Tässäpä oiva kysymys johon haluan paljon vastauksia niin miniöiltä kuin anopeilta ja lisäksi syitä miksi ei olisi yhteisiä tapaamisia joulun aikaan miehen kotona tai miksi haluatte niin olevan jatkossa kaikkien kokoontuvan samaan tilaan, vaikka pakolla vai?
Onko jotain tapauksia miksi miniä ei esimerkiksi ole tervetullut anopille jouluna ?
Ja onko se aina miniän syy jos välit on poikki?
Olsi kiintoisaa kuulla erilaisia näkemyksiä näistä asioista.
Onko jotain tapauksia miksi miniä ei esimerkiksi ole tervetullut anopille jouluna ?
Ja onko se aina miniän syy jos välit on poikki?
Olsi kiintoisaa kuulla erilaisia näkemyksiä näistä asioista.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Omassa lapsuudenkodissani oli perinne, että koko suku kokoontuu jouluksi saman katon alle. Siinä oli niin miniät kuin vävytkin sulassa sovussa. Äitini ei pitänyt rajaisia kenenkään kohdalla. Lapsia oli parhaimmillaan yli 20 joulunvietossa kotipirtissäni. Tunnelma oli kotoinen ja lämmin.
Itse kutsuisin mielelläni lapseni perheen jouluksi mummolaan, mutta tiedän, että miniäni ei suostu siihen järjestelyyn, joten viettävät joulunsa kuten parhaaksi katsovat.
Ovatkin sitten viettäneet ne miniän suvun luona.
Miniäni on aina tervetullut kotiini ja sen hän tietää. Ei ole mitään syytä miksi ei olisi, hän on poikani vaimo ja lastenlasteni äiti ja näinollen katson hänen kuuluvan myös meidän sukuun vaikka hän itse sen kieltääkin.
Jos välit on poikki miniällä ja anopilla niin kyllä se on myös miniän syy. Kumpikaan osapuoli ei voi olla täysin syytön välirikkoon.
Joulu on minulle lämpimiä muistoja, helliä tunteita ja hyvää mieltä. Sen kaiken haluaisin jakaa myös lähimmäisteni kanssa kuten aikoinaan omat vanhempani niin tekivät.
Ihmisillä on erilaisia tapoja viettää joulua. On ihanaa jos kaikki pystyvät sulassa sovussa olemaan, mutta aina ei miniä todellakaan tule anopin kanssa toimeen. Ja tottakai molemmissa on vikaa jos ei toimeen tulla. Mutta kyllä anopilla on suurempi valta kun nuori miniä tulee sukuun. Kyllä anoppi vaikuttaa suhteen luomiseen enemmän.
Olen itsekin anoppi ja alusta asti ottanut miniän huomioon. Kyllä miniä ja poikani luovat oman elämänsä. En minä sano heille, että kun meillä on näin aina tehty niin sitä jatketaan edelleen, eikä oteta toisten mielipiteitä huomioon.
varmaan myös miniäsi äiti, joten on kai selvää, että miniäsi äidin tuntee ovat tärkeämpiä miniällesi kuin sinun tunteesi. Toivottavasti oma tyttäresi haluaa viettää joulujaan sinun luonasi. (JOs sinulle siis on tytär siunaantunut.)
Jos anopilla olisi se valta päättää miniän ja anopin suhteesta niin me olisimme miniäni kanssa pitä ylimmät ystävät. Näin ei kuitenkaan ole KOSKA miniäni ei sitä tahdo. Siis valta on miniälla ja hänen tahtoaan noudatetaan.
Ei tulisi koskaan mieleenikään sanoa poikani perheelle, että meillä on näin totuttu tekemään ja te saatte omaksua saman tavan. Ei todellakaan ! Ovat saaneet aivan rauhssa muodostaa omat tapansa ihan kaikessa ja saavat tehdä sen jatkossakin.
Ainut asia mitä olen heiltä ollut vailla, on se, että saan tavata lapsenlapiani joskus ja olla heidän kanssaan.
oletkin fiksu ja osaat ottaa muutkin huomioon.
Kyllä se voi olla yksin anopin vika kun/jos ei tulla toimeen. Meillä sellainen tapaus että kaikki pitää tehdä hänen tahtonsa mukaan ja jos ei suostuta - suuttuu kuin pikkulikka. Paiskoo luuria korvaan, irvistelee ja mököttää, ei edes puhu kuin esim.pojalleen meillä ollessa jos suutahtaa minuun vaikka siksi kun en lähde mukaan jonkun sukulaisen luo juuri sillä hetkellä kun hän haluaa (ollaan miehen kanssa vaikka just käyty tai asutaan niin liki että voidaan käydä koska vain eikä silloin just kun anoppi on vierailulla). Ja ihan nätisti kieltäydytään jos hänen suunnitelmat ei meille sovi, minut on kasvatettu ottamaan muút huomioon ja aina ensiksi yritetaan hyvällä ja nätisti - mutta jos ei kymmenenkään ein jälkeen uskota, menee se hermo minultakin.
