Usein - liian usein! - pariskunnan puoliskojen oletetaan olevan vastuussa toisen osapuolen tekemisistä ja valinnoista.
Mulle tämä tuli yllätyksenä, kun huomasin olevani selkä seinää vasten aika monta kertaa ja nimenomaan poikaystäväni valintojen takia.
Nyt (viittaan alla olevaan keskusteluketjuun, siis kunnes se katoaa) mun pitäisi sitten vastata ystävieni tekemisistä ja kirjoittamisista sekä allekirjoittaa jonkun tuntemattoman ihmisen mielipiteet jossakin ketjussa, jota en ole nähnyt. Siksi, että kritisoin henkilön saamaa kritiikkiä, tai itse asiassa sitä tapaa, jolla se esitettiin.
Siis mitä vittua (anteeksi ruma sana)???
Missä vaiheessa ihminen menettää yksilöllisyytensä? Mihin asti nämä säännöt pätevät? Jos puolison tai ystävän kanssa ei saa koskaan olla eri mieltä, niin miten on äidin, isän ja sisarusten kohdalla?
Onko erilaisten mielipiteiden tai jopa arvomaailmojen omaaminen todella este ystävyydelle tai parisuhteelle?
Onko se epäloogista?
Aika yksinäistä olisi, jos mä saisin kelpuuttaa piiriini vain omat kloonini...
Mielipiteitä?
Mulle tämä tuli yllätyksenä, kun huomasin olevani selkä seinää vasten aika monta kertaa ja nimenomaan poikaystäväni valintojen takia.
Nyt (viittaan alla olevaan keskusteluketjuun, siis kunnes se katoaa) mun pitäisi sitten vastata ystävieni tekemisistä ja kirjoittamisista sekä allekirjoittaa jonkun tuntemattoman ihmisen mielipiteet jossakin ketjussa, jota en ole nähnyt. Siksi, että kritisoin henkilön saamaa kritiikkiä, tai itse asiassa sitä tapaa, jolla se esitettiin.
Siis mitä vittua (anteeksi ruma sana)???
Missä vaiheessa ihminen menettää yksilöllisyytensä? Mihin asti nämä säännöt pätevät? Jos puolison tai ystävän kanssa ei saa koskaan olla eri mieltä, niin miten on äidin, isän ja sisarusten kohdalla?
Onko erilaisten mielipiteiden tai jopa arvomaailmojen omaaminen todella este ystävyydelle tai parisuhteelle?
Onko se epäloogista?
Aika yksinäistä olisi, jos mä saisin kelpuuttaa piiriini vain omat kloonini...
Mielipiteitä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
kuin tällä palstalla yksilöllisyyden eroja ymmärtämättömiin ihmisiin. Siks sellaset kommentit ovatkin mielestäni jotain aivan käsittämätöntä. En tajuu.
suvaitsemattomii ihmisii, jotka ei tykkää sun tavasta kommentoida kuten "vedä vittu päähäs".
Pitäskö taputtaa?
Eihän se musta kiinni ole.
et haista kusipää paska!
Nyt me ollaan sitte samalla viivalla.
vaan esimerkkinä se, että mä olisin Mpw:n kanssa samaa mieltä jostain ja sitten se heittäisi mainitsemasilaisen kommentin, jota mua sitten vaadittaisiin allekirjoittamaan, jos kerran haluan olla Mpw:n ystävä.
Jos mä haistattelen, niin mä haistattelen enkä todellakaan tarvitse siihen mitään entouragea hymistelemään. Silti voidaan olla kavereita niiden kanssa, jotka eivät haistattele.
Mä en tajua sitä, että aina pitäisi muka valita leirinsä ja sitten pysyä siinä.
matkaa todellisuudentajun kanssa, siis toi yksilö, siltä joka kadottaa kaiken tai siis sen todellisuuden yhteyden tähän maailmaan tai palstaan.
itse, ja tästä syystä jokaisella vähän erilainen 'kipukynnys' milloin mennään yli.
Minun mielestä ei ole, vaan se on enempi vahvuus niille, jotka voivat hyväksyä erilaisuutta ympäristössään.
Onko se epäloogista? Ei ole.
Mä olen täysin samaa mieltä. Mutta joskus yllättää se, kuinka paljon näkemykset eroavatkaan.
