Hengittää voimakkaimmin Don Ottavion ollessa kehissä... Don Ottavion lauluosuudet ovat suorastaan henkeäsalpaavia ja niistä huokuu syvä, ihanteellinen ja puhtoinen rakkaus (varmasti osittain Mozartin oma rakkaus naista kohtaan). Don Ottavio-Donna Anna-akseli toimii kauttaaltaan loistavasti, mutta DG huipentuu Don Ottavion huikaiseviin sooloaarioihin "Dalla sua pace" ja "Il mio tesoro" sekä saman hepun sisääntuloihin suorastaan briljanteissa ensemble-numeroissa, kuten ensimmäisen näytöksen loppupuolella olevassa kvartetossa ja toisen näytöksen keskivaiheiden sekstetto-helmessä.
Don Giovanni
mankel9
7437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Don Giovannin lipevät keikariaariat "Finch´han dal vino" ja "Deh, vieni alla finestra" ovat teosta heikoimmillaan (Mozart osasi hyvin asettua suorastaan oksettavan lipevän DG:n ajatusmaailmaan). Onneksi kuitenkin monin paikoin teoksessa DG on peräti niin härski, että se ylittää jo reippaasti koomisuuden rajat ja onkin sillä tavoin eräänlaista täydellisyyttä hipovaa. Esimerkiksi duetossa "Là ci darem la mano" Don Giovannin osuus on naurettavan ihanaa kuultavaa, kuten myös hänen teeskennelty liehittelynsä toisen näytöksen tertsetossa. Lisäksi ensimmäisen näytöksen päättävissä kemuissa DG on musiikin tavoin ilmaistuna niin isäntää - niin isäntää, että se laittaa pään pyörälle keltä tahansa, joka vähänkin tajuaa. Kaiken DG:n raakamaisuuden huipentaa kuitenkin toisen näytöksen musiikillisesti suorastaan häpeämättömän härskit kinkerit, joissa DG on parhaimmillaan - ja siis pahimmillaan.
Hyviä biisejä molemmat.
ja toisen säestys on jossain määrin naiivi ja naurettava. Kummassakaan numerossa ei ole syvällisyyttä, vaan ne ovat kevyitä rallatuksia. Lisäksi esimerkiksi toisen näytöksen aloittava duettoralli on kovinta valuuttaa alallaan sekä melodiikan että rytmiikan puolesta eikä ensimmäinen kipale pärjää sille samassa nopean tempon kategoriassa. Muutenkin DG tuntuu kaipaavan komppaajaa joko Leporellosta tai jostakusta muusta, sen verran pinnallinen on tuo baritoni. Jossain muussa teoksessa kyseiset kappaleet erottuisivat, mutta DG:n kaltaisessa ilotulituksessa biisit eivät säväytä.
Prahassa, ei voi mitään.
Vaikka poika nukkui osan aikaa vieressä.
on Don Giovannin "kotikaupunki". Prahalaiset ottivat Mozartin aikanaan lämmöllä vastaan ja varmasti monet nykypäivänkin prahalaiset tuntevat ylpeyttä kaupungin vahvasta Mozart-kytköksestä, jonka ylläpitäjinä teoksista ovat juuri Don Giovanni, Figaron häät ja "prahalainen" sinfonia nro 38...(Mozartin elinvoimaisimpia teoksia) Don Giovannin esittämisessä juuri Prahassa on varmasti jotain aivan erityistä, kun Mozartkin johti taannoin teoksensa siellä.
Pähkinänsärkijään ja prahalaisiin ja Tampere-talon produktioon 2007
klassisen musiikin kentällä... ainoastaan kukkaisvalssi ja pari muuta numeroa säväyttää kunnolla... tanssista en välitä niinkään... prahalaisiin en ole päässyt tutustumaan hlökohtaisesti ja tampereen produktio ei kiinnosta