kautta jos hoidetaan ja tietenkin siksi että sairaus on näissä häirityissä ja häirikköjen itsensä ei pidä koskaan myöntää omaa sairauttaan tai joutua tunnustamaan tekojaan! Hyvä vaan että häiritty lähtee häiritsemästä työpaikan hyvää henkeä ja yhteiseloa!
kiusatut ja häirityt
hoidetaan työterveyshuollon
141071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei ketään sellaista, joka normaalisti käy töissä ja hoitaa työnsä ja pitää normaalit hyvät työpaikkaihmissuhteet työkavereihinsa, kiusata.
Ongelmana ovat paranoidit jotka luulevat että heitä kiusataan. Heidän tosiaan kannattaa lähteä myrkyttämästä työpaikan hyvää henkeä.
Torvi.
Onko jo silmukka kaulan ympärillä niin kireällä, että pitää tännekin tulla jaakaamaan noita "totuuksia", jotka jo tiedetään paskanjauhannaksi ainakin täällä pyöreän maapallon puolella.
Lentelevätkö keijut pääsi ympärillä ja helisevät korviisi noita ihania utopioita, vai mummovainaasiko se sieltä hautapaadesta huutelee?
Kyllä me ollaan teitä kuutiopäitäkin koitettu hoivata, ymmärtää ja tukea, mutta kun mikään ei riitä ja aina teidän pitää päästä riitelemään ja raivoamaan, kun teitä toisten "älytön kiltteys sylettää". Suoraan sanottuna kyllästyttää. Olisi töitä, mitä pitäisi tehdä, ja vapaa-aika kuluisi omiinkin menoihin ja kotielämään, niin miksi teille pitää olla koko ajan huomiota antamassa?
On se kumma kun ei kaikki voi olla niitä "tavallisia", jotka tekee mitä lystää, puhuu mitä sylki suuhun tuo ja katsoo oikeudekseen sanoa ääneen, mitä ikinä houreita muista ajatteleekin. Meillä "vääränlaisilla" se on aina se vastuu tulkita kaikki paska jotenkin oikeinpäin. Piski haluaa vain tehdä tuttavuutta, kun kusee kintuille tai puree käteen? Ok, taputanpa piskiä, niin johan taas häntä heiluu...
Vai ei sellaista ihmistä kiusata, joka tekee työnsä hyvin ja noudattaa ns. hyviä käytöstapoja työpaikallaan.
Kiusaamisen ei tarvitse liittyä mitenkään henkilön työntekoon tai käyttäytymiseen vuorovaikutustilanteissa. Yleensä kiusatulla onkin enemmän ns."selkärankaa" kuin muilla työyhteisössä.
Kiusaamisen yleisin aiheuttaja on kateus ja kateutta työtovereissa voi aiheuttaa lähes mikä tahansa asia, joka poikkeaa jollakin tavalla heidän elämänsä arjen kokemuksista.Toisin sanoen, jokin mitä heillä ei ole ja jonka he haluavat toiselta pois.
Toinen asia,joka aiheuttaa työpaikkakiusaamista on ahdasmielisyys, mitään erilaista ei suvaita, kaikkien tulisi ajatella ja olla samanlaisia työpaikalla, jotta tulisivat hyväksytyksi joukkoon.
Kiusatuksi voi joutua kuka tahansa työyhteisössä riippumatta iästä, sukupuolesta, taustasta, työtehtävästä, käyttäytymisestä, työn suorittamisen tasosta, perhetilanteesta yms.
Et ilmeisesti ole koskaan kyseenalaistanut työkaveriisi kohdennettuja moitteita ja huhupuheita tai huonoa käytöstä(jos olet sellaista sattunut näkemään tai kuulemaan, en tiedä).
Omalla toiminnallasi mahdollistat työpaikkakiusaamisen omalla työpaikallasi.
Elämme 2000-lukua,kaikkien ei tarvitse olla "samanlaisia", työpaikallakaan.
Onko sinun tosiaan noin paha olla? Pura vaan se ulos, se ehkä helpottaa. Sinun kyllä kannattaisi hoitaa itsesi henkisesti kuntoon, tai sitten kääntyä ammatti-ihmisen puoleen... tuollainen "sapetus" vie sinulta itseltäsi voimia ja poltat itsesi loppuun.
Tiedän yhdestä firmasta jota kuulemma kiusattiin ja hän pääsi näistä harhakuvitelmista eroon sillä, että kävi juttelemassa psykiatrille 10 kerran terapiaistuntosarjan.
