Olen seurustellut saman naisen kanssa nyt yli 3 vuotta. Viime kesänä minulle alkoi alloittain tulla sellainen olo, että en välttämättä haluaisi enää seurustella. Se katosi ja en edes muistanut sitä väliaikoina, sitten se palasi taas hetkeksi. Nyt tässä syksyn ajan on tuntunut vähän pidempikestoisesti, että tekisi mieli olla seurustelematta enää.
Ongelmana on, että kun olen tyttöystäväni kanssa, on kivaa ja hauskaa luonnollisesti seksi on pitkän suhteen aikana kehittynyt, kun kumpikin tuntee toista, eikä ujostele. Omat himoni häntä kohtaan ovat kyllä hieman laimentuneet. Hän alkaa tuntua vähän parhaalta kaverilta. Olen hieman varovainen näiden tunteiden kanssa, kun suhteessa itsessään ei ole mitään vikaa, haluaisin vain sen, mitä haluan.
En ole varma, että tahdonko mieluummin poistaa parisuhteeseen kuuluvat asiat elämästäni vai tahdonko sinkkuuteen kuuluvat asiat itselleni. Kuitenkin olo on, että jos minusta tuntuu tältä, niin en voi ainakaan jatkaa tätä suhdetta ikuisuuksiin asti - se ei olisi kovin reilua kumpaakaan kohtaan.
Taustana tälle vielä, että täytettyäni 14v. pisin jakso, mitä olen ollut seurustelematta on ehkä 8kk. Pohdin, onko syynä näille tunteille se, että en ole koskaan oikein elänyt sellaista sinkkuelämää. Elämäni on ollut lähinnä joko parisuhteiden välistä aikaa - eli toipumista ja sitten kuhertelua. Aikuisikäni aikana (18 vuotta - >) en ole päivääkään ollut sinkku. En voi tietää. Olen ehkä niin modernin yhteiskunnanuhri, että en pysty sitoutumaan "kokematta kaikkea".
Ongelmana on, että kun olen tyttöystäväni kanssa, on kivaa ja hauskaa luonnollisesti seksi on pitkän suhteen aikana kehittynyt, kun kumpikin tuntee toista, eikä ujostele. Omat himoni häntä kohtaan ovat kyllä hieman laimentuneet. Hän alkaa tuntua vähän parhaalta kaverilta. Olen hieman varovainen näiden tunteiden kanssa, kun suhteessa itsessään ei ole mitään vikaa, haluaisin vain sen, mitä haluan.
En ole varma, että tahdonko mieluummin poistaa parisuhteeseen kuuluvat asiat elämästäni vai tahdonko sinkkuuteen kuuluvat asiat itselleni. Kuitenkin olo on, että jos minusta tuntuu tältä, niin en voi ainakaan jatkaa tätä suhdetta ikuisuuksiin asti - se ei olisi kovin reilua kumpaakaan kohtaan.
Taustana tälle vielä, että täytettyäni 14v. pisin jakso, mitä olen ollut seurustelematta on ehkä 8kk. Pohdin, onko syynä näille tunteille se, että en ole koskaan oikein elänyt sellaista sinkkuelämää. Elämäni on ollut lähinnä joko parisuhteiden välistä aikaa - eli toipumista ja sitten kuhertelua. Aikuisikäni aikana (18 vuotta - >) en ole päivääkään ollut sinkku. En voi tietää. Olen ehkä niin modernin yhteiskunnanuhri, että en pysty sitoutumaan "kokematta kaikkea".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä asioita kaipaat eniten?? omasta kokemuksesta voin sanoa että sinkku elämä alkaa pidemmän päälle tympimään jos on vähääkin seurustelevainen tyyppi... niin kutsutut ikisinkut toki nauttivat yksinäisyydestä, mutta esim. minä joka kaipaan toisen ihmisen turvaa elämääni, en jaksaisi olla sinkku kovinkaan kauaa kun huomaa miten yksin sitä ihminen onkaan kun baari-illan jälkeen kömmit tyhjään sänkyyn tai jonkun puolitutun kainaloon. Suosittelen että mietit asiat tarkkaan ennen kuin teet suuren päätöksen. Kuitenkin uusi suhde on vain alussa ihanaa ja tuntuu paremmalle kuin aiempi... mutta arki tulee vastaan joka tapauksessa ja jos on tuntenut voimakkaasti edellistä kumppaniaan kohtaan niin voi käydä että alatkin kaipaamaan häntä... ja silloin voi olla jo liian myöhäistä =(
Sori näin pitkä tuli, mutta toivotan sinulle jaksamista ja älä hätiköi päätöksessä!!!!
