eli missä kulkee ns. yksityisyyden raja parisuhteessa? Paljonko pitää toiselle antaa vapautta ja onko toisen puhelin pyhä asia, johon ei toinen voi vastata tai lainata soittaakseen kun silloin näkee mihin toinen on soitellut, entä toisen viestien lukeminen puhelimesta. Entä miten paljon toinen voi puhua puhelimessa ns. salaa ettei toinen kuule. Onko tällainen normaalia parisuhdetta?
ja onko toisen lompakko sellainen johon ei pidä mennä koskemaan?
Meillä mies on sitä mieltä (yhdessä jo vuoden ollaan oltu ja tämä jatkuu yhä), että puhelin ja lompakko ovat yksityisasioita, joihin toisella ei ole lupa koskea. onko näin vai johtuuko siitä, että toinen salailee jotain. Toki tiedän, että näinkin voi olla, mutta onko se todella niin?
ja onko toisen lompakko sellainen johon ei pidä mennä koskemaan?
Meillä mies on sitä mieltä (yhdessä jo vuoden ollaan oltu ja tämä jatkuu yhä), että puhelin ja lompakko ovat yksityisasioita, joihin toisella ei ole lupa koskea. onko näin vai johtuuko siitä, että toinen salailee jotain. Toki tiedän, että näinkin voi olla, mutta onko se todella niin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mun mies aina käskee mun katsomaan kuka hänelle lähettää tekstarin tai on soittanut/soittaa.
Käskee kaivamaan jotain lompakostaan.
Ei ainakaan meillä salailla asioita.
Sanon käskee, koska olen useaan otteeseen kysynyt tuosta yksityisyydestä. Hänen mielestään siis minä saan penkoa kaikkia hänen tavaroitaan. Ei ole koskaan kylläkään penkonut minun puhelintani tai lompakkoani.
urkkia ja tonkia. verrattavissa kirje salaisuuden rikkomiseen jos lueskelet toisen kännystä tekstarit.
Teillä on suhdekin sen verran vähän aikaa kestänyt, että sinuna en esittäisi mitään vaimoa, jolla on oikeus kaikkiin miehen asioihin.
Toisekseen: jos lainaat miehen puhelinta soittaaksesi jollekin, onko OMASSA mielessäsi heti halu tutkia puhelinta tarkemmin? Siis puhelut ja viestit?
Eihän ne näy mihinkään, jos vain soitat, etkä selaile luuria sen enempää!
Et ole itse luotettava.
Tästä aika ajoin keskustellaan näillä palstoilla.
Ihmisille pitäisi ihan itsestään selvänä olla, että puhelin ja lompakko ja sähköposti on jokaisen
henkilökohtaista aluetta.
Asiasta ei pitäisi edes keskustella!
Pyyhitkö sinä miehesi takapuolen kun hän on käynyt paskalla?
olen sitä mieltä, että lompakkoni tai puhelimeni ei kuulu miehelleni eikä hänen vastaavat kuulu minulle. hän ei ole kovinkaan tiukka tämän suhteen, eli hänelle ei ole ongelma jos "tutkisin" hänen puhelintaan tai lompakkoaan, hän joskus pyytää, että "lähetä sille ja sille tekstari tai että ota ne pankkitunnuksetlompakosta". minua ei mainitut asiat kuitenkaan erityisemmin kiinnosta, mutta jos hän pyytää tekemään noita edellämainittuja niin voin toki auttaa jos jaksan. hän siis on valmis avaamaan "yksityisyytensä" ja olen joskus maksanut hänen laskujaan verkkopankissa, mutta näin myöhemmin ajatellen kun hän on kysynyt "paljonko tilille jäi?" niin huomaan etten ole edes katsonut saldoja...
hän ei puutu minun vastaaviin asioihini, enkä haluaisikaan. hän ei esim. tiedä kuinka paljon rahaa minulla on tililläni, onko minulla jotakin rahastosijoituksia tai vakuutussäästöjä. enkä kertoisikaan jos kyselisi.
mietin sitä että miksi olet niin utelias? pelkäätkö että hän pettää sinua kenties? ajattelen asian niin että en kuitenkaan voi vaikuttaa tällaisiin asioihin; jos pettää niin pettää. vaikka olisin tarkistanut hänen tekstarinsa niin tuskin se saisi häntä pidättäytymään syrjähypystä jos sellaiseen on syyllistyäkseen. en halua miestä jota joudun kontrolloida, pistäisin sellaisen pihalle. samalla asenteella "päästän" hänet työpaikan pikkujouluihin ja muihin tilaisuuksiin joihin en itse ole kutsuttu.