Ja todellakaan ei vietetä joulua (aatto ja joulupäivä) missään muualla kuin keskenämme kotona. Saa viettää kuten tahtoo ja heräillä ja mennä nukkumaan kuten tahtoo. Saunoa ja syödä ja ulkoilla lasten kanssa ihan kuten huvittaa meitä perheenä.
"Jos välit on poikki miniällä ja anopilla niin kyllä se on myös miniän syy. Kumpikaan osapuoli ei voi olla täysin syytön välirikkoon."
Kyllä yhdenkin ihmisen toilailut riittävät välirikkoon!!! Onko se miniän vika välirikossa, kun anoppi on väkivaltainen lapsenlapsiaan kohtaan eikä miniä halua sen takia olla tekemisissä anopin kanssa?! Minun anoppini on henkisesti sairas ja tekee henkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsiamme kohtaan. On todellakin olemassa niin hirviömäisiä ihmisiä että on parempi pistää välit poikki kuin antaa pahojen juttujen tapahtua.
Joulun vietto on muuttunut vuosikymmenien saatossa. Sen varmasti kokevat nuoremmatkin ihmiset.
Vanhemmat muistavat lapsuutensa jouluvalmistelut maalaistaloissa ja kirkonkylissä. Suursiivouksella aloitettiin ja kaiken maailman leipomiset tulivat seuraavaksi. Lipeäkalan liottamiset, kinkun suolaus itse jne. Vieraita sitten majoitettiin joka puolelle, lahjoja ei juuri saatu, rahaa ei ollut, eikä oikein lahjakauppojakaan. Itse tehtiin lahjat ja iloittiin, kun sellainen oli kuusen alla itsellekin.
Nyt on koko se maailma poissa, kodit ovat pienet, suvut ovat pienet, siivoukset tehdään kuten normaalisti. Kukapa tyhjentäisi enää komeroitaan parvekkeelle juuri jouluksi, sillä harva viettää joulunsa vastasiivotussa komerossa.
Kutsut pitäisi esittää tilojen ja varojen mukaan. Ikävä kyllä, on vielä vallalla se kuvitelma, että mummula on se paikka, jonne PITÄÄ kerääntyä joulua viettämään.
Kun viettämisestäkään ei oikein voi puhua samalla sävyllä kuin lapsuuden jouluista, eli kirkkomatkoineen ja evankeljumeineen, joululauluineen ja piirileikkeineen, vaan nykyjoulua vietetään lahjapakettien keskellä ja ylensyöneinä, niin tuntuu hassulta, että mummulaa vielä pidetään niin tärkeänä tässä kuviossa.
Muutokset ovat niin vaivihkaisia, että emme sitä vieläkään ole käsittäneet.
Koko joulu on kaupallistunut sellaiseen muotoon, että vanhimmat jolunviettäjät ovat jo aikaa sitten väsyneet koko touhuun. Sitä ei kuitenkaan haluta edes kuulla saati ymmärtää.
Vanhukset pannaan vuodesta toiseen tekemään joulua nuorille ja toimintakykyisille suvun jäsenille.
Miten sitten toimitaan, kun vanhat eivät enää todellakaan jaksa ja voi?
Otetaanko sitten se kortti, jota täällä heilutellaan jatkuvasti, että koska ei mummu hoitanut lapsia, kun nämä olivat vauvaikäisiä, on turha haikailla jouluviettoja nyt 30 v. myöhemmin?
En minä ainakaan ajattele, että jos äitini ei nyt jaksa hoitaa lastamme, en kutsuisi häntä joulujemme viettoon nyt tai tulevaisuudessa. Tottakai kutsun oman äitini! Hän on tehnyt meille joulun lapsuudessa, johon kuului isovanhemmat. Nyt minä teen lapselleni joulun, johon kuuluu isovanhemmat, jos haluavat.
minä (50 v.) ja äitini (73 v.) leivomme ja paistamme (piirakat, laatikot) yhdessä maalla synnyinkodissani kaikille jouluvieraille (maksamme tarpeet porukassa). Jouluvieraina käyvät veljeni perheineen. Siinäpä lahjaa tarpeeksi. Lapseni taas viettävät Joulunsa omassa kotona joulupukkeineen ja lahjoineen. Käyvät Tapanina, jos käyvät. Jouluaattona syödään minun mökissäni (samalla rannalla) hirvipaistia ja Joulupäiväinänä me taas syömme äitini luona metsopaistia (ellei, niin karjalanpaistia, joskus jopa sorsapaistia). Aattona myös saunomme meillä ja käymme porukalla haudoilla ja aattohartaudessa klo 15.00. Tämmöistä Joulua ! Puhelut lapsille ja lapsenlapsille tietysti," mitä pukki toi" ?