ehkä se kaveriuden tunne on se tärkein juttu tässä? miten päästä siitä eroon?
mitä jos olisitte erossa jonkin aikaa? ensin vähän aikaa, sitten pitempään jos se ei riitä. voit matkustaa johonkin tms. pieni erillään oleminen tekee ihmeitä parisuhteelle.
toinen ehdotukseni koskee arkielämää: eläkää vähän romanttisemmin! älkää kekkuloiko "rikkinäisissä kalsareissa" kotona tai puhdistelko hampaiden välejä toisen nähden. tätä taikaa voitte vahvistaa vaikka treffaamalla baarissa ja viettelemällä toisenne.
Tämä on kyllä tosi hyvä vinkki! Toisaalta olen aina ajatellut, että parisuhde pitäisi olla sellainen, että kumppanin kanssa voi olla juuri sellainen kuin on. Kaikkine arkisine toimineen ja vikoineen. Mutta ehkä tämä onkin juuri se asia, joka ajoi edellisen suhteeni ojaan. Meistä tuli vain kavereita, toisessa ei ollut mitään mikä houkuttaisi lähempään kontaktiin ja pikkuhiljaa se ei vaan enää riittänyt.
Pitääkin ottaa neuvosta vaarin jatkossa. :) Tosin nykyinen poikaystäväni pitää tästä omalta osaltaan huolen, koska kannustaa minua koko ajan naisellisuuteen ja nauttii sitten täysin sydämin kun näen vähän vaivaa hänen (ja erityisesti itseni) takia.
Nyt kyllä jäi mietityttämään, olisiko sen edellisenkin parisuhteen saanut toimimaan jos näin yksinkertaisen asian olisi tajunnut ajoissa... :D
Itse päätät, haluatko sitoutua vai et.
"Kaiken" koet, kun jatkat suhdetta sitoumuksen varassa. Koet silloin suhteen kasvamisen uudelle tasolle. Valitse itse, valitse tyttöystäväsi kanssa.
Kolme vuotta on tunnetusti se rajapyykki, missä rakastuminen viimeistään häipyy ja on aika mennä eteenpäin, välillä takkuillenkin, päätyen lopulta siihen oikeaan, kestävään rakkauteen. Jos suhde on hyvä ja tyttö sellainen, minkä periaatteessa tahtoisitkin, kannattaa hakea vaikka jotain parisuhdeapua suhteen syventämiseen.
Et ole tainnut syvemmin miettiä elämäsi ja parisuhteen tavoitteita?? Nyt olisi aika päättää, millaisen elämän haluat - lentelyä kukasta kukkaan, ajelehtimista tuulien teillä kunnes - ehkä - joku päivä aikuistut - vai vastuunkantoa, sitoutumista, puurtamistakin sekä sen rinnalla ansaittua tyydytystä, turvallisuutta, onnea.
Ei välttämättä tarvitse irrottautua parisuhteesta päättääkseen elämänsä suunnan. Sinkkuuden puutteen ei tarvitse estää aikuistumista, jos rinnallasi on viisas tyttö.
miettiä vielä! Rakkaus on kummallinen asia, jokaisessa suhteessa tulee varmaan samanlainen vaihe. Kun suuret tunteet vetäytyvät taka-alalle ja jäljelle jää normaali arki toisen kanssa. On sitten jokaisesta itsestä kiinni, minkälaista se arki on. Toiset jaksavat siellä arjen pikkujutuissakin ottaa toisen niin hyvin huomioon, ettei kyllästymistä huomaaa. Toiset eivät jaksa nähdä vaivaa suhteen eteen. Mutta muista että kunnon parisuhde vaatii aina paljon töitä...