Ensin kertausta:
"Piski haluaa vain tehdä tuttavuutta, kun kusee kintuille tai puree käteen? Ok, taputanpa piskiä, niin johan taas häntä heiluu... "
Anteeksi, mutta en ole mikään ammattilainen, joten tuskin pystyn sinua auttamaan. Mitä jos pyytäisit anteeksi, jos olet ollut paha jollekulle. Ihmiset yleensä ymmärtävät, kun selittää ("oli huono päivä" tms.) ja vaivautuu pahoittelemaan omaa käytöstään, sen sijaan että mitätöisi toisen reaktion.
Tässäkin selvästi liioittelet minun reaktiotani (kirjoitustani) ja vedät siitä hyvin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä joko a) koska ne ovat sinulle suotuisia tai b) koska olet oikeasti harhainen, etkä edes osaa kuvitellakaan olevasi väärässä.
Aika pitkälle menevää asioiden kieltämistä tuo tuntuu olevan, että noin yksilöön yleistämällä ratkaistaisiin kaikki kiusaamisongelmat.
Olen minä törmännyt sellaiseekin tapaukseen, missä yksi nuori tyttö todella kuvitteli, että häntä kiusataan. Hänestä tuntui siltä, että kaikki puhuvat hänestä pahaa, jos hän ei ollut paikalla. Oli se tuskallista yrittää selittää, että koittaisi nyt vaan tulla porukkaan mukaan, ei me häntä elävältä syödä, mutta kun ei auttanut. Hänellä oli niin rankat kokemukset nuoruudesta, ettei hän kerta kaikkiaan selvinnyt ns. normaalityöpaikassa, olisi pitänyt löytyä hänelle joku kaveri tueksi.
Syyttävä sormi osoitti sillä kertaa pomoon, joka otti tytön töihin, muttei järjestänyt ketään häntä avustamaan, vaan heitti hänet vaan kylmiltään meidän muutenkin kiireisten keskelle. Vastuu jäi koko tiimille ja kaikki olivat ihan ihmeissään. Pomo ei ottanut meidän avunpyyntöjämme kuuleviin korviinsa.
Ei se yksi esimerkki kuitenkaan tarkoita, että kaikki kiusatut olisivat jotain vainoharhaisia, enemmän niitä luulotautisia ym. häiriöisiä löytyy kiusaajien keskuudesta. Juuri em. tapaiset kriisitilanteet saavat kiusaamistilanteita puhkeamaan, kun joku vittuuntuu lopullisesti ja alkaa kostaa omaa pahaa oloaan lähimpiin työkavereihinsa, oli heissä "syytä" tai ei. Kukapa "tervemielinen" sitä pomonsa kimppuun kävisi? Tai onhan niitäkin.
Se on hirvittävän surullista, jos joku joutuu kiusaamisen vuoksi lääkekuurille ja käymään terapiassa. Kyllä se tarpeen on, koska kiusaaminen koskettaa niin syvältä: siinä alkaa väkisin epäillä itseään, pelkää toimeentulonsa ja tulevaisuutensa puolesta ja kärsii hirvittävistä aggressiivisista tunteista, kun haluaisi suurinpiirtein kärventää ja nylkeä kiusaajansa elävältä. Pelon ja vihan aiheuttama adrenaliinihyöky voi olla niin kova, että pelkää jopa kuolevansa.
Mutta kaikkein pahin ja pitkäaikaisin vaurio syntyy, kun kiusattua syyllistetään, aivopestään ja manipuloidaan. Niinhän siinä monta kertaa tapahtuu, kun uhria aletaan "hoitaa" ja valmentaa palaamaan työpaikalle. Pitäisi aina hoitaa koko työyhteisöä, oli se varsinainen syy kenessä tahansa, koska varmasti tapaus koskettaa kaikkia ja saa aikaan lisää pelkoja, epävarmuutta ja epämääräisiä huhuja. Avoimuus ja käytännöllinen selvittely auttaa paremmin, kuin psykologisointi ja yhteen yksilöön kohdistuva "hoito".
Ongelmien kieltäminen ja lakaiseminen maton alle ei edistä yksilön eikä työyhteisön kehittymistä ja hyvinvointia.
Ongelmien lakaiseminen maton alle ei auta olet oikessa. Tässä vaan suurin syy on yhtiöiden imago
ja julkisuutta asioissa pelätään. Ei vaan tule
mieleen miten jatkossa tilanne jatkuu, kun mitään
ei tehdä. On vaan niin pirun suuri kynnys myöntää
pomon olleen väärässä ja toimineen väärin.
Helpompaa on eroittaa työntekijä kuin pomo.
Sama ongelma firmoilla kuin vaikeuksiin joutuneilla ihmisillä: pelätään, mitä muut ajattelee ja kärsiikö imago!