En ole. Olen lukenut tätä palstaa pitkän aikaa, ja saanut monta kertaa lukea sen uhkauksen, että on ihan turha tulla pyytämään mitään sitten kun itse on vanha ja väsynyt, kun ei nyt kelpaa olla lapsenlapsen kanssa viikonloppuja, että vanhemmat vähän saavat omaa aikaa.
Luepas itsekin, niin huomaat. Oletan, että suurin osa nuorista ihmisistä on tätä mieltä, koska kukaan ei koskaan torju tällaista ajatusta.
On väärin, että isovanhemmat katsotaan kyynisiksi sen vuoksi, että pelkäävät tulevaisuudessa juuri noin käyvän.
Kirjoittajat usein vielä ovat asennoituneet sille kannalle, että vanhukset tulevat rukoileman apua ja huomiota nuoremmilta suvun jäseniltä, ja silloin heillä on ilo ilmoittaa, että apua ei tipu.
Mistä me tiedämme, ovatko uhkaukset totta vai ei?
En minä ainakaan tunne ketään, joka olisi valmis hylkäämään vanhempansa, vaikka vanhemmat eivät olisikaan heidän lapsiaan hoitaneet. Edustan tätä 3-kymppistä sukupolvea.
Ihmetyttää se, että millaisiksi te tuollaista pelkäävät "mummot" olette ne lapsenne kasvattaneet - että olisivat valmiita hylkäämään omat vanhempansa. Kurja ajatus!
Nämä keskustelut ovat mielestäni yleisellä tasolla pysytteleviä. Useimmat kirjoittajat olettavat, että "anopit" ja "mummot" ovat samanlaisia, kuten "miniätkin". Siis monikossa. Harvoilla kuitenkaan on useita anoppeja ainakaan yhtä aikaa.
Pysyttelen yleisellä tasolla itsekin tässä kirjoituksessa, ja olen ottanut mielipiteitä esiin kärkevästi, juuri herättääkseni keskustelua.
Asenteeni ovat peräisin näiltä palstoilta.
Jos nuori tuntee joutuneensa edellisen polven sortamaksi tavalla tai toisella, hän kirjoittaa palstalle terävästi.
Se on ilmeisesti vain nuorempien oikeus.
Vanhat, muummut, äidit ja anopit, ukkeja ei edes mainita, pitäkööt hyvänään, ja ottakoot opikseen.
Ehkäpä moni anoppi ja äiti haluaisi tällä palstalla ehkä keskustella muustakin kuin kiristyneistä väleistä, mutta aina palataan samaan.
Sinäkään et malttanut olla letkauttamatta "mummoille" heidän kasvatusperiaatteistaan.
Useinmiten miniät kuitenkin ovat jonkun muun kuin anoppinsa kasvattamat.
sinullakin on sellainen asenne, että miniän tehtävä on pitää suhteita yllä anoppilaan ja valmistaa anopille jouluruoat ja passata anoppia. Eikö se voisi olla ennemminkin sinun omien lastesi tehtävä. Miniäsi passaa omaa äitiään ja sinun lastesi pitäisi huolehtia sinusta.
Juuri niin kuin sanoit - et ole kasvattanut miniääsi, joten miniäsi ei ole sinulle mitään velkaa. Sen sijaan omat lapsesi olisivat mielestäni velvollisia huolehtimaan sinusta.
Jos minun pitää valita, huolehdinko omasta äidistäni vai anopista, huolehdin TIETENKIN omasta äidistäni - hänhän on minut kasvattanut ja minusta huolehtinut. Mieheni sitten huolehtii omasta äidistään, jos haluaa.
Miniät eivät ole anopeilleen yhtään sen enempää velkaa kuin vävyt omilleen.
Luin tekstini uudelleen. En mielestäni esitä siinä lainkaan, että anoppien ja miniöiden pitäisi viettää joulunsa yhdessä. Korostan siinä sitä, että usein pidetään selviönä, että suvun vanhin emäntä joulun valmistaa ja muut menevät siitä nauttimaan. Monista anopeista ja mummuista se on työläs velvollisuus.
