Pari vuotta jo eronneena ja yksin kenties lopun elämää ,parempiko niin?.Luulin kun erosimme tai siis kun vaimo lähti niin silloin ajattelin että
kyllä sitä kivan naisen joskus uuden löytää ja alkuun vaan laittaa omaa elämäänsä järjestykseen ja nauttii niistä pikkuasioista joita avioliiton aikana ei ehtinyt.Kaksi vuotta jo siis vapaana miehenä eikä vieläkään en tavannut naista joka todella sytyttäs,useita jo tavanneenakin ja lähes aina seksiä eli haluja ja kykyjä on mutta kun ei sytytä niin ei sytytä,rakkaus ihastuminen
ja seksi ovat tosiaankin niin eri asioita.olenko vaativa en mielestäni ole muutakuin että naisen pitää olla myös Oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä piste.
kyllä sitä kivan naisen joskus uuden löytää ja alkuun vaan laittaa omaa elämäänsä järjestykseen ja nauttii niistä pikkuasioista joita avioliiton aikana ei ehtinyt.Kaksi vuotta jo siis vapaana miehenä eikä vieläkään en tavannut naista joka todella sytyttäs,useita jo tavanneenakin ja lähes aina seksiä eli haluja ja kykyjä on mutta kun ei sytytä niin ei sytytä,rakkaus ihastuminen
ja seksi ovat tosiaankin niin eri asioita.olenko vaativa en mielestäni ole muutakuin että naisen pitää olla myös Oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä piste.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"naisen pitää olla myös Oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä piste."
No tuohan se yleensä onkin se vaikein kriteeri, joka naisen tulee täyttää. En ole minäkään vielä sellaista naista löytänyt eroni jälkeen, joka tuon täyttäisi. Aivan samoin kyllä ajattelen/ajattelin kuin sinäkin. Oma elämä kuntoon ja nautitaan niistä asioista, joista oikeasti nauttii, mutta jotka jäivät parisuhteessa vähemmälle huomiolle. En tiedä sitten että onko se niin huonokaan asia olla yksin... kun ei viitsisi kuitenkaan olla vain joku ihminen toiselle... parisuhteen ja oikean välittämisen kokeneena vaatii että toinen oikeasti haluaa juuri sinut! Ei ketä tahansa miestä...
On se ihan uskomattoman vaikeaa ajatella hankkivansa uuden suhteen, kun vanhat on menneet mönkään, ja ovat olleet OIKEASTI surkeita valintoja ja TODELLISIA kakkiaisia.. rauha heidän muistelemisestaan...sitä menee nettiin sydän vatsan ja kurkun väliä seilaten, ihan kuin tirkistelijä olisi ja miettii miten ihmeessä kaikki oman ikäiset näyttää kymmenen vuotta vanhemmalta vähintään, ei saisi vaikuttaa ulkokuori, sisäinen kauneus ja sulo vaan, hyi huono ihminen olen. Sitten kun löytyy joku joka vähän kiinnostaa, niin ajattelee että mikähän vika siinäkin on, juoppo se on varmaan. Tai joku tosikko. Tai jatkuvasti kalassa. Tai kirjoittaa koon paikalle x kirjaimen joka on maailman suurimpia syntejä. Tai ehkä sen henki haisee. Ja että mitä se miettii minusta, luulee että olen toivoton tapaus. Mutta ainiin, minähän olen toivoton tapaus! Eihän sen tarvi sitä tietää. Sitten menee jääkaapille ja hakee murheeseen sieltä jotain.. Miettii että kyllä olisi kivaa se säännöllinen seksi, entä jos hommaisi vaan sellaisen miehen jolle ei tarvitsisi paljon selitellä, nauttia vaan luonnon antimista. Heh. Mutta se alkaisi kumminkin kysellä ja sitten sille tarvitsisi kertoa itsestään ja sekin kertoisi ja sitten huomaisi että onkin ollut sängyssä jonkun törpön kanssa. Tai sellaisen joka uittaa joka purossa minkä näkee, ja haluaa vielä leuhkia sillä. Ja hups, siinähän olisi taas yksi prinssi muuttunut sammakoksi. Huonosti päättyisi sekin seksiretki. Sitten menee taas jääkaapille.. Mutta haluaakohan sitä enemmän rakkautta kuin seksiä ja onko rakkautta ilman seksiä ja HYVÄÄ seksiä ilman rakkautta... Loppujen lopuksi on väsynyt koko aiheeseen, turhautunut ja pettynyt vaikkei päässyt alkua pidemmälle. Mitä varten ne sadut niistä prinsseistä on keksitty, kun ei ne kuitenkaan tule pelastamaan, ei edes tonttuja hiipaile oven ulkopuolella, on vain yksi lahjaton tonttu tietokoneen vieressä, tyhjä jääkaappi ja toivon valo hehkuu vaimeana kattolampussa
Ihan samoja asioita täällä pohditaan naisnökökulmasta.Mutta lisäksi vaikeaa on löytää niitä, jotka eivät kiirehtisi liikaa, vaan antaisivat oikeasti aikaa sille ihastumiselle ja tutustumiselle ja mahdolliselle rakastumiselle, niin lopputuloskin olisi paljon kestävämpi.Onhan kyseerssä sentää toivottavasti koko loppueläm. Ihan oman sydämen turvaamiseksi ei ole järkevää lähteä liian täysillä heti tutustumisvaiheessa, vaan tunnustella ensin hiljaa ja hitaasti. Kun vastakaikua löytyy ja keskustelut käyvät syvällisemmiksi, on aika kysyä "mitä mieltä olet minusta"-kysymyksiä.Tsemppiä!
Puhutaan parisuhteesta...jotenkin tuntuu että siinä nyt unohtuu se tärkein...se Rakkaus. Itse elin pitkässä avoliitossa, parisuhteessa nuoruuden rakkaani kanssa - Rakkaudesta -, en parisuhteen takia.
Eromme jälkeen elin yksin, mitä nyt joitain pikkujuttuja oli. En etsinyt parisuhdetta, en ehkä etsinyt rakkauttakaan... toivoin että vielä joskus tulisi sellainen ihminen vastaan jonka kanssa haluaisin elää yhdessä, mutta ensin pitäisi tuntua se välittäminen, vetovoima, rakastuminen ja rakkaus.
Nyt on sellainen ihminen olemassa, pari vuotta tässä seurusteltu. Parisuhdehan tämä, perustuu oikeisiin tunteisiin. Jotenkin on alkanut kuitenkin tympimään koko parisuhde/-suhde sanana.
Mihin unohtui Rakkaus ?!
Mäkin haen juur tollasta miestä ku kerrotte olevanne. Mistä teidät löytää? Haluan myös arkeeni ihmisen.
Minä kohtasin miehen, joka on ilmeisesti tottunut selviämään kaikesta jos ei muuten niin sitten rahalla....Elämäni kahden asunnon takia sotkuiseksi ja lasteni kanssa tuli hankaluuksia. No, tepposeni huomasikin minun kiintymyksen syventyessä, että kyllä arvostaa..pla,plaa.plaa, mutta eipä olekaan valmist tunteisiin. Joopas. Ja nyt taas profiililla uutta suhdetta etsimässä. Ehkä nyt selviää rahalla kuten muustakin elämässään. Harmi, on siinä hyvä mies mennyt sekaisin...onnea ja kaikkea parasta hänelle. Eihän ne tunteet heti häviä.