Olen tässä juuri muutama kuukausi sitten eronnut hyvin omituisesta suhteesta ja nyt olen ruvennut ajan kulukseni pohtimaan tätä kyseistä suhdetta muutamia entisiä.
Miehen logiikka, se kaiken ärsytyksen alku ja juuri:) Olen tullut päätökseen, ainakin omien kokemusteni pohjalta, että miestenlogiikka on kaksinaamaisuutta ja tapaa mennä siitä mistä aita on matalin. Naistenlogiikalla taas mennään aidan läpi suoraan vaikka kuinka monimutkaista se olisi:)kaksinaamaisuutta en kyllä kiellä naistenkaan kohdalla...
Esimerkkejä...omissa suhteissani olen aina yrittänyt olla kohtelias ja pyytää jos jotain haluaisin tapahtuvat, yritän olla käskemättä. Enhän itsekkään haluaisi tulla käsketyksi joka asiasta...Pyydän että voisitko tiskata. Mies lupaa, mutta ei tiskaa koska tietää että aikansa odoteltuaan minä kuitenkin tiskaan. Klassinen esimerkki. Pyydän ettei mies puuttuisi ystävieni riitoihin ja selkkauksiin, hän lupaa ja vannoo ettei asia hänelle kuulu...kappas vaan kun 5 minuutin päästä näemme ystäväni, hän paasaa riidansovittelijana, kaksinaamaisuutta. Eron jälkeen hän itkee ja haluaa pysyä kavereina ja vannottaa sitä minulta, lupaan. Kavereina pysytään kuitenkin niin kauan kunnes hän löytää uuden ja sen jälkeen yhteydenpito loppuu kuin seinään, ei selityksiä, ei tervehti kun kohtaamme...lupausten rikkomista, kaksinaamaisuutta...helppoa olla sanomatta mitään eli menee siitä mistä aita on matalin. Esimerkkejä on vaikka ihan loputtomiin, mies ei selittele, ei tee mitä lupaa. Olenkohan vain sitten törmännyt hieman kärjistettyihin yksilöihin:)
Ja mitä t ulee naistenlogiikkaan...siksi naiset pohtivat miestenlogiikkaa ja syyttävät sitä monesta, koska naiset vaan yksinkertaisesti tekevät asioista monimutkaisempia. Periaatteessa kadehdin miestenlogiikkaa, ei tarvitsisi selitellä, murehtia tai tehdä mitään...
Miehen logiikka, se kaiken ärsytyksen alku ja juuri:) Olen tullut päätökseen, ainakin omien kokemusteni pohjalta, että miestenlogiikka on kaksinaamaisuutta ja tapaa mennä siitä mistä aita on matalin. Naistenlogiikalla taas mennään aidan läpi suoraan vaikka kuinka monimutkaista se olisi:)kaksinaamaisuutta en kyllä kiellä naistenkaan kohdalla...
Esimerkkejä...omissa suhteissani olen aina yrittänyt olla kohtelias ja pyytää jos jotain haluaisin tapahtuvat, yritän olla käskemättä. Enhän itsekkään haluaisi tulla käsketyksi joka asiasta...Pyydän että voisitko tiskata. Mies lupaa, mutta ei tiskaa koska tietää että aikansa odoteltuaan minä kuitenkin tiskaan. Klassinen esimerkki. Pyydän ettei mies puuttuisi ystävieni riitoihin ja selkkauksiin, hän lupaa ja vannoo ettei asia hänelle kuulu...kappas vaan kun 5 minuutin päästä näemme ystäväni, hän paasaa riidansovittelijana, kaksinaamaisuutta. Eron jälkeen hän itkee ja haluaa pysyä kavereina ja vannottaa sitä minulta, lupaan. Kavereina pysytään kuitenkin niin kauan kunnes hän löytää uuden ja sen jälkeen yhteydenpito loppuu kuin seinään, ei selityksiä, ei tervehti kun kohtaamme...lupausten rikkomista, kaksinaamaisuutta...helppoa olla sanomatta mitään eli menee siitä mistä aita on matalin. Esimerkkejä on vaikka ihan loputtomiin, mies ei selittele, ei tee mitä lupaa. Olenkohan vain sitten törmännyt hieman kärjistettyihin yksilöihin:)
Ja mitä t ulee naistenlogiikkaan...siksi naiset pohtivat miestenlogiikkaa ja syyttävät sitä monesta, koska naiset vaan yksinkertaisesti tekevät asioista monimutkaisempia. Periaatteessa kadehdin miestenlogiikkaa, ei tarvitsisi selitellä, murehtia tai tehdä mitään...
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Se ei ole helppoa, mutta se on yksinkertaista"
helvetti sentään ala kahehtimaan tuota miestelogiikkaa.
Vaikka miehet tekevät asiat aina kaikkein helpoimmalla tavalla, he tekevät melkein aina väärin.
Miehet syyllistyvät enemmän loukkaamaan naisia ja tekevät mitä lystäävät muista piittaamatta.
Naisen logiikalla on se hyvä asia, että me sentään ajattelemme miltä toisesta tuntuu.
Naisena oleminen on paljon parempaa kuin olla mies, joka vähät välittää muista.
Kenenköhän mielestä =D
Mä peräänkuuluttaisin tässä vastuuta. Olen nimittäin huomannut, että joiltain miehiltä se ei vaan onnistu. Siis vastuunotto itsestään tai muista, lupauksistaan ja kodinhoidosta. Jos hommat jaetaan puoliksi, silloin ne tehdään puoliksi. Jos luvataan, niin se pidetään jne.
Osa miehistä jää pikkupoikavaiheeseen, jossa on kiva leikkiä ja touhuta, mutta vastuu jää "äidille", jota nainen edustaa. Onneksi kaikki miehet eivät ole tällaisia. Yksi miesten piirre on vastuunoton vaikeuden ohella tuo laiskuus. Ei jakseta nähdä vaivaa, kun helpommallakin pääsee. Ikävä kyllä silloin voi kärsiä parisuhde, jos siihen ei jaksa panostaa.
Mutta kukin tyylillään. Tärkeintä on tietää mitä haluaa ja pitää siitä kiinni. Valita mies, joka ottaa vastuuta ja on oma-aloitteinen jo suhteen alkuvaiheilla. Muuten siitä tulee vaan itkua.
miettinyt, miksi vaadit tuollaisia asioita?
onko ne miehet vaatineet ?
Naiset ei vaan tahdo kestää totuutta, et mee ite tiskaa mä juon tänään kaljaa.
Vain hölmö uskoo katkeran naisen synkkää yksinpuhelua.