Silti eikö se (yksilö- tai yritystasolla), joka pystyy RATKAISEMAAN vaikeatkin ongelmat ja SELVIYTYMÄÄN pahoistakin kriiseistä, ole kuitenkin pätevämpi ja luotettavampi yhteistyökumppani kuin sellainen, joka kompastuu heti ensimmäiseen esteeseen tai tekee taikauskon vallassa rituaalimurhan "jumalien" (markkinavoimien/imagon/työyhteisön/yhteistyökumppanien) lepyttämiseksi?
Asioita ei ajatella nenää pidemmälle, jos yritys pelkää huonoa mainosta asiakkailleen, imagon menetystä.
Hyvää mainosta yritykselle olisi se, että ongelmat käsitellään, kun niitä syntyy, jokaisessa yrityksessä on joskus ongelmia.
Ollaan vastuullisia eikä lakaista ongelmia maton alle tai peitellä niitä viimeiseen asti.
Olisi hyvä miettiä, että kumpi toimintatapa kuullostaa asiakkaasta hyvälle, se että ongelmat ratkaistaan vai se, että niitä peitellään?
Jos peitellään, niin kuinka yksikään asiakas voi enää luottaa tällaiseen yritykseen, kun peittelyt tulevat julki?
Sama firmahan voi peitellä yhtä hyvin myös esim. sopimusrikkomukset asiakkaalta tai palveluissa tapahtuneet munaukset, joista on koitunut haittaa asiakkaalle.
Miksiköhän sinua sitten kiinnostaa tämä palsta, ettet vain tullut katsomaan että onko oma urhisi täällä ?? Eikö sinulla ole edes vapaa-ajallasi muuta elämää kuin pyöriä kiusattujen parissa.. oletkohan hieman häiriintynyt. mietippä sitä??
kirjoittelet
vapaasti kiusata miespappeja, jotka eivät voi puuttua asiaan
eikö joskus ollut tilasto, että srk:issa on puolessa huono henki...
tiedät,jossa saa kieltäytyä tekemästä töitä "väärän" sukupuolen perusteella?
Kiusattujen mukaan esimiehet yleensä lässyttää ja on niin hellanlettas sentään niin mukavia olevinaan kun joku kiusaamisesta ärsyyntynyt lähtee pois. Työntekijäkiusaajat sen sijaan suuttuvat, että miten ihmeessä tuo kiusattumme kehtaakin lähteä pois! Ovat raivoissaan, kun kiusaamisensa uhri otti ja lähti, sillä kiusaajilla meni työ hukkaan, he kun olisivat niin mielellään nähneet kerta toisensa jälkeen kun uhrinsa romahtaa.
Kiusaajien mielestä heillä on oikeus vittuilla joka päivä 8 tuntia putkeen ja siksi kiusattu ei saisi lähteä pois työpaikasta. Se muka loukkaa kiusaajien oikeuksia tuhota ihmisen elämä. Kiusaajat ovat usein manipuloijia, he eivät koskaan tee mielestään mitään väärää. Heidän mielestään kiusattu ansaitsee kaiken sen pahuuden, mitä kiusaajat syytävät kiusatun niskaan. Sitten he suuttuvat ja pitävät petturina kiusattua, joka päättää lähteä muualle työhön.
Kiusaajat ovat usein tunteettomia, piruja joilla ei koskaan tule huono omatunto mistään muusta kuin siitä, että eivät saaneet kiusattua joitakin hengiltä. Kiusaajilla on siis omasta mielestään oikeus pilata sellaisen ihmisen elämä ja terveys jota eivät jostain syystä siedä.
Kiusaajat ei aina saa kotona kiusata lapsiaan tai puolisoaan tarpeeksi, joten kiusaavat sitten työkavereitaan.
Useimmat työpaikkakiusaajat ovat olleet koulukiusaajia, tuhonneet jo kouluaikoinaan monen oppilaan itsetunnon.
Kaikki työkaveritkin uskotteli, että eihän sulla oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin "alistua". Pomotkin olettivat, että tulen sairasloman jälkeen uutena ihmisenä ja nöyränä poikana takaisin ja inisemättä keitän kahvit, kuuntelen murheet, teen laiskureiden työt, otan kaikki virheet vastuulleni ja annan rääkätä itseäni henkisesti ja mukiloida fyysisesti.
Kyllä naamat venähti, kun lähdinkin ihan muualle töihin. Firmasta oli muutamassa vuodessa lähtenyt jo monta ihmistä samasta syystä, mutta firmassa vaan ihmeteltiin, että onpas kummaa väkeä noi uudet, kun ne ei kauan viihdy. Eikö ne oikein sopeudu, vaikka Meidän Firmassa on aina oltu kuin Yhtä Suurta Perhettä.