdessa viikossa hiilenmustan hiusjuuren.
Johtuisiko ruman maineeni, etten nuorena käynyt uskonnollisesta vakaumuksestani johtuen juurikaan ravintoloissa. Kirkoissa istuin joka viikko kahdesti. Uskoin, että myös seurakunnissa on elämää.
Ei 40-vuotias nainen voi enää olla kaunis. Kaunis on oltava alle 30-vuotiaana, jos aikoo olla joskus kaunis.
Mitä tekisin toisin: Pukeutuisin sittenkin siksi valomerkiksi, jollaiseksi nuorena itseasiassa olisin tahtonut pukeutua, mutta yritin pysyä ruodussa. Menisin kysymään joltakulta pojalta, onko ulkonäössäni jotakin vialla, kun olen näin yksin.
Sitähän ei pysty arvaamaan, etteivät miehet näe mustia muotoja, harmaita muotoja tai sinisten vaatteiden kauneutta. Muista esimerkiksi pitäneeni lahden kaduilla vedenvihreää villatakkia ballerinakampauksen kanssa. Vasta yli kolmenkymmenen opettelin meikkaamaan huvikseni.
Halveksin kyllä naisia, jotka koko ajan ovat miesten laittamia ja pukemia. jos he eivät pukeudu itse, miksi heidän tyyliään pitäisi ylistää.
Minua ei kukaan mies ole koskaan kammannut, meikannut tai pukenut.
En todella voi tietää, mistä tyylistä miehet pitävät.
mielestäni kasvoistani saisi kauniitkin, varsinkin nykyisenä aikana, kun coperosankin poisto ei enää maksa sitä 10000 Smk, minkä se olisi maksanut vuonna 2000. nykyisin coperosan voi saada pois hyvinkin halvalla. Mistä vaihtuva puna kasvoilla sitten johtuukin.
Itken minä, kun olen siis ruma. Jumala on kuitenkin luonut minut ja ulkonäköni, jota ihmiset ovat masennuslääkkeillä ajan myötä muokanneet.
pidän niin kovasti vaatteista, että voi jos saisin pitää niitä.
Näin minä nyt ajattelen.
Myös miehissä on rumia. Minusta mies saa olla ruma, kunhan on laiha. Nyt yli 40-vuotiaana olen alkanut sietää hivenen pulleita miehiä.
Nyt mä en voi enää yrittää olla oma itseni, koska omana itsenäni kukaan ei hyväksynyt mua. Pukuiduin nuorena kovaa, joka aamu ja olisin meikannut, jos olisi ollut aikaa, mutta ei ollut.
Mä kadun nyt sitä, että en käyttänyt normaalisti sivupeilejä. Ehkä mun vasen poskeni oli liian punainen. Edestä en mitää ulkonäkövirheitä nähnyt! Ainakin minulla oli maailman suorin nenä sivulta! pohdin toisinaan sitä, että jos nenänpäätäni olisi alentanut pari milliä, olisin ollut kaunis puoliksi sivultakin.
Kirjoitan tätä, että edes joku lukisi, mitä rumaksi haukuttu ihminen ajattelee omasta ulkonäöstään.
Koko kahdeksan vuotta jyväskylässä mä painoin 60 kg, joten mun painoindeksi oli noin 22. Mittanikin mä muistan: 80- 72- 96. Se Suomen suurin lantio siis lähestulkoon oli mulla. Mä pidinkin sitä esillä tiukkojen mustien housujen ja vyön kanssa. Pidin yläosasta löysiä paitoja, koska en ollut erityisen ylpeä pienistä rinnoistani kokoa AA.
Pidin punapuun väristä paitaa hyvin kauan, senjälkeen siirryin kirkkaan siniseen. Myös valkoinen ja musta viehättivät minua aina. Talvitakkina minulla oli itsetehty ruskea nahkatakki, jossa oli seitsemän sentin olkatoppaukset. Mieleeni ei ikinä tullut, etteivät ihmiset näkisi, mitkä vaatteet noudattavat vartaloni muotoja ja mitkä eivät.
Nyt harvinaisen rumaksi haukuttuna 43-vuotiaana ulkonäköni on kokonaan miesten tuotetta. Olen syönyt rauhoittavia lääkkeitä ja skitsofrenialääkkeitä nyt jo kolme vuotta ja siksi liikkuminen ei tullut kysymykseen. Olen lihonut 25 kiloa, mutta mitä siitä on väliä. itken kyllä aina kun muistan mielestäni kauniin vartaloni, johon kukaan ei rakastunut. Kuitenkin vartaloni oli Jumalan luomisteko ja Jumala kyllä kostaa luomistekojensa halveksijoille (jos Jumala on).
Itse en nähnyt, että kasvoissani olisi ollut enemmän punaa, kuin normaaleissa hivenen punaisissa tytönkasvoissa. Olin kuitenkin kolme vuotta meikattuna, kun yritin olla kohtelias ihmisille. Työni teen nykyisin myös meikillisenä.
Punainen kasvoissa voi johtua coperosasta, mutta sanotaan, että myös kovat kuukautiset voivat aiheuttaa punaisuutta. Minulla on ollut koko elämäni kovat kuukautiset. Pesin myös kasvojani eri liuottimilla ja ne tuntuivat peseytyvän. Miksi???? Niinpä, jos sitten kun olen vanhus olen täysin vaalea, johtui punaisuuteni vain kuukautisista. Vartalonihan, esimerkiksi käteni, on aina ollut erivärinen kuin kasvoni. Etelän matkan jäljiltä olen itseasiassa vaaleanruskea.