Missä kohtaa sinä löydät anopin vaatimuksen passauksesta?
Luettuani anoppien mielipiteitä näiltä palstoilta olen saanut päin vastoin sellaisen käsityksen, että monet anopit ja mummut haluaisivat viettää joulunsa omissa oloissaan.
Toinen ääripää tuntuu olevan se mummusortti, joka vaatii nuorempia suvun jäseniä ajamaan vauvojen ja lahjapakettien kanssa edestakaisin satoja kilometrejä mummulasta toiseen juuri joulun pyhinä.
Pääasia kuitenkin on mielestäni, että perheet viettävät joulunsa ja muut juhlapäivänsä yhdessä. Pahinta mielestäni on se, että nuoret ihmiset menevät "kotiin" jouluksi, kumpikin taholleen.
molemmat antaneet aseteidemme hämätä, mutta sinäkin tuossa korostat, että anopit eivät ole kasvattaneet miniöitä. Eivät niin, mutta he ovat kasvattaneet omat poikansa.
Voi olla, että meidän sukupolvemme on saamaton, laiska, typerä ja vaikka mitä, mutta anoppien käsitys on yleensä sellainen, että tämä koskee vain naisia ja erityisesti miniöitä (omissa tyttärissä ei tietenkään ole mitään vikaa). Nykypäivänä naiset tekevät yhtä lailla töitä kodin ulkopuolella kuin miehetkin ja tuovat rahaa perheeseen. Naiset tekevät monesti paljon raskaampaakin työtä. Sen lisäksi naiset hoitavat kodin (yleensä) - väittäkää, mitä väitätte, mutta kyllä naiset panostavat kotiin tänäpäivänäkin miehiä enemmän. Miehillä on harrastuksia ja saunailtoja ja muita menoja, mutta naisella ei ole aikaa tuollaiseen kodinhoidon ja raskaan kodin ulkopuolisen työn lisäksi. Ennen vanhaan koti oli naisen "työ" ja silloin oli ihan oikeutettua vaatia, että nainen hoiti kaiken kotiin ja perheeseen liittyvän. Asiat ovat nykyään eri tavalla.
On siis mielestäni kohtuuton vaatimus, että naisen pitäisi olla vastuussa omien vanhempiensa lisäksi vielä miehensä vanhemmista. Miehillä on enemmän vapaa-aikaa, joten he voisivat hyvin viettää sitä omien vanhempiensa kanssa. Miksi sen seuranpitäjän pitäisi aina olla se miniä (nainen)? Kai anopit nauttisivatkin enemmän poikansa seurasta.
Jos(toivottavasti kun) minun poikani menee naimisiin, tulen hoitamaan suhdettani hänen perheeseensä nimenomaan poikani kautta (ellei miniä sitten toisin toivo). Miniälläni on omat verisukulaisensa ja hän tulee olemaan luokseni aina tervetullut, mutta en laske hänen olevan mitään velkaa minulle. Ja toivon kasvattavani poikani niin hyvin, että hän haluaa muistaa vanhaa äitiään vielä aikuisenakin ja osaa valita niin fiksun puolison, että siitä ei tule kitkaa heidän välilleen. Ja silloihan on nimenomaan kysymys hänen/heidän elämästään ja he elävät sen niin kuin parhaaksi näkevät ja onnelliseksi tulevat.
Ihmisten kannattaisi pitää kiinni ystävistään eikä tarrautua liiaksi lapsiinsa. Lapset ovat vain lainaa!
ihan keskenämme lasten kanssa, sitten joulupaivänä ja tapanin päivänä kierretään sukulaisia. Mieheni ja minun vanhemmat ovat eronneita, joten ei tarvitse tuskastella että kenenkä luoksi tänä jouluna mentäisiin. Paketit tietenkin viedään ennen joulua kaikille, koska kaikki asuvat 20km säteellä meistä. Itse tulen anoppini kanssa ihan hyvin juttuu, emme ole mitenkään erityisen läheisiä, mutta se riittää että tiedän hänen pitävän minusta. Myöskin aattoiltana lapset soittelevat mummuileen ja papoilleen ja kertovat mitä paketeista tuli. tämä ratkaisu on toiminut hyvin jo muutaman vuoden emmekä sitä halua muuttaa. Itse toivon sitten kun lapset ovat aikuisia että he viettäisivät joulua meidän kanssamme, mahdollisten puolisoidensa kanssa ja tietenkin puolisoidenkin vanhemmat ovat tervetulleita, mutta elämä yllätttää avioerot ovat nykyään niin yleisiä että jos haluaa olla loukkaamatta toista vanhempaansa niin ei auta kuin tyytyä tähän ratkaisuun mikä meillä on.
