monelleko olet kertonut?

jos nyt muutamia vuosia taaksepäin mietitään. Mä taidan just kuulua näihin hitaasti syttyviin ihmisiin. En ihastu kovinkaan helposti, mut sit ku niin käy ni se on menoa. Nuorempana ihastu aika helpostikkin ku oli yläasteella, mut se oli sellast ohimenevää ihastusta yleensä. Yhden kerran oon ihan kunnolla rakastunut, mut sukset meni puol vuotta sit ristiin ja tuli ero. Muutama ihastus on sen jälkeen ollu, mut ei syvempiä tunteita.

Eipä sellaisia naisia maailmasta löydykään. Ja nyt en tarkoita sitä että jos minulle ei olla tultu sanomaan, vaan ihan yleisestikin. Eivät naiset puhu näistä asioista, naiset luottavat ajatustenlukuun, silmäpeliin ynnä muihin henkimaailman juttuihin.

Tärskyille oisin voinut lähteä vaikka parinkymmenen mukavan miehen kanssa ja aika monen kanssa oon tavannutkin. Mut yks kaihertaa ja kummittelee mielen pohjalla aina kolmantena niillä treffeillä. Ja tosi hyviä treffejä on ollut, kun ei ole ollut mitään paineita tai jännittämisiä, koska ei ole tuntunut muulta kuin oiekasti vain tapaamiselta mukavissa merkeissä. Ja hyviä kavereita olen saanutkin, mutta edelleen sama totuus pätee niin miehiinkin kuin vaatteisiin naisilla, hyviä on paljon, sopivat ovat harvassa.
Aion pyytää tästäedes itse miehet treffeille.

Kyllä mä hoidan homman himaan, jos on tarvis. Eikä mikään kaduta.

Mä aina vähintään vinkkaan ja varmistan että vinkkaus on tajuttu, usein sanon suoraankin. Ihastun vielä todella helposti että kyllä niitä varmaan parikymmentä on keille on tullut jotenkin kiinnostus osoitettua ensin. En nyt kuitenkaan ihan joka jannuun ihastu, ollaan tässä jo elettykin.

En vaan yhtään pystyisi elämään sen asian kanssa että jättäisin tollasen asian sattuman varaan. Tosin myönnän että alkoholilla on näppinsä pelissä lähes aina, ja pakkeja on tullutkin eniten, mutta sitähän tässä ei kysytty..