Meikkaamiseni on edelleen kausittaista. Silloin kun minulla on meikitön kausi minua ei saa meikkaamaan edes kuningas Arthur. Kuntotestien mukaan olin ennen hyväkuntoinen. Kuitenkin monet syyt, kuten krooninen unettomuus, pitävät kasvot väsyneinä ja pahan näköisinä.
Nyt kun painan 94 kiloa ja kasvoin etelässä kaksi senttiä 168 senttiin, teen kuntoremonttia. Kohta hirveät kasvonikin kaksoisleukoineen ovat taas säälliset, ehkä. Tarvitaan noin 20 kovaa aerobic tai step tuntia, jotta kasvoni ovat taas muodoissaan. Mutta laihduttaa ei taida kannattaa, sillä lihomisen myötä olen saanut AA rintojeni tilalle jopa c rinnat.
En mä enää itke mun omaa tyyliäni. Mä viihdyn jo tällaisena. Mun nuorta vartaloani mä itken edelleen.
Miksei sitten saisi olla ruma? Uskokaa vain tytöt: ruma ei saa olla. Niinpä ottakaa sivupeilit käyttöön ja TÄYDELLISTÄKÄÄ itsenne. Nuorena en niin välittänyt vasemman puoleni näöstä. Ajattelin, etten olen täydellinen myöskään luonteeltani, joten kasvoissani saakin olla joku pieni feikki.
Hiusteni väriä muuten ei ole. olen tavannut ne áivan vaaleina, ruskeina ja pikimustinakin. Se on sukuominaisuus. Ei minulle kuitenkaan nyt voi vaaleita hiuksia tehdä, niin tumma kuitenkin olen. Kerran vaalennetut hiukseni kasvoivat kahdessa viikossa hiilenmustan hiusjuuren.
Johtuisiko ruman maineeni, etten nuorena käynyt uskonnollisesta vakaumuksestani johtuen juurikaan ravintoloissa. Kirkoissa istuin joka viikko kahdesti. Uskoin, että myös seurakunnissa on elämää.
Ei 40-vuotias nainen voi enää olla kaunis. Kaunis on oltava alle 30-vuotiaana, jos aikoo olla joskus kaunis.
Mitä tekisin toisin: Pukeutuisin sittenkin siksi valomerkiksi, jollaiseksi nuorena itseasiassa olisin tahtonut pukeutua, mutta yritin pysyä ruodussa. Menisin kysymään joltakulta pojalta, onko ulkonäössäni jotakin vialla, kun olen näin yksin.
Sitähän ei pysty arvaamaan, etteivät miehet näe mustia muotoja, harmaita muotoja tai sinisten vaatteiden kauneutta. Muista esimerkiksi pitäneeni lahden kaduilla vedenvihreää villatakkia ballerinakampauksen kanssa. Vasta yli kolmenkymmenen opettelin meikkaamaan huvikseni.
Halveksin kyllä naisia, jotka koko ajan ovat miesten laittamia ja pukemia. jos he eivät pukeudu itse, miksi heidän tyyliään pitäisi ylistää.
Minua ei kukaan mies ole koskaan kammannut, meikannut tai pukenut.
En todella voi tietää, mistä tyylistä miehet pitävät.
mielestäni kasvoistani saisi kauniitkin, varsinkin nykyisenä aikana, kun coperosankin poisto ei enää maksa sitä 10000 Smk, minkä se olisi maksanut vuonna 2000. nykyisin coperosan voi saada pois hyvinkin halvalla. Mistä vaihtuva puna kasvoilla sitten johtuukin.
Itken minä, kun olen siis ruma. Jumala on kuitenkin luonut minut ja ulkonäköni, jota ihmiset ovat masennuslääkkeillä ajan myötä muokanneet.
pidän niin kovasti vaatteista, että voi jos saisin pitää niitä.
Näin minä nyt ajattelen.
Myös miehissä on rumia. Minusta mies saa olla ruma, kunhan on laiha. Nyt yli 40-vuotiaana olen alkanut sietää hivenen pulleita miehiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että olet ruma nimenomaan omasta mielestäsi, et muiden. Jos kasvojen punaisuus on ongelma, käy ihotautilääkärin luona; ehkäpä kosmetologillakin olisi sinulle pieniä vinkkejä, joilla saisit ulkonäkösi itseäsi miellyttävämmäksi. Monet lääkärit ja melkein kaikki kosmetologit ovat sitä paitsi naisia, joten jonkinlainen mieskammosi ei liene esteenä visiitille.
Kannattaa kuitenkin käydä myös tapaamassa sitä lääkäriä, joka on lääkityksesi määrännyt, jos vaikka pahaa oloasi voisi lieventää lääkitystä tarkistamalla. Olet varmaan käynytkin ammattiauttajien luona, mutta kannattaisi käydä ihan säännöllisesti. Kun kerran käyt töissä ja jaksat lomailla etelässä, olet ihan kohtuullisen toimintakuntoinen (ja tuo vaaleanruskea iho kuulostaa tosi nätiltä).
Jätä nuo jumalajutut pois, kun ne kerran ahdistavat sinua. Jumalat on keksitty ihmisten pelottelemiseksi, syyllistämiseksi ja kurissapitämiseksi, ja näyttäväthän ne siinä roolissa toimivankin. Avaimet parempaan oloon löytyvät näkyvästä maailmasta, eivät keksityistä syyllisistä.