Vuosi sitten jätin silloisen poikaystäväni koska tarvitsin omaa aikaa. Olin riidoissa parhaan ystäväni kanssa, jonka kanssa asuin ja hän oli minulle kuin perhettä. Koulut oli loppumassa ja piti löytää oman suunnan. Äiti koki raskaan avioeron ja olin todella pihalla, maailmankuva ja omakuva sirpaleina. Olin masentunut. Nyt asiat alkavat olla taas aloillaan. Pystyn puhua tunteistani ja olen tutustunut uusiin ystäviin. Jaksan olla oman itseni kanssa. Kuitenkin muistoja vanhasta poikakaverista on ilmaantunut ja ikävöin häntä kovasti... En ole uskaltanut ottaa häneen yhteyttä koska hän on luonteeltaan ujo ja varovainen ja luultavasti luokkaantuntut meidän erosta... Jos kellään on mitään ajatuksia että miten tällasen tilanteen voisi ratkaista niin kirjoittakaa. Minulle on ainakin tärkeätä että saan vaihtaa ajatuksia tilanteesta...
voisiko palata yhteen..?
sekava(?)
3795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teillä ei kemiat oikein siis toiminut kun ette asioista silloin pystyneet puhumaan.
Jos toinen on ujo/sulkeutunut eikä kykene ilmaisemaan itseään riittävästi jää asiat roikkumaan ja vaivaamaan.
Sinulla oli vaikeaa, eikä hän pystynyt tukemaan ja ymmärtämään sinua.
Jos palaat hänen luokseen ja tulee taas elämässä vaikeuksia niin toistuuko sama kuvio uudestaan.
Jos asiat vaivaa sinua niin miksi et lähesty häntä vain ystävänä.
Tekstiviestillä, soitolla (mitä kuuluu)..
Kerro elämästäsi...pyydä ulos kahville, oluelle, syömään tai jotain. Ei se niin vaikeaa ole.
Opetelkaa puhumaan.
...puhua ja selvittää asiat. Ei se ehkä helppoa ole, mutta saa ainakin mielenrauhan... Itselläni on ollut hieman saman suuntainen tilanne. Erosin vajaa vuosi sitten rakkaastani, koska oma elämäni oli niin sekaisin ja olin henkisesti täysin rikki ja tasapainoton! Olen kuitenkin kaivannut siitä lähtien samaa kultaa kainalooni. Aluksi en siitä pystynyt hänelle puhumaan, tuskin edes pystyin myöntämään sitä itselleni! Sitten kun puhuin ja kerroin tunteeni ja ajatukseni, se oli jo myöhäistä, sillä hän oli aloittanut uuden suhteen! Nyt olemme taas molemmat vapaita, mutta yhteinen elämä taitaa olla ja jäädä vain haaveksi. Olen puhunut hänelle rakkaudestani ja tunteistani, mutta hän ei oikein uskalla luottaa minuun. Olen päättänyt yrittää vielä kerran, ja jos ei onnistu, en voi muuta kuin jatkaa matkaani eteenpäin ja odottaa ihmistä, joka saa taas sydämeni sykkimään rakkaudesta...
Kannattaa puhua ja kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan. Vaikka joutuisikin torjutuksi, voi ainakin olla ylpeä siitä, että on pystynyt olemaan sekä itselle että toiselle rehellinen. En usko että se on teidän kemioista kiinni. Joskus vain tulee tilanteita, että on pakko ottaa suunnantarkistus ja miettiä asioita yksin ja kaikessa rauhassa... Zemppiä sinulle!! =)
Kirjota kirje!!