Silloin kyllä toimii joulun vietto jos asutaan melko liki eli voi käväistä, mutta kun matkaa on usea sata kilsaa - en halua yövieraita joulunviettoon. Siinä menee joulu väkisin muiden ehdoilla kuin oman perheen, ei sitä voi olla niinkuin tahtoo jos anoppi on yövieraana. Nousee jo kuudelta ja tahtoo nukkumaan uutisten jälkeen...meillä jouluyönä saa valvoa ja lapset ja elukat meuhkata, ja paras joulu se on kun saa olla kuten oma perhe tahtoo. Nukutaan pitkään ja saunotaa jo päivällä, aah.
viettäväni joulua anoppilassa. Oloni on siellä aina ulkopuolinen, olen tottunut juttelemaan ihmisten kanssa, mutta anoppini kohdistaa asiansa vain pojalleen tai lapsillemme. Tuntuisi hyvin oudolta viettää lämmön ja rakkauden juhlaa siellä.
Toisaalta, meillä on ollut tapana kokoontua sisarieni kanssa joulunviettoon kotiimme, miehelläni sisaruksia ei ole. Teemme kaikki ruuat ja muut porukalla, saunomme ja jaamme lahjat yhdessä, myös mieheni viihtyy tässä porukassa. Anoppihan se riemurinnoin ottaisi meidät (tai ainakin pojan ja lapset) joulunviettoon, mutta enpä usko että niin tulee nytkään tapahtumaan.
samanlaisen komennon anopillesi kuin oma miniäni, eli että kaikki kanssakäyminen on hoidettava pojan kautta. Jospa hän ei siksi uskalla puhutella sinua enää.
Luin ketjun läpi todetakseni jälleen kerran, että joulu on suomalaisessa perheessä/suvussa aivan uskomaton painajainen, jota jännitetään milloin mistäkin syystä puolin ja toisin. Minkä hemmetin takia joulua täytyy liioitella?
Jos juhlaan suhtautuu uskonnollisesti, ei ole mitään syytä ottaa paineita: kyse on rauhan, rakkauden ja yhdessäolon vapaaehtoisesta juhlasta, jota vietetään lempeästi ja hiljaa yksinäiset huomioon ottaen.
Jos joulun ottaa lähinnä pitkänä vapaana, tilanne on oikeastaan sama, mikäli on kyllin itsenäinen eikä ota paineita aiheesta "näin kuuluu tehdä". Eri suuntiin voi tällöin ilmoittaa tyynesti ja ystävällisesti, että me teemme joulun omalla tavallamme. Omissa suvuissamme olemme pyrkineet aina kohtuullisiin kompromisseihin ja vuorotteluun - matkat molempien isovanhempien luokse ovat satoja kilometrejä. Välillä emme ole käyneet kummankaan kotona. Ikinä ei ole ollut ongelmia, mutta ikinä joulua ei ole kukaan myöskään pitänyt minkään asian mittarina, emme me eikä vanhempi sukupolvi.
Kenen ja millaisten ihmisten tämä ongelma oikeastaan on? Itse en ole tässä vaiheessa tullut edes ajatelleksi joulua.
En ole moisia määräyksiä antanut anopilleni. Mutta tuskinpa sentään miniäsi on halunnut itseään näkymättömäksi tehdä, käyvätkö he usein luonasi?
Oma anoppini on vain "epäsosiaalinen", ei oikein osaa olla ihmisten kanssa ja keskustella. Puhelee kyllä pojalleen menneistä ja omista asioistaan. Mutta siksipä ei ole edes huono omatunto, kun ei tule niin kovin usein anopin kanssa oltua yhteyksissä tai käytyä kylässä. Ja siksi en todellakaan halua sinne joulun viettoon.
Minullakin on aina ulkopuolinen olo anopillani juuri samoista syistä.En edes ymmärrä miksi hän pakottaa minut sinne ja suuttuu jos en mene.
Meillä ei ole mitään puhuttavaa,siellä vaan istutaan takapuoli puuduksissa ja aika pysähtyy.
Omassa lapsuuskodissa tunnelma on toinen.Ei edes hiljaiset hetket tunnu painostavilta ja miehenikin viihtyy siellä koska ei ole mitään pakkoseurustelua.
Siellä voi jokainen olla kuin kotonaan.
hänen sosiaalisuudestaan ellet ole hänen kansaan juuri tekemisissä.
Usein on myös niin, että anoppi pelkää loukkaavansa miniää puhuipa sitten mitä tahansa ja siksi se kanssakäyminen miniän kanssa jää vähiin. Tuppaavat olemaan sellaisia nirppanokkia että vaikeaa on keskustelu.