ym. on sellaisia, ettei toinen niihin koske pyytämättä. Mieheni vastaa puhelimeeni tai katsoo kuka viestin lähettänyt jos pyydän, olen suihkussa tai paskalla tai kädet kyynärpäitä myöten pullataikinassa (en ole kovin hyvä leipomaan), muttei muuten. Samoin teen minä , jos mies sitä pyytää, mutta muuten emme toisten luureja kaivele. Minulla on firman puhelin, jolla soitan myös ykstyispihelut ja asiakkaiden soittoja saattaa tulla 100 päivässä, joten varsinkaan numeroihin mieheni ei vastaa, jos se on tallennettu numero ja yhteinen tuttava, sellaisiin hän kyllä vastaa, mutta vain pyynnöstä!
Parisuhde/luottamus on kahden kauppa, jos ei se toimi, se ei toimi. Minä en koskaan soittele mieheni perään missä pyörii, jos on radalla. Enempikin hän soittelee kotiin, kun joka kerta tulee niin kauhee ikävä.. Pieksut sentään... 35vee.. Toisaalta hellyyttävää... yli 10 vuotta ollaan oltu yhdessä ja niistä reilut 4 aviossa. Kaksi lasta jne.. Molemmilla omia menoja ja sitten yhteisiä. Toiset pariskunnat tekee kaiken yhdessä, me emme. En saisi happea, jos joutuisin 24h katsomaan omaa miestä. Nautin kun hän lähtee "reissuun", yöpyy hotellissa ja kakarat menee aikasin nukkumaan, saan vallata sohvan ja kaikki "kaukot" ja ottaa pari lasia viiniä. Ja nukkuu leveesti! En toudellakaan mieti mitä mies tekee, päin vastoin, toivon että pitää hauskaa, että jaksaa taas arkea ja minun pitkiä työpäiviä...
asiaa paremmin ilmaista. taskuja, lompakoita, puhelinta ym. ym. ei pengota! Ne on omaa aluetta. Niihin ei kosketa ilman toisen lupaa. Jos on luottamuspula niin siihen on oltava joku toinen ratkaisu.....
jo sanoikin, että aika tuore suhde tuommoiseen luottamukseen...
Meillä on eri tilit pankissa, mutta yhteinen nettipankki eli se on miehen nimissä ja minä hoitelen yleensä ne raha-asiat. Mieheni sanoo, että käytä mitä käytät, mutta kyllä käyttelen omiani vaan tai sitten sanon, jos olen hänen tililtään jotain ottanut.
Lompsaansa saan katsoa ja sieltä rahaa ottaa, mutta en ole sitäkään koskaan hänen tietämättään tehnyt enkä välitä tehdä - hän ei ole minun (tyhjää?) lompsaani vilkuillut koskaan.
Kännykkä on sitten asia, joka on täysin yksityisaluetta samoin kuin puhelut - en mitään niin inhoa kuin sitä, että saan kuunnella toisten puheluita. Menen itse aina johonkin huoneeseen, jos minulle soitetaan ja suljen oven saadakseni puhua rauhassa. Minua ärsyttää, jos mieheni puhuu niin että kuulen, koska ei kai tuo soittajakaan minulle ole tarkoittanut juttujaan.
Vastaan ani harvoin miehen kännykkään, vain jos hän pyytää: sanon vain, että joku soitti, jos olen sattunut kuulemaan puhelimen soivan. Hän voi minun puolestani vastata kännykkääni jos haluaa ja niin hän tekeekin, jos lapset soittelevat, ei muuten.
Ollaan oltu yli 30 vuotta naimisissa, mutta kyllä mun mielestä kummallekin kuuluu omat asiat ja jutut eikä kaikkea toisen tarvitse tietää.
Meillä kävi niin että huomasin että nainen
käyttäytyy oudosti,asia jäi vaivaamaan
joten tsekkasin kännykän,siel oli viestejä
toisen miehen kanssa ja luultavasti mielisteli huonon omantunnon takia.
Nainen loukkaantu että urkin viestejä,
mä tavallaa sanoin et vitut siitä!
Rehellisyys on minun mielestä tärkeää parisuhteessa
ja avoimuus , ettei salailla asioita.
tossa tapauksessa ei olisi voinu
vähempää kiinostaa naisen yksityisyys.
kun toisen puhelimesta siis mieheni, löytyi viestejä toisen naisen rakkauden tunnustuksia.
ja mun puhelin taas pitäisi olla saatavilla ja mun pitää puhua hänen kuullen, enkä saisi ottaa puhelinta mukaan esim. kun menen koiran kanssa lenkille.
miten voi luottamus ja yhteinen elämä toimia vain toisinpäin?
toimikkaan. Kannattaiskohan vielä miettiä miten vakavalla pohjalla suhde on?? Yleensä hillittömän mustasukkaisuuden pohjalla on huono omatunto... Paras puolustus on hyökkäys, mitä itse tekee sitä voi tehdä toinenkin....
