Periaatteessa kaikki on hyvin, avomies ei ole väkivaltainen tai alkoholisti, ja arkikin menee ihan sujuvasti. Intohimo vaan puuttuu mielestäni lähes kokonaan. Avomieheni mielestä kaikki on ihan hyvin, ja hän on täysin tyytyväinen tilanteeseen.
Seksi on aina sitä samaa, iltaisin nukkumaan mennessä, ei juurikaan esileikkiä, homma ohi 5min. Ei mee juttelut, vihjeet, eikä mitkään muutkaan perille, jotta mäkin saisin vähän enemmän irti seksistä. Mitään uutta hän ei ole valmis kokeilemaan. Oon aina ajatellut, että miehet olis mielissään, kun ehdottelee seksileluja tai- leikkejä, uusia asentoja, suuseksiä ym., mut näköjään sit ei.
Jos toivoo haleja/pusuja enemmän, niin kuulemma moni mies halii varmaan vielä vähemmän. Varmaan niin onkin, mutta tulee vähän sellainen olo, että mun pitäis tyytyä johonkin armopaloihin. Yhteiset tekemiset (ravintolaillat, matkat, tanssiminen, vaikka uimahallissa käyminen jne..) ei käy. Mies kyllä ite pyörii pikkujouluissa, juhlissa sun muissa, mutta auta armias, kun mulla olis vaikka jotkut juhlat/pikkujoulut tiedossa. Kauhea valitus siitä, että saan kaikki kupat ja tippurit sieltä, ja on sit turha tulla kotiin ruikuttaa. Huoh...
Onko tää pitkässä parisuhteessa olo muillakin tälläistä? Joskus tuntuu, että valitan turhasta, kun kuitenkin rakkautta ja hyviä hetkiä on.. Mutta toisaalta kaipaan jotain intohimoa ja tunnetta siitä, että olen arvokas ja haluttu. Mutta onko sitä muillakaan?
Seksi on aina sitä samaa, iltaisin nukkumaan mennessä, ei juurikaan esileikkiä, homma ohi 5min. Ei mee juttelut, vihjeet, eikä mitkään muutkaan perille, jotta mäkin saisin vähän enemmän irti seksistä. Mitään uutta hän ei ole valmis kokeilemaan. Oon aina ajatellut, että miehet olis mielissään, kun ehdottelee seksileluja tai- leikkejä, uusia asentoja, suuseksiä ym., mut näköjään sit ei.
Jos toivoo haleja/pusuja enemmän, niin kuulemma moni mies halii varmaan vielä vähemmän. Varmaan niin onkin, mutta tulee vähän sellainen olo, että mun pitäis tyytyä johonkin armopaloihin. Yhteiset tekemiset (ravintolaillat, matkat, tanssiminen, vaikka uimahallissa käyminen jne..) ei käy. Mies kyllä ite pyörii pikkujouluissa, juhlissa sun muissa, mutta auta armias, kun mulla olis vaikka jotkut juhlat/pikkujoulut tiedossa. Kauhea valitus siitä, että saan kaikki kupat ja tippurit sieltä, ja on sit turha tulla kotiin ruikuttaa. Huoh...
Onko tää pitkässä parisuhteessa olo muillakin tälläistä? Joskus tuntuu, että valitan turhasta, kun kuitenkin rakkautta ja hyviä hetkiä on.. Mutta toisaalta kaipaan jotain intohimoa ja tunnetta siitä, että olen arvokas ja haluttu. Mutta onko sitä muillakaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta. Tuntuu siltä, että meidänkään suhteessamme ei ole aikoihin ollut intohimoa. Tutun kaavan mukaan alussa sitä oli, mutta ajan myötä se on vain kadonnut johonkin. Seksiä on harrastettu viimeksi varmaan pari kuukautta sitten... Elän jatkuvassa puutteessa, ja joskus mietin, millaista seksi olisi muiden miesten kanssa. Mieheni ei tee aloitteita eikä osoita kiinnostusta seksiin. Muuten sujuu ihan hyvin ja hän on kaikin puolin hyvä mies. Pitääkö sitten vain tyytyä tähän?
Meillä taasen mies on seksuaalisesti liian innokas... ei sekään ole kivaa, kun aina toinen ehdottelee ja utelee, et pääseekö tänään pukille. Tarttuu aina pyllyyn tai tisseihin, kun ohi kävelee. Koko ajan kimpussa... ja kun joskus nätisti oon sanonnut ettei aina jaksa, jos on ollut ekaks 9 tuntia töissä ja tehnyt vielä pari tuntia kotitöitä ja laittanut lapsen nukkumaan... niin siinä vaiheessa sänky houkuttaa vain jos siellä saa nukkua. Olen yrittänyt sanoa ihan suoraa, et mitä enemmän hän "tyrkyttää" seksiä sen vähemmän haluan sitä...hirvittävä paine koko ajan. Eihän kukaan jaksa joka päivä syödä suklaata, ilman, että se rupeaa jossain vaiheessa tökkiä.