Ihminen tosiaan menettää yksilöllisyytensä silloin kun ottaa kaverin mielipiteen omakseen pelkästään sen takia että kaveria pitää tukea. Ystävyys ei kuole vaikka olisikin eri mieltä asioista.
mielipiteen "omakseen ottamista" en ole kyllä nähnyt tällä palstalla pitkään aikaan.
mutta jos nyt otetaan ap:n ja mun suhde esimerkiksi. Ni, ap:n päätä 'vaaditaan vadille' pelkän ystävyyden perusteella minun tekemisistäni, vaikkakin minun ja ap:n elämänkatsomukset ja mielipiteet monestakin eri asiasta edustavat aivan toista ääripäätä.
"Ihminen tosiaan menettää yksilöllisyytensä silloin kun ottaa kaverin mielipiteen omakseen pelkästään sen takia että kaveria pitää tukea. Ystävyys ei kuole vaikka olisikin eri mieltä asioista."
Juuri noin. Ja tuohan pätee elämään ylipäätään laajemmassakin mitassa. Jos yksilö missä tahansa elämän alueella ( esim. työelämässä ja missä nyt vain) suostuu vahvasti toimimaan vastoin henkilökohtaista tahtoaan, etiikkaansa ja moraaliaan, kyllä yksilö siinä nimenomaan yksilöllisyytensä ts. yksilöajattelijan identiteettinsä kadottaa. Mitäs muuta.
Tohon ap:n esille nostamaan esimerkkiin tällä sinänsä viittaamatta vois myös yleisesti sanoa, että joskus oon netissä ihmetelly ihmisten _pelkoa_ sanoja ja sanojen ilmaisua kohtaan. Tietoista solvaamista (tms. muuta sen sellaista) ei musta kenenkään edes pidä yrittää ymmärtää saatika sinänsä hyväksyä, mut kaikki muu kritiikkihän on vain ihan luonnollista vuorovaikutusta. Asioihin ei useinkaan ole edes mahdollista saada uusia, kiehtovia ja avartavia näkökulmia, jos pyritään vain ns. näennäiseen konsensukseen. Em. näennäisen konsensuksen säilyttäminenhän luo nettipalstoilla vain seinää oikeasti mielenkiintoisten keskusteluiden syntymisen eteen.
Toki sopusointu on se juttu, mihin viimekädessä pitää musta pyrkiä. Kritiikki ei sitä kuitenkaan suinkaan aina riko. Tärkeää keskustelupalstoilla varmaankin enemmänkin se, miten keskustelijoilla viimekätisesti on _pyrkimystä_ eriävien mielipiteiden ymmärtämiseen. Silloin kun pyrkimys ymmärtämiseen loppuu, alkaa aina jankuttaminen ja verbaaliset halonhakkuutalkoot...
Minulle tultiin usein rutiseen jotain exäni touhuista ja totesin aina kylmän viileesti että "näytänkö muka häneltä?" Menkää itkeen ongelmanne sille, jos uskallatte, mulle on aivan turha narista mistään sen tekosista. Harvemmin ne uskalsi :)
Kummaa touhua..
Kun saa lapsia, menettää nimensäkin. "Kenen isi sä olet? Mä olen matinmaijan äippä". Tulee jonkinlaisena yllätyksenä kun Matin ja Maijan äipällä tosiaan on nimikin. Ja itselläni.
Mutta oikeassa olet, on masentavaa jos pariskuntaa pidetään jotenkin yhtenä, vain jakaantuneena, tumana. Ehkä jotkut ajattelevat, että parisuhde meinaa yksilön katoamista. Hrrrr...
että Matti ja Teppo ovat samaa ihmistä, ja samoin ovat Matin ja Tepon vaimotkin
Tiukkanutturainen opettaja la.ra paukuttaa karttakeppiä oppilaiden edessä. Asia on näin! ja näin! ja näin!
Mallioppilas Mpw istuu etupenkissä, hän on opettajan lellikki. Myöntelee nöyränä opettajan olevan oikeassa.
Välitunneilla asiat ovat toisin. Mpw taitaa olla se luokan kiusaaja...
seinäruusu joka yrittää kovasti saada hyviä numeroita mutta jota opettaja tai kukaan muukaan ei huomaa, koska et uskalla avata suutasi.
mitä ei ole. Pitäisi olla se yksilöllisyys, ennen kuin sen voi menettää.