Toisen puhelimesta ei ainakaan mennä lukemaan viestejä tai puhelutietoja.Sama kirjesalaisuus mielestäni pätee sähköposteihin,tavalliseen postiin,kännykkään ja lompakkoon.
Jos toinen ei anna koskea niihin,niin sitä pitää myös kunnioittaa.Nuo asiat pitäisi opettaa jo koulussa.Pettämiset tai muut pelit saa selville ilman kännyköiden tai ym.tutkimisia.
Meillä ei kosketa ilman lupaa toisen puhelimeen tai lompakkoon. Minusta tärkeää on se, että myös parisuhteessa ja yhdessä asuessa on oikeus yksityisyyteen.
Minulla ei ole mitään syytä lukea mieheni tekstiviestejä tai katsoa puhelintietoja eikä hänellä. Puheluihin voimme vastata pyynnöstä, jos toinen on esim suihkussa ja toinen huutelee olkkarista, että sun puhelin soi. Sillon yleensä molemmat käskee vastata... mutta kai se on kuitenki ihan normaalia.
Jos mieheni lukisi esim mulle tulleita tekstiviestejä, niin silloin sellaisetkin asiat, kuten kavereiden kertomat henkilökohtaiset asiat tulisi miehen tietoon, vaikka on tarkoitettu ainoastaan minulle. Itse yritän luottaa siihen, että jos laitan tekstareita tai sähköpostia kaverille, ettei hänen miehensä niitä lue.
Siis sähköposteissa sama kuin tekstiviesteissä ja postissa tulleissa kirjeissä. Ne on henkilökohtaisia!
Lisäisin tähän vielä messenger-keskustelut, joita me mieheni kanssa käymme kavereidemme kanssa molemmat omilla koneillamme. Ei ole oikeutta mennä toisella ilman lupaa lukemaan niitä esim alapalkista... Siinä täytyis ymmärtää myös taas se, että vastapuoli on voinut kertoa miehelleni tai päinvastoin mulle henkilökohtaisia asioitaan, jotka ei oo tarkotettu muiden kuultaviksi.
Lompakko nyt ei niin oo vakava juttu meillä, ei siellä oo ihmeempiä tietoja tai muuta. Ja mies saattaa sanoa, että katoppa, onko mulla seteleitä yms. Enkä mäkään mitenkään salaile lompakkoani tai pitäisi kamalana, jos mies vaikka katsoisi, mitä kaikkia turhia kortteja mulla sielä on... mutta tiliotteet taas on henkilökohtaisia, kun molemmilla on omat tilit.
Ei omasta yksityisyydestä tarvitse joka asiassa luopua, kun on parisuhteessa.
Jos tämän viestin pointti on se, että "pettääkö se", niin kannattaa miettiä asiaa vähän isompina kokonaisuuksina eikä kompastella aina pieniin yksityiskohtiin.
Oletuksenahan toisen puhelimet, lompakot, sähköpostit jne ovat off limits ja sinne ei mennä ilman lupia. Mutta jos ihminen on kuitenkin muuten avoin ja jakaa suosiolla melkein kaiken niin sitten voi alkaa kellot soimaan jos nimenomaan puhelin onkin sellainen mihin ei saa kajota missään nimessä.
Eli jos se pääasiallinen kommunikointilaite niihin mahdollisiin muihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin on ehdoton nou ja se kortonkien säilytyspaikka myös.. JA kaikki muu on sitten "avointa", niin kyllä siinä voi jo alkaa epäilemään.
Jossain vaiheessa tulee myös vastaan se että jos epäilyttää niin että melekin itkettää, niin sitten on tehtävä valinta, kumpi on tärkeämpi se oma suhde vai joku puhelinsalaisuus. Toinen voi olla ihmiselle elämäntavoite, mutta jälkimmäinen ei (ainakaan en ole ikinä kuullut :p). Seurausten kanssa on tietenkin elettävä. Omin luvin urkkiminen on väärin, se pitää ymmärtää.
Jos siis toisen on paha olla sen takia että epäilee että toisella ei ole ihan puhtaat jauhot pelissä, niin kyllä silloin sen toisen kuuluu jollain tavalla vakuuttaa asia. Ei voi ajatella ettei oman kumppanin mielenrauha ole muka niin tärkeä ettäkö siihen vaan tiuskitaan että on vainonharhainen.
