Kuullostaako tällainen tilanne tutulta: ystävä (niin sanottu) hehkuttaa aina tavatessa omaa elämäänsä. Kaikki on aina upeeta ja mahtavaa ja loistavaa... Hyvä juttu, jos noin hyvin menee, ei siinä mitään, mutta samalla yrittää mitätöidä mun tekemiset ja vähittelee. Esimerkiksi kun opiskelin, vähätteli opiskelupaikkaani ja myöhemmin työpaikkaani. Itse oli sillä hetkellä työtön. Yhteydenpito on katkennut mun puolelta, mutta hän ottaa taas yhteyttä tasaiseen tahtiin.. Jos vastaan puheluun, yleensä kommentti on "soitin sulle, kun aika kävi pitkäksi ym..." . Jos mulle ei käy tapaaminen( joka ei nykyyään koskaan käy...) vastauksena on useimmiten " no, ei sitten väkisin..."Miksi sitten jatkaa soittelua?! Eipä hän itsekään tunnu arvostavan mua. Mä en vain käsitä, miksi tällainen oman egon pönkitys täytyy tehdä niin näkyväksi. Tiedän, että kummankin etu olisi se, että sanoisi suoraan mitä ajattelee, niin soittelutkin loppuisi. Toivoin, että hän ite tajuaisi, missä mennään.
egon
pönkitystä
3479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaan ilmeisesti heikon itsetunnon ja koittaa tuolla tavoin itseään korostamalla ja muita alentamalla vaan kohottaa sitä
ärsyttää. Kyl tiiän tuollasia. Itsestään puhutaan koko ajan, ei paljon kiinnosta mitä toiselle kuuluu. Kunhan vaan pääsee hehkuttaa omaa elämäänsä ja aina pitäs jaksaa kuunnella.
sain olla siellä kuuntelupuolella.
Ja se että toisella on sellainen "muisti" joka pätkii mutta "muisti" toimii loistavasti silloin kun asiat sujuvat hänen haluamallaan tavalla.
Tai sitten olin hyödykäs, onhan se kätevää että hän aina muisti tulla meille tulostamaan sivujaan, mutta silloin kun piti mennä minun asioille niin muisti pätki yhtäkkiä!!
Tosin olihan se tylsää olla minun shoppauskaverina..............?
Kamalaa, mutta ystäväni KÄYTTI minua ja meni kauan aikaa ennenkuin sisäistin sen.