Edellinen kirjoitus on täyttä asiaa. Juulun kuuluisi olla kivaa ja rentouttavaa aikaa ihan jokaiselle. Näin ei kuitenkaan ole, vaan monestakin syystä se voi mennä poskelleen.
Yksi syy voi olla liialliset odotukset. Ja kun kyse on herkästä asiasta, niin se, että odotukset eivät täyty aiheuttaa viiltävän pettymyksen. Ihan aikuisilla ihmisilläkin.
Ed kirjoittaja neuvoi viisaasti. Mieti rauhassa mitä haluat joulultasi. Mieti onko ne sovitettavissa yhteen muitten läheisten toiveiden kanssa. Ilmaise rauhallisesti, varmaotteisesti ja ystävällisesti nämä toiveet muille. Jos siitä tulee selkkaus niin sitten tulee, mutta ei ole mitään järkeä vuodesta toiseen vetää jotakin näytelmää, missä ei haluaisi olla mukana.
Eli jos olet suvun "äiti" joka vuodesta toiseen on tehnyt joulun isollekin porukalle ja nyt et enää jaksa/viitsi niin sinun on sanottava se selkeästi. Voit saada päällesi vaikka mitä, jos tämä suvun itsestäänselvyytenä pitämä ihanuus loppuu, mutta silti sinun on lopetettava passaaminen, jos sinä itse et sitä enää halua/jaksa. Jos ihmiset ovat fiksuja, niin löydätte yhdessä uudet toimivat käytännöt. Jos he ovat typeryksiä, niin kiehukoot liemessään.
Tai ehkä olet nuoren perheen äiti, jota pesueineen odotetaan jouluna useaankin paikkaan. Olet siihen ramppaamiseen väsynyt ja kypsynyt. Hluaisit vain olla omassa kodissasi ja laittaa sinne oman pienen joulun. Nyt kannustan sinua tekemään juuri näin. Olkaa kotona ja tehkää oma joulu. Ehkä pieni piipahdus jossakin lähellä olevassa kylässä, mutta muuten rauhoittakaa pyhät omalle perheelle. Mummo tai anoppi tai isotäti saattaa loukkaantua, mutta se menee ohi. Ilmoittakaa nätisti, että nyt te toimitte näin, mutta tulette mummolassa käymään toisella kertaa.
koko joulunvietosta.
Aikaisemmin aloin pikkuhiljaa stressaamaan sitä jo marraskuun alussa. Ihan järjetöntä, tottakai.
Ehkä kysymys oli siitä, kun en tiennyt miten pojan perhe jouluaan aikoo viettää.
En ole myöskään mikään pitokokki verrattuna miniääni, joka on ammatti-ihminen ja todellinen taituri ruoanlaitossa ja leipomisissa. Minä turvaudun suurimmaksi osaksi kaupan antimiin.
Nyt kun jälkeenpäin muistelen, niin alkuaikoina he olivat muutaman kerran meillä syömässä ja sitten menivät kiireellä toisten isovanhempien luokse.
Joskus tuli soitto ja kysely milloin he tulevat, koska sielläkin odoteltiin joulupöydän kanssa. Se oli puolin ja toisin stressaavaa.
Lopulta sovittiin, että he tulevat vuorovuosina kummankin kotiin.
Siinäkin tuli jotain häikkää ja lopulta tilanne on muotoutunut niin, että olemme jo vuosikausia viettäneet jouluaaton yhdessä toisten isovanhempien ja tyttäremme kanssa pojan perheen luona. Heillä kun on suuri omakotitalo.
En minä sinne mitenkään tuppaa, mutta toisaalta kahden, ja nyt jo kolmen lapsen, koiran ja kahden kissan kanssa, heidän on ollut paljon mukavampi olla kotona jouluna.
Koska kummatkin isovanhemmat asuvat alle 10 km:n etäisyydellä, ei heillä tarvitse koko jouluaattoa viettää. Joka tapauksessahan kävisimme kuitenkin viemässä lahjat, joita aina tulee hankittua liikaa.
Siinä onkin nykyisin suuri syy stressaamiseen. Saamme kyllä lasten lahjatoivomukset, mutta jo parina vuotena emme ole edes tienneet minkälaisista vempaimista on kyse. Sitten olemme juosseet lelukaupasta toiseen, kun joulun suosikkilahjat ovat loppuneet.
Tottakai ostamme heille joka vuosi myös jonkun vanhempien esittämän kalliimman ja tarpeellisen lahjan.
