Vosko joku tehdä "ujon puolison käyttöoppaan" meille "normaaleille"?
Viisi vuotta ollaan tallattu tätä maata yhdessä ja vieläkin tulee usein tilanteita vastaan, missä olen ihan pihalla kun en tajua mikä puolisoon on mennyt kun menee ihan lukkoon tai muuten käyttäytyy oudosti itselleni täysin harmittomassa tilanteessa.
Kaiken huippu on se kun kysyn, että mikä tilanteessa oli sellasta, että hän meni lukkoon tms., niin ei edes itse osaa selittää syytä asiaan. On vähän vaikeaa oppia ymmärtämään toista tuolta pohja
Viisi vuotta ollaan tallattu tätä maata yhdessä ja vieläkin tulee usein tilanteita vastaan, missä olen ihan pihalla kun en tajua mikä puolisoon on mennyt kun menee ihan lukkoon tai muuten käyttäytyy oudosti itselleni täysin harmittomassa tilanteessa.
Kaiken huippu on se kun kysyn, että mikä tilanteessa oli sellasta, että hän meni lukkoon tms., niin ei edes itse osaa selittää syytä asiaan. On vähän vaikeaa oppia ymmärtämään toista tuolta pohja
Vastaukset 2
Vanhimmat
kannattaa vahvistaa tukemalla ujoa, esimerkiksi harrastamalla jotain onnistumisen iloa tuovaa ja kehumalla silloin tällöin.
En tiedä, miksi sinun pitäisi ymmärtää kaikki toisen reaktiot? Eikö riitä, että tunnet ne? Huom. Ihailen kuitenkin sitä että tunnistat puolison reaktioita ja haluaisit ymmärtää, ehkä auttaakin.
Toisen tunteminen ja kaikkien reaktioiden perinpohjainen ymmärtäminen ovat kaksi ihan eri asiaa. Tunteminen tarkoittaa minusta, että tunnet hänen arvomaailmansa ja käytöstapansa, toiveensa ja mielenkiinnon kohteensa. Ne reaktiot ovat, kuten huomasitkin, sellaisia että itselläkin menee vuosikymmeniä ennenkuin ymmärtää, kaikkia ei varmaan koskaan opi selittämään edes itselleen.
Todellisuus, jossa esim. itse elän, on sellainen, että mies ei ole ollenkaan ujo, mutta sen sijaan varsin "insinöörimäinen"; so. looginen mutta jokseenkin epäempaattinen, ajatteleva mutta tunteistaan vaikeneva, kiinnostunut kaikesta uudesta sisältäen ihmiset - uutuusarvon menetettyäni koen kärsineeni jonkinlaisen inflaation... Eli koen vahvasti ettei minulla ole kovin hyviä edellytyksiä oppia ymmärtämään miestä hänen omien selitystensä pohjalta. Silti rakastan hänessä sitä, mitä hän minulle antaa (mm. turvallisuutta, rakkautta, perheen, innostusta, ajatuksia, rohkeutta...). Ei kannata takertua siihen, mitä EI voi toiselta saada. Ainakin meillä päinvastoin "selitysten" vaatiminen lukitsee miestä entisestään (vaikka siis kyse ei meillä ole ujoudesta, vaan kyvyttömyydestä jakaa sisäistä maailmaa)