Onko suomessa niin sanottua "pakkorakkautta" johon on ajauduttu, lasten, velkojen,häpeän tai muun sellaisen takia? Ei vaan uskalleta/kehdata erota, vaan tyydytään ns. rakastamaan sitä mitä on, vaikka sisimmässään haluaa aivan muuta.
Mitä mieltä olette vai onko tuttua touhua??
Mitä mieltä olette vai onko tuttua touhua??
Vastaukset 13
Vanhimmat
tälläsen kysymyksen...
Mielestäni rakkaudessa on aina kysymys vapaehtoisuudesta, halusta, tahdosta jne...
Jos se tuntuu pakolta tai jotenkin taakalta sillä ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
niin, myönnetäköön että tämä miete tosiaan lähti omakohtaisesta elämän tilanteesta.
Vaimoltani kyselin tunteistaan ja myönsihän tuo että tilanne on ilmeisesti hänelle pakon-omainen.
surullista ja ikäväähän tämä on ja 5v tyttären ja yhteisten velkojen takia siis olemme hänen mielestä yhdessä, oltu jo 7 vuotta.
jatkokysymyksen laitankin: mikä neuvoksi??
Itse en eroa haluaisi, koska rakastan vaimoani ja lastamme, mutta yksipuolinen rakkaus kai johtaa vaan riitaan. Vaimo haluaisi kyllä että lapsellamme olisi äiti ja isä samassa osoitteessa, mutta ilman tunteita =(
sivu kysymyksenä vielä: onkohan jollain vastaavia kokemuksia ja mikä on ollut ratkaisu?
toinen mies kiikarissa? Mieheni jäi kiinni uskottomuudesta ja väitti,että minä olen vainoharhainen ym: Sanoi vielä,että viisi vuotta on jo mennyt huonosti ja lapsen takia olemme olleet näinkin kauan yhdessä.11 vuotta. Otimme aikalisän liittoomme mies muutti pois ja olemme nyt asumuserossa,erota en haluaisi.Rakastan yhä miestäni,mutta luulen,että tunne on yksipuolinen.Odotan,että hän kokee seikkailunsa ja katsotaan jatko sitten.Nyt olen täysin hajalla,kaipaan miestäni,mutta haluan olla hänelle se ykkönen.Älä jää kitumaan vaan selvitä asia vaimosi kanssa.Onnea sinulle.
kiitos
On sellaistakin.
Vanhoillislestadiolaisnuoripari joka ajautuu avioliittoon kun ei jaksa seksitöntä elämää kun jo masturbointi on synti joka vie helvettiin. Puhumattakaan seksistä avioliiton ulkopuolella, kihlapari ei sitten myöskään ole aviopari. Avioliitto on vanhoillislestadiolaisilla elinikäinen ja ehkäisy myös synti.
Tämä ei ole teoriaa vaan omakohtaisesti koettua. Onneksi on historiaa jo vanhoillislestadiolaisuuteni niinkuin tuo avioliittokin. Mutta oli se helvettiä...
mies n 50 v
voi voi veikkoseni tuollaisia pareja löytyy uskomattoman paljon.Minusta ei sellaiseen ole mutta kuka haluaa pitää kulisseja yllä niin pitäköön kunhan ei ikinä tule minulle valittamaan.
Meillä on yksi elämä ja kukin käyttäköön sen resussiensa mukaan mahdollisimman hyvin.
Paljonkin luulen olevan sellaisia perheitä,jossa tärkeämpää on miltä näyttää ulospäin.Kyse lienee kasvatuksesta..?! Eihän kuulu pullikoida vastaan,vaikka kuinka olisi erimieltä...
Pakko saada huomauttaa, että mikään pakko ei tee rakkautta. Avio/avoliitto voi olla kuvaamasi pakonomainen, mutta tuollainen yhteiselo ei rakkauden eikä edes parisuhteen synonyymi.
Toiseksi, kun kerran vastaamaan rupesin, huomautan että tuollainen päättäväisyys pysyä parisuhteessa voi olla todella kunnioitettavaa. Parisuhteen keston ainut ennustava tekijä (tutkimusten mukaan) on sitoutumisen taso; kuinka hartaasti molemmat osapuolet haluavat liiton kestävän, tuli mitä tuli, ja kuinka paljon ovat valmiita panostamaan, jopa uhraamaan. Tämä ei tarkoita että tulisi alistua väkivaltaan tai pettämiseen, tosin jopa niistä voi suhde selvitä, jos molemmat haluavat.
Eivätkö useimmat haaveile pitkästä, onnellisesta liitosta? Pitkän liiton todellisuus ei yleensä ole täysaikaista rakastuneisuutta, kuten kaikki tiedämme. Kuitenkin onni taitaa olla sitä koeteltua, vuosien saatossa kasvanutta rakkautta.
merkitys,lisääntyä.tai ainakin aikanaan oli sotien jälkeen.tänäpäivänä yksi asia tuntuu
unohtuneen aviopareilta jotka saavat lapsia,
kun tämä ensimmäinen ,maailman kaunein lapsi,
syntyy elämä on auvoista vaipanvaihtoa.siinä vaihessa vaanhempien täytyy ymmärtää.että edessa on vähintään 20v urakka.mietekysymys.kysymyksesi
on juuri sitä mitä elämä on.kaikkea ei voi
saada.vain lapset ovat tärkeitä.välitä heistä
niin he kantavat sinut "vanhana saunaan"ei saunan
taakse.
rakastan lastani ja vaimoani todella koko sydämestäni, mutta minkäs teet kun vastakaikua ei saa, rakastan silti.
loppu kommentti on aivan fantastinen, kiitos siitä, sai minut hymyilemään heti aamusta =)
j a p
jotenkin tuntuu voiskos sanoa tutulta tai itse asiassa mun kohdallakin ihan nappiasialta..ja itse oon oikeastaan sellasessa tilanteessa juuri nyt, en yksinkertaisesti saa rohkeutta kasattua. Puhunut asiasta monta kertaa, käynyt parisuhdeihmisen luona jne..mut en vaan osaa tehdä päätöstä.
Muut lähellä painostaa, älä tee, älä tee..Ei oo ketään ketä sanos, että ajattelepas itsees kerrankin. Kait se "pakkorakkautta" sit on ihan kokonaisuudessaan. Vai oisko tää kulissiliitto, en mä enää tiedä miks tällasta sanotaan. Juttuun tullaan, yhdessä ollaan, mut sisimmässään haluaa ihan jotain muuta.
... mutta havainnut että ihminen vaikeassa tilanteessa manipuloi muistojaan.
Vaimosi ei takuuvarmasti ole ollut kanssasi viimeistä seitsemää vuotta (vai montako niitä oli) säälistä. Vaan rakkaudesta.
Nyt vaikea tilanne, on vähemmän kipeää väittää tunteneensa näin alusta saakka kuin kohdata se tosiasia että rakasti kovin, mutta epäonnistui(?) silti.
Voimia teille molemmille, toivon sydämeni pohjasta että saatte suhteenne takaisin raiteilleen.
kiitos, kaikkeni yritän ja rakkauteni annan, mutta kun ei mikään tunnu riittävän ja vaikka hetkeksi taas asia korjaantuisi, pelko etää kohta taas uudestaan tää tapahtuu, en taida enää jaksaa.
kiitän kaikkia jotka ovat kommentoineet tilannettani ja rukoilen teillekin parempaa loppuvuotta ja toivotan oikein rauhallista joulun ododtusta.
terv: j a p