Annamme kunnon lahjat myös miniällemme ja pojallemme, yleensä myös rahaa. Emmehän me halua velkaisen lapsiperheen meidän ruokiamme kustantavan. Siinä on jo paljon, kun saamme mennä valmiiseen pöytään.
Miniähän siinä joutuu raatamaan, mutta toisaalta me olemme aina olleet ja olemme jatkuvasti, valmiina lastenhoitoon ja muuhun apuun.
Ehkäpä sitäkin taas tarvitaan uudelleen enemmän, kun miniän työhönmeno joskus äitiysloman jälkeen jatkuu.
Tämänvuotisesta joulunvietosta ei ole vielä ollut puhetta, joten saa nyt sitten nähdä.
Vielä lopuksi. Kyllä minä olen aina iloinen, kun miniä tulee meille. Ei hän tosin kovin usein ehdi, joten minä käyn useammin, vaikken jatkuvasti tuppaakaan.
Totta puhuen minä tulen hänen kanssaan paremmin juttuun kuin oman poikani, joka yleensä puhuu vain ASIAA. Luultavasti stressaavat työasiat kiertävät mielessä. Miniän kanssa voi puhua vähän muustakin.
Tiukka mielipiteeni on, että jokaisen on kasvettava isoksi ja osattava viettää joulua ihan itse. Joulu ei ole ainoa tapahtuma vuodessa, jolloin suvun on kokoonnuttava saman katon alle. Se on mielestäni kerta kaikkisen teennäistä ja kummallista! Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset tahtovat isoja asuntoja, mutta jättävät ne jouluksi tyhjilleen ahtautuakseen jonnekin ikääntyneen sukulaisen nurkkiin vaivoiksi tai haitoiksi ja kaiken lisäksi valittavat kuinka jonkun sukulaisen käytös on niin niin ahdistavaa.
Jos se keskinäinen joulupaukkautuminen suvussa on aivan välttämätöntä olisi järkevää pohtia millainen vaikutus olisi jakaa käyntejä muihinkin vuodenaikoihin. Meidän toisella puolella Suomea asuvaa anoppia on piristetty oman perheeni toimesta synkkinä syyskuukausina tai loskaisina kevätpäivinä, jolloin suvun muut vannoutuneet yhteisen joulun viettäjät lekottelevat tyytyväisinä kodeissaan uhraamatta ajatustakaan miten se mummokulta jakselee korpikylässä ilman juttukavereita.
Vastustan myös kiivaasti sitä, että joulu olisi suvun vanhimpien vastuulla. Olipa kuinka tarmokas harmaahapsinen matriarkka, niin jossakin vaiheessa on osattava myös luovuttaa ja nauttia itsekin joulusta nuoremman polven passattavana.
Ja pakkoko sitä on nuohota samoissa nurkissa päivätolkulla. Nykyisillä kulkuvälineillä päivävierailut onnistuvat ihan mihin päin Eurooppaa tahansa.
onkin aivot, että voivat itse kyetä päättämään asioista ja mitään ei tarvitse tehdä vasten tahtoaan.
Varmasti yhteiset joulunvietot sukujen kanssa on jokaisen päätettävissä omalta kohdaltaan.
Meillä se ainakin on vapaaehtoista ja osallistumme siihen kaikki rimumielin, ei noin kuin sinä, hampaat irvessä.
Meillä vietetään joulu ihan omassa kodissa minä,mies ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Aamulla syödään riisipuuroa ja katsellaan lastenohjelmia, ja päivällä sään salliessa menemme pulkkailemaan ja kävelylle, sitten syömme jotain kevyttä lounasta ja rauhoitumme hetkeksi sohvalle katselemaan teeveen antia. iltapäivällä sitten käymme mieheni äidillä torttukahveilla ja vaihdamme paketteja(hän asuu 2km päässä meiltä.) sitten tulemme kotiin ja odotamme että mieheni veljet tuovat ja vievät paketteja. Kuuden aikaan syömme ihanan runsaan jouluaterian ja aikuiset pari lasillista viiniä. Sitten tulee joulupukki ja siinä riittää touhua loppuillaksi. kahdeksan kieppeillä käymme joulu saunassa ja tämän jälkeen keitämme mieheni kanssa glögiä. lapset leikkivät uusilla leluillaan ja saavat valvoa yhteentoista asti jos jaksavat. joulupäivänä käymme sitten minun vanhemmillani ja tapanina isovanhemmillamme.kaikki sukulaiset asuu 10-20km säteel´lä. Olemme myös pitkin vuotta tekemisissä toistemme kanssa, jo ennen joulua kahvittelemme toistemme kodeissa.ihanaa kun kaikki tulee hyvin toimeen eikä kukaan ota stressiä isoista jouluvalmisteluista, yleensä vierailut rajoittuvat juuri kahviin ja torttuun/pipariin, nehän tehdään jo hyvissä ajoin ennen joulua pakkaseen ettei tarvitse sitten muiden joulukiireiden keskellä leipoa. Itse turvaudun kaupan laatikoihin, rosollin teen itse, myös kalat ostan valmiina.kinkku paistetaan tietenkin aatonaattona itse, se on niin tunnelmallista puuhaa valvoa myöhään ja katsoa vanhoja elokuvia. Rauhallista joulua kaikille!!!
