Yllätyskö?

ku kersat kimittää 27/4

helvetin vaikeeta aikaa. Ei sitä tajuu vasta ku se käärö on siinä käsikosketeltavana. Tosin 'uutisessakaan' ei lukenut muuta kuin, että 'yleistymässä', joten ei voi sanoo onko joku hetkellinen piikki vai mikä se sit on.

Ajattelin ennen lasten hankintaa, että mun homma on sitten se lastenhoito 24/7 enkä tule pihalle pääseen seuraavaan 5 vuoteen. Oli kiva yllätys huomata, että ei se ihan niin rankkaa ollutkaan joten se ei sittenkään tuntunut yhtään pahalta, olinhan osannut asennoitua siihen oikein.

Nykyään taas asennoidutaan väärin jo heti alkuunsa. Kuvitellaan, että kaiken voi pitää ennallaan lapsesta huolimatta. Sitten onkin paha yllätys huomata että jos kummatkin ramppaa töissä, harrastuksissa, baareissa jne samaan tahtiin niin kuka hoitaa muksun. Ei sitä hoidetakkaan vasemmalla kädellä ja pistetä välillä kaappiin odottaan uutta intoa, kun kyllästyy ja väsähtää. Sitten tuohon soppaan lisätään vielä että toinen katsoo oikeudekseen saada enemmän omaa kodin ulkopuolista aikaa eikä osallistu tarpeeksi, niin sitten väsähtää toinen lopullisesti.

On oikeasti helpompaa olla yksin, koska silloin on varautunut/asennoitunut tekeen kaiken itse, kuin puolison kanssa joka ei tee juurikaan mitään muuta kuin lisää työn määrää.

Olen edelleen sitä mieltä, että kaikki lapsia harkitsevat pitäisi pakottaa ekaksi hoitaa baby-björniä ympäri vuorokauden vuoden ajan. Eiköhän siinä tule tarpeeksi realistista käsitystä asiasta eikä tule sitten ikäviä yllätyksiä.

Nykyajan pennut pääsevät liian helpolla. Lelut pois, sapuskaksi pelkkää puuroveliä ja pellolle töihin, niin alkaa vastuunkantoa ja selkärankaakin löytymään.


Mutjaa, paska homma niiden lasten kannalta. Siinä ne sitten riutuvat jonkun BB-aivoisen yh-äipän kainalossa, jolle elämän pitää olla ihQuu ja fantsuu ja täynnä Suuria Tunteita ja Kokemuksia ja joka ei osaa elää ilman internetiä ja hampurilaisketjujen sapuskaa.

Näissä tapauksissa on kyse yleensä siitä, että ehkäisy on pettänyt tai "pettänyt" ja nainen on sitten kieltäytynyt abortista. Lasten synnyttäminen on viime kädessä naisen päätös, johon mies ei voi vaikuttaa. Kun nainen on pamahtanut paksuksi, pahenee vauvakuume viimeistään siinä vaiheessa niin ankaraksi, ettei nainen kykene tekemään järkevää päätöstä. Mies taas ei ole alun perinkään halunnut lapsia, joten hän lähtee nostelemaan. Täysin ymmärrettävää. Tosin joutuu makselemaan elareita, *kele..

paasaa vuosikausia:" ei mun lapsi ainakaan sit itke..." "mä kyllä ainakin tekisin lapsen kanssa niin..." ja plaap...plaappp...Sitten tuleekin yllärinä, kun asiat ei menekään oman lapsen kanssa niin kuin lapsettomana sinkkuna pitkin nenänvarttaan paasannut äideille ja kun se ihguu Erkkikään ei nyt olekaan, niin malli-isi saatika unelmamies. :))

on yllätys, miten parisuhde ja koko elämä muuttuu lapsen myötä. Jos keskimäärin ollaan kolmikymppisiä esikoisen synnyttyä, niin on jo totuttu pitkälle minäminä ja sitten vasta muut menoon, joten ihmekö tuo, kun arki tuntuu velvollisuudelta.