tarviin vähän jeesii..ollaan oltu jätkäkaverin (avomiehen) kaa 4 vuotta yhessä..ja koko aika oon onnettomampi, se on hirveen kylmä mua kohtaan,välinpitämätön,enkä enää usko et välittää musta,vaikka sanoo rakastavansa -sanoja löytyy, tekoja ei- en ite pysty jättämään,ja oon yrittäny vaikka mitä. tuntuu et nykyää sen harrastus ois loukata mua,se ei ikinä oo empaattinen mua kohtaa (ei lohduta jos itken, ei kadu jos tekee väärää mua kohtaa,ei oo ilonen mun puolesta. haluisin itekki lopettaa suhteen,mutten kertakaikkiaan pysty,haluisin korjata asiat. asioista ei ikinä pysty keskustelemaan,jos sitä harmittaa joku,ni se huutaa mulle. nykyää se on alkanu tehä sellast et soittaa mulle ja sanoo menevänsä kaljalle, sulkee puhelimensa,tai ei vastaa ja tulee ehkä aamul,tai millon huvittaa, mä oon ihan raunioina, tuntuu et koht pitää alkaa napsii jotai...
tarvii jeesii
epätoivoinen
4538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et varmaankaa oo mikään ikäihminen niin älä tuhlaa elämääs tollaseen.Ihan varmaan on jossain joku joka arvostaa sua ja antaa enemmän vastakaikua.
ymmärrän että et halua jättää miestä. Rakkaus on vahvaa, yksinäisyys on suurta. Mutta silti sinun pitäisi löytää itsestäsi sen verran vahvuutta että pystyt jättämään huonon suhteen. Jos suhteenne on mennyt noin pahasti karille on parasta jättää se taakseen ja löytää muita iloja elämästä. Teidän pitää ottaa etäisyyttä. Ja sinun täytyy olla ystävällinen itseäsi kohtaan, ole itsekäs, tee niin kuin sinusta tuntuu parhaalta. Voi olla että sinun täytyy huutaa itkeä tai rikkoa asioita, toista ei silti saa loukata! Mutta sinun täytyy näyttää omat tunteesi ja muista että sinulla on velvollisuus olla itsellesi hyvä!!!
Tsemppiä ja kirjottele tänne miten on menny, jos tilanne muuttuu tai ei, tärkeätä on että annat tunteillesi sanoja.
Hei Sinä,olen täysin saman kohtalon kokenut kuin Sinä.Jos haluat kirjoitella,siitä vaan,ehkä voidaan helpottaa toistemme oloa.Minä olen nyt puoli vuotta katsellut tätä on-offia,minulle hän sanoo rakastavansa ja kaipaavansa,vaikka koko ajan on haku päällä,välillä kännykät kiinni jne jne.Valehtelee silmää räpäyttämättä,hyväksikäyttää,raatelee.Raadollista,mutta todella sisältä pahoja ihmisiä ON olemassa,vaikka naiivina muuta uskoin,halusin luottaa,rakastaa,uskoin muuttumiseen,annoin anteeksi,rakastin taas,tein kaiken hänen hyväkseen,nöyryytin itseni,matelin ja anoin.Nyt olen täysin kyllästynyt tähän suhteeseen ja itseeni ja myös siihen toiseen osapuoleen.Ainoa asia joka on jäänyt vaivaamaan,on se-miksi hän tekee näin,kellekään???Olen loppu ja lopettanut,nyt pää pystyyn ja eteenpäin ja mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa,arvostetaan itseämme.Kirjoittele jos haluat,tsemppiä sinullekin!
Kuten huomaat, kukaan ei koe ainutkertaisesti tuollaista sontaa. Itsekin olen ollut puoli vuotta suhteessa, rakastanut täysillä, antanut anteeksi, keskustellut ja silti mikään ei muutu. Mies ei ole pahoillaan jos on loukannut.. menee omia menojaan silloin kun huvittaa, puhelinta ei sentään sulje, mutta eipä aina vastaakaan kun häviää, saati että tulisi yöksi kotiin. Olipa jopa aikoja kun hän oli melkein viikon poissa ilmoittamatta.. ja mitä minä tein??? Itkin yksin, uskoin parempaan ja annoin anteeksi... ja sama esim. taas tänään....mullekin voi kirjoitella koska vaan ja kuka vaan, joka tän lukee, on kiva tietää, ettei ole yksin, kun näitä lukee.. jotkut on vahvoja ja osaa tehdä niitä "kamalia" ratkaisuja, koska yksin ei ole hyvä olla (kokemusta on, useamman vuoden ajalta)...kertokaa kokemuksistanne.. mitä teitte? Oletteko vielä saman ihmisen kanssa, muuttuiko lopulta mikään ja jos ette ole, mikä oli se viimeinen pisara ja mistä se rohkeus..?