Jos olet samaa ns. rotua niin mene ihmeessä juhliin. Ala jää pois sillä jos jäät niin sinulla jää monta joulua pois sitten. Minulla jäi jouluja pois aivan toisesta syystä sillä menin ja satuin olemaan aivan toista rotua. Minut todella syrjittiin. Mutta läksin eli erosin siitä miehestä sillä mies ei ansainnut minua kun ei pitänyt minun puolia. Elikkä älkää jääkö pois jos olette samaa. Nauttikaa hetkistä ihanista ja rakentakaa elämää nauttien. Hyvää Joulua teille.
joulu ois aikeissa viettää, siihen se nyt pitää anopinkin tottua. Jos joutuu olemaan yksin ni itteppähän tuo miehestään eron halus...nytkö pitää olettaa että poika korvaa miehen paikan. Sorry, mut se miehenpaikka on täytetty täällä ja luulenpa että omat lapset tarvii joulunakin isäänsä enemmän kuin viiskymppinen anoppi...
Jokaisen on syytä muistaa, että perheessä on aina kaksi sukua, ja toinen ei voi olla etuoikeutettu esim. joulun vietossa. Kaikkia jouluja ei voi viettää anoppilassa, se on väärin omia vanhempiani kohtaan.
Itse saan joulusta lähinnä stressiä, koska kyselyt joulunviettopaikasta alkaa marraskuun alussa... ollako anoppilassa vai omien vanhempien luona, jotka ovat eronneet eli kahteen paikkaan pitäisi revetä. Kukaan ei oikein tahdo muistaa, missä joulun edellisenä vuonna vietimme ja kaikkien mielestä juuri jouluaattona pitäisi olla heillä. Jouluaatto on ihan liian yliarvostettu päivä.
Nyt siis vietämme jouluaaton vuorotellen anopilla ja minun vanhemmillani. Joulun jälkeen voi sitten huokaista helpotuksesta, kun ajorumba etelä-Suomen rapaisilla suolatuilla teillä on ohi. Jos hyvin sattuu, ja töistä on saanut yhden vapaapäivän joulun jälkeen, sen voi hyvin viettää lasten kanssa leikkien ja leväten.
Vietän joulun kotona,koska en kehtaa käydä anoppilassa paskahuussissa.Kotona voi rauhassa syödä joulupöydästä mitä tahtoo,vaikka mahassa alkaisikin vähän vääntämään,ja voi jopa pieraista jouluruoan jälkeen.Joten tässä syy miksi viihdyn kotona jouluna.Turhaa sitä lähtee jännittelemään toisten ruokapöytiin.
Viellä torttukahveilla voisin siellä käydä,mutta kun sen tietää,että se ei riitä,niin parempi olla menemättä ollenkaan.Vaikka poikaystäväni ei kyllä ymmärrä ongelmaani,mutta eipä hän kyllä itsekkään kehtaa pierasta,taikka käydä paskahuussissa sukulaisteni luona.Vaan aina jaksaa joka joulu näyttää nyrpeetä naamaa,kun en suostu lahtemään hänen sukulaisiinsa.
suoraan niinkuin asia on.
Eivät ne lanttulaatikot kaikkien mahassa tarpeeksi kauan pysy ja ilmavaivatkin voivat olla hankalia.
että anoppilassa ei piereskellä joulunpyhinä lanttulaatikkohöyryjä ?
Uskomatonta niuhotusta. Kyllä meillä piereskellään itsekkin ja se sallitaan myös miniälle. Sen takia ei tarvitse jättää tulematta. Muutenki meillä saa olla kuin kotonaan, siihen jopa kehoitetaan vieraita ja useimmat vieraamme sen taidon osaavatkin.
Emme mene kummankaan vanhempien luo.
Vaikka me edustamme erinäistä "sakkia" niin käymme samaan pöytään. Ei meillä ole mitää ns. anoppi-/appivaikeuksia. Olemme yhtä perhettä silloin kun on aihetta juhlaan ja varsinkin kun on tulossa joulu.