Kannattaa myös miettiä että montako tapausta olet kuullut tai voit täältä lukea jostain uskottomuus palstoilta että joku jäi kiinni kun toisen puhelimen tutki ja montako tapausta löytyy että tutki aiheetta jonkun puhelimen ja suhde loppui tai päättyi käräjille. Itse ainakin muistan lukeneeni huomattavasti enemmän kärähtäneitä tapauksia...
Eli kyllä se "ei savua ilman tulta" on ihan pätevä lause täsyjärkisten maailmassa 99% kerroista.
Mitä tärkemäpi asia sitä tyhmempää on tehdä päätös jonkun yleispiirteisen periaatteen perustella sen sijaan kuin kyseisen tapauksen yksityiskohtien.
Oman elämänkokemukseni perusteella sanoisin että pettämistä epäilevä silloin kun toinen vielä nimenomaan pauhaa siitä yksityisyydestä -> käry käy lähes poikkeuksetta ja niissä tapuksissa kun ei sitten löydy mitään on kyse siitä että epäilijä on itse pettänyt tai tullut petetyksi aiemmassa sutheessan - eli on ns. rikki korvien välistä.
on kyse, muuren avoin, mutta puhelin pyhä, sitä ei voi jättää edes auki pöydälle, ei hetkeksikään. mutta syynhän tiedänkin jo, toinen nainen viesteineen/puheluineen, mutta ei mieheni niihin muka vastaa eikä hänen puoleltaan asiassa ole mitään, muttei kuitenkan voi sitä minulle "todistaa". Paskaa sanon minä ja suututtaa, mutta minkäs teet, kun ei erotakaan halua.
Siis olet 100 varma että pettää, mutta et halua erota?
Täytyy näin "ei alfa uroksena" sanoa, että melkein entiten minua ihmetyttää tässä maailmassa se millaista showta monet miehet pystyvät pyörittämän ilman varsinaisia seurauksia. Ei tiedä pitäisikö hattua nostaa vai paheksua... Sano please että on edes taloudellisista seikoista tai lapsista tms tuo halusi kiinni...
Tuon perusteella minkä kerroit, niin minä ainakin joskus saunan yhteydessä tms. missä puhelin ei ole mukana kävisin katsomassa puhelimesta ne lähetetyt viestit ja katsoa millä sanoilla hän "ei ole niihin vastannut" .... Samalla kannattaisi ehkä katsoa sen naisen yhteystiedot ja joku päivä tarkastaisin että se toinen edes tietää että mies on varattu. Kodinhoitokonetta mies tuskin kuitenkaan jättää, eli kyllähän sinulla ainakin pelivaraa luulisi olevan vaikka oletkin altavastaajan roolissa.
Huomasin vielä että tuolla ylempänä kirjoitit:
"ja mun puhelin taas pitäisi olla saatavilla ja mun pitää puhua hänen kuullen, enkä saisi ottaa puhelinta mukaan esim. kun menen koiran kanssa lenkille."
Asutko narsistin kanssa? Siis oikeasti sairaan ihmisen kanssa? Varsinaisen diagnoosinhan pystyy vain ammattilainen tekemään, mutta käyppä lukemassa seuraavan linkin kautta löytyvää keskustelupalstaa...
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Tuon perusteella mitä olet tänne kirjoittanut ei voida enää puhua luottamuksesta, yksityisyydestä tai tasa-arvosta tms... kannattaa ihan keskittyä siihen kuinka sairaan yksilön kanssa olet yhdessä ja eritoten miettiä kuinka sairaaksi itse tulet tuolalisessa seurassa.
Ymmärtääkseni "perusmustasukkaisuuteen" pettäjällä kuuluu tuollainen toisen puhelimen seuranta muu epäily, mutta se että sitä ei saa pitää itse mukanaan talosta poistuttaessa on jo ihan sairasta kontrollointia. Mitä muuta miehesi sinulta vaatii? Ystävien kanssa sosialisointia rajoitettu/kielletty? Talosta poistutaan vain kauppaan ja töihin ja aika otetaan kellosta? Nyrkki heiluu jos on omia mielipiteitä?
katella toisen puhelinta, lompakkoa, papereita, tietokonetta ym. jos tahtoo. meillä ei salailla. mieheni lukee jopa päiväkirjaani, johon hänelle muinoin luvan annoin. on vain hyvä että hän tietää mitä pääni sisällä tapahtuu, ymmärtääkin paremmin mua.
jos parisuhteessa ollaan täysillä mukana oikein pitkällä tähtäimellä niin kyllähän kaiken pitäisi olla yhteistä, ei siitä muuten mitään tule!