Romantiikkaa ei ole...tai mies ajattelee, et se on romanttista, kun hän tarraa rintoihin kiinni. Lauantai ohjelma on sama, istutaan ja katsotaan telkkaa, suihkuun ja sitten petiin "painimaan", ja ennen kuin joku älähtää olen yrittänyt ehdottaa, et voitais tehdä joskus jotakin muutakin, niin mies "kuuli", etten halua viettää hänen kanssaan aikaa...ja sitten mökötetään.
Tuntuu, et niin tai näin...aina väärin päin.
Ei minusta ainakaan ihmisen tarvitse tyytyä armopaloihin ja siihen, ettei omia tarpeita (esim. hellyys) tyydytetä. Ainakin oma parisuhteeni perustuu nimenomaan toisen kunnioittamiseen, mikä pitää sisällään myös toisen toiveiden toteuttamisen. Tällä kaavalla olemme olleet mieheni kanssa todella onnellisesti yhdessä nyt 7 vuotta.
Minä olen usein miettinyt miten niin monet pitkään parisuhteessa eläneet ehtii ja jaksaa kanittaa joka ikinen päivä kuten väittävät - tuo viisminuuttinen selitti koko homman! Meillä seksiä on 1-2 kertaa kuukaudessa mutta silloin tunti ei riitä mihinkään ja maailma räjähtää.
Ja mitä noihin menemisiin tulee. Miehellä on firman pikkujouluja ja muita kekkereitä, ja olen iloinen että hänellä on mukavia illanviettoja. Tarjoudun juoppokuskiksi, silitän tarvittaessa kauluspaidan ja autan aamuyöllä solmion irroittamisessa. Minulla on myös omia menojani, jolloin saan vuorostaan tarvittaessa kyytipalveluja mieheltä ja buranaa aamulla vuoteeseen tarjottuna. Eikä koskaan kummankaan mieleen ole tullut kieltää toiselta menemistä mihinkään! Useimmiten kuitenkin juhlimme ja vietämme viihdeiltaa yhdessä. Juhlat (synttärit, uudetvuodet, vaput, juhannukset) vietetään aina yhdessä. (Vaikka teksti muulta kuulostaa, alkoholinkäyttömme on keskivertosuomalaista huomattavasti kohtuullisempaa!)
Ravintolassa tulee käytyä...? No joskus kuukausittain, joskus harvemmin. Matkoja seitsemään vuoteen on tainnut mahtua kolme, tanssimiseen houkuttelu kesti useamman vuoden ja on aika nihkeää nykyäänkin :D
Ei kaikki pitkät parisuhteet ole sellaisia kuin teillä. Monilla muilla on tunne siitä, että on arvokas. Jos sinulle ei, tee jotain!!
Jos miehesi kiihtyy sinun hippaamisesta niin, että alentuu heittelemään jotain kuppa-juttuja, niin teillä ei ole intohimon suhteen hätää ;)
Arvostetuksi en oo tuntetu itteäni näissä parissa viimeisessä suhteessa. Ihan alusta alkaen on touhu ollu tosi kylmää. Ei ole alkuhuumasta tietoakaan ja jos onkin alku-ujostelua, niin ei ole paljoa lämmennyt kun on paremmin tutustuttu.
Tässä oon nyt jo useemman vuoden joutunu ihmettelemään tän erään rannikkoseudun kylmää touhua. Kyllä oon yrittäny asiasta puhua, hyvällä ja pahalla miljoona kertaa, oon yrittäny vääntää rautalangasta, että mitä toivoisin suhteelta. Ei vaan näytä menevään ymmärrykseen, ei pätkääkään!
Kuitenkin aikasemmasta kokemuksesta tiedän, että ei tartte vääntää mitään rautalangasta, jos kaks ihmistä on samalla aaltopituudella. Jos homma todella toimii, niin sanoja ei tarvita ollenkaan, pelkkää kosketusta ja lämpöä ja halua olla lähellä ja tehdä hyvää kaikilla mahollisilla tavoilla. Ja siitä ei ole kiire mihinkään tuntikausiin!!
Mutta tässä suhteessa taas kerran tunnen olevani vain häiriötekijä, haittaan miehen päivittäisiä askareita pahasti. Telkkari ja tietokone ja kymmenen muuta asiaa menee suhteen edelle. Mulle suodaan vain hätänen pikasuukko tai halaus joskus. Ja seksi on se pikanen ennen nukkumaanmenoa.
Ehkä jatkan elämää yksinäni, etten häiritse ketään. ="C