Ikuinen kulkuri...

En ole onneton, enkä yksinäinen. Suhteessa on hyvä olla ja olen onnellinen. Olisi hullua jättää hyvä suhde ja lähteä. Kahdesti olen sen tehnyt. Miksi?

En lähde uutta etsimään, enkä seikkailua hakemaan. En kaipaa irtosuhteita. Haluan vain kulkea. Tavata uusia ihmisiä, oppia heiltä jotain, ehkä hekin oppivat jotain minulta.

Yksin olen onnellinen, myöhemmin kuitenkin ajaudun suhteeseen jossa on myös hyvä olla.
En halua loukata ja satutttaa sanomalla että minun täytyy taas mennä. Syy on vain että täytyy.

Se on vaikeaa ymmärtää, jos ei itse ole kokenut tuota tunnetta. On vain pakko lähteä. Olen tottunut liikkumaan. Paikallaan on paha olla. Suhteessa ei.

Nykyisessä suhteessa olen todella onnellinen, enkä halua sitä lopettaa, mutta polte suonissa päästä kulkemaan riivaa. Kauanko jaksan sitä vastustaa?? Kadun myöhemmin kuitenkin jos lähden, mutta niin kadun myös sitä jos en lähde. Oravanpyörä on valmis. Ehkä voin rauhoittua paikalleni, tähän suhteeseen.

Mutta...


...pitää liikkua, mennä, kulkea...olen syntynyt kulkemaan......
7439
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Hae vierellesi nainen joka on syntynyt kulkemaan niin ei tarvitse kiusata itseään, eikä naistaan.

Äänestä
  • Aivan oikein. Etsi rinnallesi kulkurinainen. Kyllä niitäkin on.
    Vai onko tapanasi kyten muillakin "rentuilla" hakeutua mammamaisiin paikallaan pysyviin naisiin? Ehkä joskus löydät naisen joka saa sut jäämään, ehkä et tai ehkä et sitä tarvitse mutta reissunainen mukaan. :)
    Itse olin reissaaja myös ennen... kyllä vieläkin veri vetää muualle :) mutta en kelvannut kulkuripojille, olin kai ns. epävakaa??

    Äänestä

  • kirjoittaja tarkoittikin, että hänellä on tarve kulkea yksin? Jos on kumppani matkassa jää matkalla moni asia kokematta ja ihmisiinkin tutustuu huomattavasti paljon helpommin ja perusteellisemmin yksin kuin kaksin matkatessa.

    Äänestä

toivottavasti kukaan älykäs nainen edes erehtyy noin typerään mieheen. olet täysi luuseri jo syntyessäsi ja tekstistäsi päätellen kehittymätön ja todella ruma mies!

Äänestä
  • En ymmärrä Sinua.Jos haluaa mennä täysin vapaasti,on pysyttävä erossa ihmissuhteista.Toki kertakäyttösuhteita saat ja hetken tyydytyksen,muttet koskaan saa tuntea millaista on todellinen rakkaus ja ystävyys.Rakkaus ja ystävyys toki kestävät hetken eroja,mutta se luottamus,se on oltava kaiken pohjalla.Loppu viimeksi,mikä on tärkeämpää kuin rakkaus???
    Entinen?

    Äänestä

et koskaan tule löytämään ketään, olet varmaan mustalainen tai sukutaustasi on sen kaltainen. toivottavasti ei kukaan älykäs nainen koske edes tikullasi sinuun. Olet yököttävä!

Äänestä

Luulen, että ymmärrän mistä puhut. Olen nainen, en kaltaisesi, mutta olen tavannut kaltaisiasi.
Minun mielestäni naiset, jotka haukkuvat sinua, eivät todellakaan edes varmasti rakastuisi sinuun, eikä ikinä pitäisikään. Ainahan "teitä" on ollut, ja aina tulee olemaan. Tiedostat asian noin selkeästi, ehkä se pitäisi ottaa esiin, ennen suhteen alkamista. Tiedän, että moni rakastunut nainen uskoo juuri itsensä olevan niin ainutlaatuinen, että jäät hänen vuokseen. Mutta jos vain löydät joskus jonkun, joka ymmärtää ajatusmaailmaasi, todennäköisesti hän myös hyväksyy lähtösi, ehkä surullisena, mutta hyväksyy kuitenkin. Ja tämä nainen on ehkä myös hän, joka odottaa sinua, tai ehkä jopa huomaat haluavasi palata hänen luoksensa, ja pian.

Kukaan ei tiedä, mutta toivon, että läydät joskus myös sen "lopullisen". Tai sitte et. Toki on harmi, että monia jää, mutta jäähän niitä pahemmistakin syistä...

Mielestäni et ole tyhmä, etkä ruma. Päinvastoin, kaunis ja surumielinen...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Timppa kirjoitti:

En ole onneton, enkä yksinäinen. Suhteessa on hyvä olla ja olen onnellinen. Olisi hullua jättää hyvä suhde ja lähteä. Kahdesti olen sen tehnyt. Miksi?

En lähde uutta etsimään, enkä seikkailua hakemaan. En kaipaa irtosuhteita. Haluan vain kulkea. Tavata uusia ihmisiä, oppia heiltä jotain, ehkä hekin oppivat jotain minulta.

Yksin olen onnellinen, myöhemmin kuitenkin ajaudun suhteeseen jossa on myös hyvä olla.
En halua loukata ja satutttaa sanomalla että minun täytyy taas mennä. Syy on vain että täytyy.

Se on vaikeaa ymmärtää, jos ei itse ole kokenut tuota tunnetta. On vain pakko lähteä. Olen tottunut liikkumaan. Paikallaan on paha olla. Suhteessa ei.

Nykyisessä suhteessa olen todella onnellinen, enkä halua sitä lopettaa, mutta polte suonissa päästä kulkemaan riivaa. Kauanko jaksan sitä vastustaa?? Kadun myöhemmin kuitenkin jos lähden, mutta niin kadun myös sitä jos en lähde. Oravanpyörä on valmis. Ehkä voin rauhoittua paikalleni, tähän suhteeseen.

Mutta...


...pitää liikkua, mennä, kulkea...olen syntynyt kulkemaan......

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu