Kuinka moni on yhtä epätoivoisesti ajautunut yhtä alas ja käytettäväksi kuin minä? Eli olen avioliitossa, kolme pientä lasta. Mieheni ei koskaan, ei todellakaan koskaan auta minua lasten hoidossa. työstä tultuaan hän menee samantien nukkumaan ja nukkuu 2 tuntia, itse olen sillä välin tehtyä iltaommat lasten kanssa. Hän käy reeneissä ja turnauksissa ja joka viikonloppu kaljaa on oltava, eli sitä parisuhdettakaan ei voi hoitaa. Itse en pääse mihinkään, en tyttöjen kanssa viettämään iltaa en mihinkään, vaikka en edes juo. Mieheni usein lähtee viikonloppuna yhtäkkiä juomaan ja jään kuin nalli kalliolle. Tiivistäen siis, olen naimisissa, mutta olen kuin yksinhuoltaja, mieheltäni en saa mitään. Miksi ihmeessä en pysty tästä vain lähtemään koska tilanne ei pahemmaksi voi muuttua!? Auttakaa minua hyvät ihmiset, mutta säästäkää saarnoilta.
olen
epätoivoinen!!!
5688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miten sinua voisi täällä kukaan auttaa naishyvä. lähde jos mielesi tekee, jokainen täällä on loppujenlopuksi vastuussa omasta elämästään ja päätöksistään.
tälläset kommenit auta.. kirjoittaja varmaan tietää itekin ettei täällä kukaan tee päätöksiä hänen puolestaan. ja mitä hittoa säkin teet parisuhdeosastolla. mee kirjottamaan vaikka jotain järkevää jonnekin maailmanparannus palstalle.
Puhu miehesi kanssa. Jos ei auta, eikä mene jakeluun, että mistä kenkä puristaa, niin kokeile radikaalimpia konsteja: ilmota ettet oo mikään 24/7 piika ja lähde ovesta ulos, ennenkuin miehes menee nukkumaan ja palaa vasta kun lapset on jo nukkumassa.
Samoin jos haluat iltaa viettämään.
Mikä velvollisuus sinun on pyörittää kodin henkeä.
Muista vaan, että se muutos lähtee Sinusta, luulen että ei miehestäsi.
Voimia.
ilmainen taloudenhoitaja, joka huolehtii koko kodista, jossa mies vain ajattelee itseään ja käy vaihtamassa vaatteet ja lähtee harrastuksiinsa ja sinä hoidat lapset ja koko kodin. Älä laita ruokaa hänelle, älä pese hänen likaisia pyykkejään jne...sinähän olet todella naimissa oleva yksinhuoltaja ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja katso, tapahtuuko mitään...kun ukkosi ei mitenkään osallistu arjen asioiden hoitamiseen. Mikä sinä olet aikuisesta miehestä huolta pitämään, kun toinen osapuoli on noin taukki ja itsekäs...lopeta se huolehtiminen ja kokonaan.
Toivottavasti olet töissä, että sinulla on omiakin tuloja ja et ole siinä mielessä kokonaan miehestä riippuvainen ja hän edellyttää täysihoitoa puoleltasi, johon näyttää tottuneen ja pitää sitä itsestään selvänä....ja sinä katkeroidut siinä ohessa ja sinulla on vain yksi elämä siskoseni...perheneuvola voisi olla teille yksi vaihtoehto yrittää, mutta jos se tai jokin muu ei tuota muutosta perheen arkeen, älä enää suostu tuollaiseen tilanteeseen...Itse olen lähtenyt pitkästä avioliitosta juuri pääosin noista syistä, joten tiedän, miltä sinusta tuntuu. Lapsetkin olivat helpottuneita ja totesivat, että oli parempi, että erosimme, vaikkakin taloudellisesti oli hyvin tiukkaa, mutta selvisimme. Muista tämä: Paistaa se päivä risukasaankin - niin olen itseäni vaikeina hetkinä lohduttanut ja niin on myös käynyt.
Rohkeutta ja tsemppiä sinulle siskoseni :-)
mutta rakastat niin se on syy miks et pysty lähtemään.Voisit sanoa hänelle että hänen on oltava enemmän kotona,tehtävä kotitoitä ja sen tiedät ettei onni säily itsestään.Sulle on liian raskasta tehdä kaikki yksin ja siks sun täytyy tehdä asioille jotain.Sanot et sulla on sama oikeus lähteä johonkin ettei niin et hän vain saa viettää omaa vapaa-aikaa.Suoraan sanominen on yleensä hyvä konsti eikä tuu ainakaan mitään väärinkäsityksiä!